jouluoratorio eräässä pikkukaupungissa
kauhukertomus, joka ei ole mielikuvitusta
vaan totta
tulin kotiini jouluaattona
lomalta kotiini jouluksi tulin
matkalaukkuja oli kaksi
ne painoivat paljon
kaksinkertaisesti
pitkän matkan jälkeen
mieli oli iloinen, onnellinen
saisin olla kotona jouluna
elää muistoissani kaikki
lapsuuden muistorikkaat joulut
moneen kertaan muistella
yksityiskohtia ja ilmapiiriä
lapsuudenkodissa juuri jouluna
jota oli valmisteltu pitkään
kuin suurta juhlaa, hyvin suurta juhlaa
tämän joulutunnelman tavoitan(tavoitin)
aina muistoissani jouluna
ennen kuin...
en voinut aavistaa, että
tästä joulusta muodostuisi
se, joka pysyy mielessäni
ei vain jouluna vaan jokaisena
päivänä kuolemaani saakka
- suurena painajaisena
aattoilta oli aluillaan
tullessani lomalta kotiin.
saatuani valot eteiseen
näin että lipaston alimmainen laatikko
oli auki, tiesin sulkeneeni
sen lähtiessäni lomalle
vielä teipannutkin sen
-varmuuden vuoksi
päästyäni henkeä pidätellen
huoneeseen saakka ,
saatuani valot päälle
henki salpautui kokonaan
nahkasohva oli siirretty
paikoiltaan, raskas sohva
yöpöydän laatikko oli
avattu, tiesin sulkeneeni
sen lähtiessäni avaimella
-varmuuden vuoksi
säilytin siellä päiväkirjaani
sängyn tyynypää oli
pengottu rumasti
täysin uskomatonta, mutta varmasti totta
pitäisikö soittaa poliisille,
pyytää tutkimaan rikoksen
jäljet, kävi mielessä
vain kävi, käväisi
onneksi, koska myöhemmin selvisi
että poliisista komisario
oli ollut rikosta tekemässä
kotonani, minun kodissani
mietin pitäisikö ottaa valokuvia rikospaikalta
tajusin, että ne tulkittaisiin poliisin toimesta vain
lavastustukseksi
hyvin sekavin ajatuksin
kävin nukkumaan jouluaattona
tuhat kysymystä pyöri mielessäni
eivät suloiset lapsuuden joulumuistot
ne oli pyyhkäisty pois
jouluaamuna tarkkailin
vieläkin järkyttyneenä rikospaikkaa,
kotiani, turvapaikkaa
rikoksen jäljet olivat
edelleen koskematta
mietin yhä pitäisikö tehdä
rikosilmoitus
sormenjäljet saataisiin
hyvin monesta paikasta
(ne olisivat olleet komisarion
ja terveyskeskuksen johtavan lääkärin!)
näin, että myös eteisen vaatekaappien
ovet olivat osittain auki
olin teipannut nekin lähtiessäni lomalle
- varmuuden vuoksi
vaatekaappini ovat
aina täynnä ja epäjärjestyksessä
ehkä ne ovat auenneet itsestään
ajattelin sinisilmäisenä
jouluaamuna- turvapaikassa,
kodissani
aloin purkaa matkalaukkuja
jouluaamuna,
puhdas pusero kai matkalaukusta piti panna vaatekaappiin
avasin vaatekaappien ovet, niiden kaappien,
joissa on laatikot pienille vaatteille
lähinnä alusvaatteille
en koskaan, en ikinä,tavallaan
en 'hetkeksikään' unohda näkyä,
joka minua kohtasi jouluaamuna,
turvapaikassa, kodissani
likaiset pikkupöksyni oli nostettu
ja levitetty laatikon reunalle
olin huutaa kauhusta
järkytys oli niin suunnaton,
niin määräättömän suuri
mieleni kirkui: kuka
fetissi täällä oikein on käynyt
pää oli säilytettävä kylmänä:
ei mitään hätiköityä
kauhu oli niin valtava,
ettei se koskaan, ikinä lähde
mielestäni- vaikka kuinka
haluaisin ja tahtoisin
paniikki kasvoi moninkertaisesti
sillä oli ilmiselvää, että
minua haluttiin tahallisesti
järkyttää niin paljon kuin mahdollista,
harkitun maksimaalisesti
- komisarion ja terveyskeskuksen
johtavan lääkärin, Housu-Hautalan
tekemällä rikoksella
kuten myöhemmin selvisi
-----
sain taistella kaikki instanssit
läpi potilaan perusoikeudesta:
saada kopiot sairaskertomuksesta
Housu-Hautala ja toinen uskova
terveyskeskuksen lääkäri
pitivät minua (potilasta, potilasta yleensä)
vain suurena pilkanaiheena
vastineissaan
vielä seuraavan vuoden joulun alla
Housu-Hautala, johtava lääkäri
yhdessä liittohallituksen puheenjohtajan
kanssa, - paikallinen kaupunginjuristi-
veivät lääninoikeuden myönteisen päätöksen:
kopiot tulee luovuttaa minulle
liittohallitukseen, jossa mietittiin
valittaako liittohallitus
lääninoikeuden päätöksestä
KHO:een - liittohallituksen juristi-
puheenjohtaja tiesi koko ajan - jokaisessa
käänteessä, että KHO:lla on ennakkopäätös
on sitova, ja se yksiselitteisesti
määrää: potilasasiakirjoista
on aina annettava kopio potilaalle,
jos hän sitä kysyy
-jouluoratorio siis sai jatko-osan
olin muuttanut paikkakuntaa
oli pakko, koska Housu-Hautala
aloitti vielä erittäin pirulliset
'terrorisoittonsa' kotiini.
hän saattoi soittaa vielä klo 19:aan
saakka illalla
---
perusturvallisuutta ihminen kaipaa
ja tarvitsee voidakseen elää normaalisti
se on tarve numero yksi
ilman sitä ei kukaan voi elää
normaalia elämää
pikkukaupungin komisario - kaupunginjuristi-
ja johtava lääkäri horjuttivat
jokaisen perustarvetta, perusturvallisuutta
siinä määrin, että jouduin sen seurauksena
muuttamaan paikkakuntaa niin nopeasti kuin se vain oli mahdollista
saadakseni edes minimaalisen turvallisuudentunteen
-ei siis perusturvallisuudentunteen
niissä on suuri ero
jouluoratoriot Suomesta vuodesta 90
ovat synkkiä: suomalaiset jouluoratoriot
soivat sen kunniaksi, että Suomi
on ainoa valtio, missään, milloinkaan, joka
on antanut lääkäreille myös virallisen päätöksen mukaan täydet poliisivaltuudet.
jouluoratoriot soivat ei siis vain poliisivaltiossa( komisario oli mukana tekemässä rikosta)
vaan myös lääkäripoliisvaltiossa Housu-Hautalan
urotyön ansiosta
------
muut oratoriot virallisesta Suomesta ovat yhtä synkkiä
niitä on monta
hyvin monta
(Mielenkiintoista nähdä, sensuroidaanko runoelma,
joka on tylsä, koska se kertoo virallisista päätöksistä, byrokratiasta. Rivot ja perwot 'runot' menevät aina muitta mutkitta läpi.
Katsotaan.)
kauhukertomus, joka ei ole mielikuvitusta
vaan totta
tulin kotiini jouluaattona
lomalta kotiini jouluksi tulin
matkalaukkuja oli kaksi
ne painoivat paljon
kaksinkertaisesti
pitkän matkan jälkeen
mieli oli iloinen, onnellinen
saisin olla kotona jouluna
elää muistoissani kaikki
lapsuuden muistorikkaat joulut
moneen kertaan muistella
yksityiskohtia ja ilmapiiriä
lapsuudenkodissa juuri jouluna
jota oli valmisteltu pitkään
kuin suurta juhlaa, hyvin suurta juhlaa
tämän joulutunnelman tavoitan(tavoitin)
aina muistoissani jouluna
ennen kuin...
en voinut aavistaa, että
tästä joulusta muodostuisi
se, joka pysyy mielessäni
ei vain jouluna vaan jokaisena
päivänä kuolemaani saakka
- suurena painajaisena
aattoilta oli aluillaan
tullessani lomalta kotiin.
saatuani valot eteiseen
näin että lipaston alimmainen laatikko
oli auki, tiesin sulkeneeni
sen lähtiessäni lomalle
vielä teipannutkin sen
-varmuuden vuoksi
päästyäni henkeä pidätellen
huoneeseen saakka ,
saatuani valot päälle
henki salpautui kokonaan
nahkasohva oli siirretty
paikoiltaan, raskas sohva
yöpöydän laatikko oli
avattu, tiesin sulkeneeni
sen lähtiessäni avaimella
-varmuuden vuoksi
säilytin siellä päiväkirjaani
sängyn tyynypää oli
pengottu rumasti
täysin uskomatonta, mutta varmasti totta
pitäisikö soittaa poliisille,
pyytää tutkimaan rikoksen
jäljet, kävi mielessä
vain kävi, käväisi
onneksi, koska myöhemmin selvisi
että poliisista komisario
oli ollut rikosta tekemässä
kotonani, minun kodissani
mietin pitäisikö ottaa valokuvia rikospaikalta
tajusin, että ne tulkittaisiin poliisin toimesta vain
lavastustukseksi
hyvin sekavin ajatuksin
kävin nukkumaan jouluaattona
tuhat kysymystä pyöri mielessäni
eivät suloiset lapsuuden joulumuistot
ne oli pyyhkäisty pois
jouluaamuna tarkkailin
vieläkin järkyttyneenä rikospaikkaa,
kotiani, turvapaikkaa
rikoksen jäljet olivat
edelleen koskematta
mietin yhä pitäisikö tehdä
rikosilmoitus
sormenjäljet saataisiin
hyvin monesta paikasta
(ne olisivat olleet komisarion
ja terveyskeskuksen johtavan lääkärin!)
näin, että myös eteisen vaatekaappien
ovet olivat osittain auki
olin teipannut nekin lähtiessäni lomalle
- varmuuden vuoksi
vaatekaappini ovat
aina täynnä ja epäjärjestyksessä
ehkä ne ovat auenneet itsestään
ajattelin sinisilmäisenä
jouluaamuna- turvapaikassa,
kodissani
aloin purkaa matkalaukkuja
jouluaamuna,
puhdas pusero kai matkalaukusta piti panna vaatekaappiin
avasin vaatekaappien ovet, niiden kaappien,
joissa on laatikot pienille vaatteille
lähinnä alusvaatteille
en koskaan, en ikinä,tavallaan
en 'hetkeksikään' unohda näkyä,
joka minua kohtasi jouluaamuna,
turvapaikassa, kodissani
likaiset pikkupöksyni oli nostettu
ja levitetty laatikon reunalle
olin huutaa kauhusta
järkytys oli niin suunnaton,
niin määräättömän suuri
mieleni kirkui: kuka
fetissi täällä oikein on käynyt
pää oli säilytettävä kylmänä:
ei mitään hätiköityä
kauhu oli niin valtava,
ettei se koskaan, ikinä lähde
mielestäni- vaikka kuinka
haluaisin ja tahtoisin
paniikki kasvoi moninkertaisesti
sillä oli ilmiselvää, että
minua haluttiin tahallisesti
järkyttää niin paljon kuin mahdollista,
harkitun maksimaalisesti
- komisarion ja terveyskeskuksen
johtavan lääkärin, Housu-Hautalan
tekemällä rikoksella
kuten myöhemmin selvisi
-----
sain taistella kaikki instanssit
läpi potilaan perusoikeudesta:
saada kopiot sairaskertomuksesta
Housu-Hautala ja toinen uskova
terveyskeskuksen lääkäri
pitivät minua (potilasta, potilasta yleensä)
vain suurena pilkanaiheena
vastineissaan
vielä seuraavan vuoden joulun alla
Housu-Hautala, johtava lääkäri
yhdessä liittohallituksen puheenjohtajan
kanssa, - paikallinen kaupunginjuristi-
veivät lääninoikeuden myönteisen päätöksen:
kopiot tulee luovuttaa minulle
liittohallitukseen, jossa mietittiin
valittaako liittohallitus
lääninoikeuden päätöksestä
KHO:een - liittohallituksen juristi-
puheenjohtaja tiesi koko ajan - jokaisessa
käänteessä, että KHO:lla on ennakkopäätös
on sitova, ja se yksiselitteisesti
määrää: potilasasiakirjoista
on aina annettava kopio potilaalle,
jos hän sitä kysyy
-jouluoratorio siis sai jatko-osan
olin muuttanut paikkakuntaa
oli pakko, koska Housu-Hautala
aloitti vielä erittäin pirulliset
'terrorisoittonsa' kotiini.
hän saattoi soittaa vielä klo 19:aan
saakka illalla
---
perusturvallisuutta ihminen kaipaa
ja tarvitsee voidakseen elää normaalisti
se on tarve numero yksi
ilman sitä ei kukaan voi elää
normaalia elämää
pikkukaupungin komisario - kaupunginjuristi-
ja johtava lääkäri horjuttivat
jokaisen perustarvetta, perusturvallisuutta
siinä määrin, että jouduin sen seurauksena
muuttamaan paikkakuntaa niin nopeasti kuin se vain oli mahdollista
saadakseni edes minimaalisen turvallisuudentunteen
-ei siis perusturvallisuudentunteen
niissä on suuri ero
jouluoratoriot Suomesta vuodesta 90
ovat synkkiä: suomalaiset jouluoratoriot
soivat sen kunniaksi, että Suomi
on ainoa valtio, missään, milloinkaan, joka
on antanut lääkäreille myös virallisen päätöksen mukaan täydet poliisivaltuudet.
jouluoratoriot soivat ei siis vain poliisivaltiossa( komisario oli mukana tekemässä rikosta)
vaan myös lääkäripoliisvaltiossa Housu-Hautalan
urotyön ansiosta
------
muut oratoriot virallisesta Suomesta ovat yhtä synkkiä
niitä on monta
hyvin monta
(Mielenkiintoista nähdä, sensuroidaanko runoelma,
joka on tylsä, koska se kertoo virallisista päätöksistä, byrokratiasta. Rivot ja perwot 'runot' menevät aina muitta mutkitta läpi.
Katsotaan.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.