Olen 27-v sinkkumies ja tietoinen valintani on lapsettomuus. Se on nykypäivän Suomessa järkevin vaihtoehto näin nuoren miehen kannalta. Valintani peruste ei ole lapsivihamielisyys. Rakastan esimerkiksi omaa siskontyttöäni kuin omaa lastani.
Syy valinnalleni on maan tämänhetkiset avioerotilastot, sekä sosiaaliviranomaisten ja oikeuslaitoksen tapa toimia huoltajuuskiistoissa. En halua saattaa itseäni tilanteeseen, jossa menetän lapseni ja saatan itseni taloudelliseen ahdinkoon elatusmaksujen muodossa. Tällaisen riskin ottaminen ei ole järkevää eikä kannattavaa.
Suosittelen valintaani jokaiselle ikäluokkani ja nuoremmillekin miehille. Toki olen tietoinen siitä, että jos kaikki noudattaisivat neuvoani, ei lapsia enää syntyisi tässä maassa ollenkaan. Mutta uskon myös, että jyrkästi laskeva syntyvyys asettaisi päättäjille paineita muuttaa toimintatapoja tasa-arvoisempaan suuntaan juuri miesten näkökulmasta!
Kommentteja?
Syy valinnalleni on maan tämänhetkiset avioerotilastot, sekä sosiaaliviranomaisten ja oikeuslaitoksen tapa toimia huoltajuuskiistoissa. En halua saattaa itseäni tilanteeseen, jossa menetän lapseni ja saatan itseni taloudelliseen ahdinkoon elatusmaksujen muodossa. Tällaisen riskin ottaminen ei ole järkevää eikä kannattavaa.
Suosittelen valintaani jokaiselle ikäluokkani ja nuoremmillekin miehille. Toki olen tietoinen siitä, että jos kaikki noudattaisivat neuvoani, ei lapsia enää syntyisi tässä maassa ollenkaan. Mutta uskon myös, että jyrkästi laskeva syntyvyys asettaisi päättäjille paineita muuttaa toimintatapoja tasa-arvoisempaan suuntaan juuri miesten näkökulmasta!
Kommentteja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meille täällä palstaileville lapsettomuus
ei ole valinta, vaan luonnonoikku.
Ole onnellinen, että saat valita. Saattaahan
olla totuus, että olet itsekin hedelmätön.
...oma mieheni aikoinaan. Aikoinaan kiistelimme lapsiaisiasta melko usein, kunnes päätimme jättää koko asian sikseen. Mieheni halusi jättää lapsenteon muille juuri samasta syystä kun sinäkin (Huom! Mieheni sinua vanhempi, mikäli 27 olet).
Meni kolmisen vuotta ja ennen myös naimisiinmenoa vastaan ollut mieheni yllättäen kosi. Ihmettelin sitä siinä sitten ja tietysti olin valtavan onnellinen. Seuraavaksi sisareni sai terveen, aivan ihanan tyttövauvan, jonka kummeiksi meidät pyydettiin. Ei mennyt kauaakaan kun aikaisemmin hyvin jyrkästi lapsentekoa vastaan ollut mieheni eräänä pakkasyönä kuiskasi korvaani haluavansa minusta tulevien lastensa äidin. En voinut kuin itkeä onnesta. Siinä vaiheessa emme vielä tienneet minun raskaaksi saamiseni olevan melkoisen epätodennäköistä.
Mieheni on sitoutunut lapsettomuushoitoihimme täysillä ja on koko ajan tukenut minua, vaikka itseltä on välillä meinannut usko loppua. Uskomme vakaasti, että saamme vielä oman pienen nyyttimme, jolle se kaikki elämämme aikana kerätty kokemus ja omaisuus sitten jää kun meistä aika jättää.
Tällä kirjoituksellani en toki pyri moittimaan kenenkään päätöksiä, kerroin vain kuinka meillä kävi, sillä vakaatkin päätökset muuttuvat joskus kun siihen tulee riittävän hyvä kannustin tai syy; tässä tapauksessa se olin minä.=)
..ihan pakko vain kommentoida että tekstisi sai kyyneleet silmiin. Toivon kaikesta sydämestäni että todella onnistutte!! =)
Oman miehen kannalta kun tuota mietin, niin en voi olla kuin ihmettelemättä; onko oikeasti miehiä jotka joutuisivat taloudelliseen ahdinkoon elättäessään lapsensa? Emmehän nyt puhu enää mistään pojuista, joiden kaikki raha menee koulukirjojen ostamiseen ja tupakka askiin, vaan miehistä (yli parikymppisistä). Jos miehellä on niin tiukkaa, niin taustalla on monia muitakin syitä, miksi avioeroon päädytään, ei vain perseaukisuus, vaan esimerkiksi päihteiden käyttöä, työttömyyttä jotain muuta riippuvuutta, jotain mistä tuo rahattomuus johtuu...
Helpommalla siis pääsisit ja tekisit itsellesikin palveluksen mikäli korjaisit taloudellista tilannettasi, niin sinun ei tarvitsisi jättää esim. tahtomiasi lapsia jättää tekemättä, vain rahan puutteen takia.
Oma ja mieheni kanta on ehdottomasti, että lapsia pitäisi tehdä vasta sitten kun taloudellinen tilanne on turvattu. Oma mieheni siis ei varmasti voisi lähteä samoille linjoille sinun kanssasi, sillä on hoitanut taloutensa aina hyvin ja raha ei rajottaisi, jos lasta joskus haluaisi. Ja aivan taatusti säästeliäänä ihmisenä sanoisi sinulle tämän saman, minkä minä sanon; kaikkea ei voi mitata rahassa, rahalla ei saisi ikinä olla sellaista valtaa, että sen pohjalta tehdään jotain noin perustavia päätöksiä, ihmissuhteita ei ikinä mitata rahassa. Tietenkin on ikävää jos talous on niin heikoilla, että se on ainut asia joka määrää elämää, se on kuin jätehuolto, silloin kun on kunnossa kukaan ei mieti asiaa, mutta silloin kun on heikommalla, haju huolehtii, että asia ei unohdu hetkeksikään mielestä.
Avioerotilanteissa harva myöskään menettää lastaan, kieltämättä siihenkin voivat olla syynä riippuvuudet ja muut ongelmat jos menettää. Siispä jos tuo pelko on sinulla aiheellinen, niin kannattaa talouden lisäksi hoitaa kuntoon myös muut ongelmat, ennenkuin alkaa miettiä lapsien tekoa. Ei ole järkeä jättää lapsia tekemättä, mikäli niitä haluaa, jonkin sellaisen syyn takia jonka voit myös muuttaa. Jos juot liikaa ja pelkäät siksi menettäväsi lapset avioerossa, rajoita juomistasi jne. Ihminen voi hyvinkin paljon vaikuttaa itse omaan kohtaloonsa.