Valitsin lapsettomuuden

Onneksi meillä kaikilla on valinnanvapaus.Lapsettomuus on hyvä valinta silloin kun itse tietää mitä elämältään haluaa.
Itse olen valinnut elämän johon kuuluu lapset.
Serkkutyttöni on tiennyt jo 15 vuotiaasta ettei koskaan halua ensimmäistäkään lasta.On nyt yli 30 vuotias eikä mielipide ole muuttunut.Hän on helpottunut kun pääsi viimein sterilisaatioon vaikka joutui taistelemaan siitä vuosikaudet.Hänelle lapsettomuus on aina ollut itsestäänselvyys.Lapsista voi nauttia ilman että niitä itse hankkii.

Mitä tulee noihin huoltajuusasioihin niin mies on auttamatta alakynnessä.Vaikka äiti olisi kiistatta se huonompi vaihtoehto lähihuoltajaksi,mies saa taistella todella paljon ja kauan ennenkuin se asia muuksi muuttuu.Onneksi nykyään on jo menty siihen suuntaan että isä huomioidaan muutenkin kuin vain siittäjänä ja maksajana.
Meillä lapset ovat minulla syystä että lasten isä ei halua lapsia luokseen asumaan.
Uusi mieheni hakee oikeuden kautta oman lapsensa huoltajuutta ja siitä on meneillään pitkä ja vaikea prosessi.

Kuullostaa hiukan samalta mitä oma mieheni sanoi joskus. Kun lukee lehdistä ja kuulee juttuja, joissa nainen tulee, tekee vauvan, lähtee ja riistää kaikki rahat, niin ei kuulemma tee mieli tehdä lapsia. Onneksi hänen mielensä on iän myötä hiukan muuttunut.

Ei siinä mitään, onhan niitä tapauksia tosiaan olemassa ja itsekin tiedän muutamia tyyppejä, jotka taistelevat jatkuvasti lapsien elatuksista käräjillä. Itse lähinnä halveksin ihmisiä, jotka eivät voi sovussa kasvattaa lapsiaan. Kun on lapsia hankkinut, niin aisoista pitää pystyä sopimaan aikuisten kesken reilusti, ei lakimiesten kautta!

Meitä ihan järkeviäkin naisia on olemassa ja toivon, että joskus löydät itsellesi "sen oikean", jonka kanssa mieli vielä muuttuu. Toki, jos lapsettomuus on lopullinen valintasi, niin onnea tielle. Mutta pelkästään lehtijuttuihin ja tilastoihin sellaista päätöstä ei kannata perustaa.

Totta on kyllä se, että mies on monesti alakynnessä sosiaaliviranomaisten kanssa ja että asioihin täytyy saada muutos. En kuitenkaan usko, että lapsettomuusvalinnalla tapahtuu suuria muutoksia, asioihin täytyy päästä vaikuttamaan varmasti poliittisestikin. Uskon, että nykyisät ovat itse isossa osassa, koska osallistuvat paljon enemmän lastenkasvatukseen ja niihin liittyviin asioihin. Uusien sukupolvien myötä asiatkin muuttuvat, vähitellen.

Oman miehen mieli on muuttunut jo sen verran, että uusi perheenjäsen on tervetullut. Onneksi. :) Tiedän, että meistä neljästä lapsesta on suurta iloa vanhemmilleni, kun käymme puolisoidemme ja perheidemme kanssa kyläilemässä ja auttelemassa heitä. Luulen, että itse ainakin katuisin vanhempana, jos päättäisin olla hankkimatta lapsia. Tai eihän niitä hankita, niitä saadaan, jos saadaan. Toivottavasti.

Hyvää jatkoa sinulle!

aivan viisas ja perusteltu valinta. mutta odotas kun vuodet vielä vierii niin sulla alkaa pää pehmenemään. 10-15 vuoden päästä ajattelet jo ihan toisin, näin se vaan usein menee, kokemusta on. mutta pysy kovana!! mutta pää kylmänä :)

Niin, haetko tänne kirjoittamisella ja kommenttien pyytämisellä jotain vahvistusta kannallesi? Nuo pointtisi ovat huomionarvoisia mutta lapsia syntyy jopa sodan melskeissä. Sitten, ja tätä alleviivaan: jos vähän vartut ja ikinä milloinkaan tulee mieleen lapsenteko on sille luonnon (ei hallituksen/sossun tms) sanelemia takarajoja. Voin kertoa 55-vuotiaana miehenä että tästä sain elinikäisen vitutuksen kun kaksi edellistä alkaa katkaisi suhteen mielipuolihäiriöissään ja alkoholismeissaan. Nyt olen 55-vuotias mies ja nykyisen muijan kohtu on poistettu, en tule saamaan lapsia ikinä ja miksi? Jos ikinä haluaisinkin, ja koen olevani ihan kunnollinen siinä missä kaikenlaiset hullut ja juopot sikiävät ja sitten laiminlyövät kersansa.

Ap, et siis saa pillua, joten teit "tietoisen ja järkevän valinnan" keskittyä runkkamiseen.