Hei

Sijaisperheen lapsesta saama korvaushan riittää juuri ja juuri ruokaan. Miksi et voisi ostaa, jos se ei sinun talouttasi kaada. Oman lapsesi eduksi se menee ja lapsi arvostaa apuasi varmasti.

Tyttäreni 2- ja 4-vuotiaat lapset ovat olleet huostaanotettuina noin 1,5 vuotta. Tyttäreni saa tällä hetkellä tavata lapsiaan joka toinen kuukausi kahden tunnin ajan valvojan läsnäollessa. Minä olen saanut olla tyttäreni kanssa näissä tapaamisissa tästä syksystä lähtien.

Meillä on matkaa tapaamisiin 450km, mikä tuntuu todella kurjalta. Me toivoimme sijaiperhettä läheltä, jotta yhteydenpito olisi helpompaa. Olemme aika paljonkin vieneet lapsille vaatteita, leluja, kirjoja, valokuvia ja muuta. Minä lähetän lapsille joka viikko kuvakortit. Sen lisäksi tilasin tänä syksynä lapsille sijaisperheeseen Leppis-lehden. Emme oikeastaan anna tavaroita lapsille, vaan tapaamisten valvojalle annattavaksi sijaisvanhemmille.

Teen paljon käsitöitä ja olen tehnyt paljon lapsille vaatteita. En saanut aiemmin tavata lapsia joten silloin lähetin niitä postitse. Kyllä sattui, kun 4-vuotias tuli tänä syksynä tapaamiseen villapaidassa, jonka olin lähettänyt hänelle viime jouluksi. Tuon ikäiset kasvaa nopeasti, joten kuvioneuletta oleva paita oli kohta jäämässä jo pieneksi. Lapsi kuitenkin tämän syksyn tapaamisessa siis esitteli meille "uutta paitaansa". Paitaa ei oltu pesty kertaakaan joten todennäköisesti sitä ei oltu edes pidettu joulun jälkeen kertaakaan. Sijaisvanhemmat pukevat lapsia oman makunsa mukaan, eivätkä meidän maun mukaiset vaatteet taida kelvata.

Meinasimme jo antaa heille sijaisperheessä luettavaksi tyttäreni lapsuuden aikaisia satukirjoja. Tuntui kuitenkin siltä, ettei niitä perheessä arvostettaisi. Emme uskaltaneet antaa näitä meidän perhekalleuksia sijaisperheeseen. Kyllä harmittaa, että saamme tavata lapsia yhteensä 12h vuoden aikana! Pienten lasten elämässä vuosi on hyvin pitkä aika.

Haluan kannustaa teitä muitakin muistamaan sijaisperheissä asuvia lapsianne. Pidän kuitenkin sitä vähän huonona, että lapsia nimenomaan lahjotaan jokaisella tapaamiskerralla. Postitse voi lähettää terveisiä ja tapaamisissa tavaroita voi antaa aikuisille. Olemme tehneet lapsille pienet valokuva-albumit, joissa on kuvia meistä (äiti ja isä, eri kuvissa koska ovat eronneet, äidin uusi koti, mummula ja mummi, serkut ja pari kuvaa tapaamisista).

Lapseni asuu perhekodissa. Jos hänellä on kotiin tullessa rikkinäiset sukat tai alushousut, minä vaihdan ne ehjiin. Olen ostanut kenkiä, pääsääntöisesti kaikki farkut, t-paitoja, sukkia, alushousuja jne. Lapsen kaikesta vaatetuksesta pitäisi perhekodin vanhempien huolehtia, mutta minusta tuntuu, että lapselle on äärettömän tärkeää, että minä äitinä huolehdin niistä. Talvella tarkastan aina, että pipot ja käsineet ovat asialliset ja ehjät. Esim. käsineitä ostan monet talven aikana. Olen ajatellut, että kyse on minun lapsestani, säästän sitten jossakin muussa. Koen erittäin kiusallisena sen, että joutuisin huomauttelemaan perhekodin vanhemmille lapsen vaatteista. Muuten meillä sujuu perhekodin kanssa äärettömän hyvin.