Suunnitelmissa olisi hankkia koira...ja nyt tiedonhakuvaihe, kiinnostaisi, miten paljon collieissa on arkoja yksilöitä? Tämän palstan juttuja lukiessa tulaa vähän sellainen olo, ettei paljon muunlaisia olekaan:/
Collien arkuus?
Hennna
365569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
mulla on viis vuotias collie narttu ja se on koko pienen ikänsä pelänny kaikkia mahollisia kovia ääniä ja ouvompia ihmisiä.
kaikki mitä se pelkää: lentokoneen ääni, suihkarin ääni, junan ääni, "yleinen" kolina esim. koti hommissa, jos joku tipahtaa lattialle niin sitä säikähtää...yms, yms...
en tiijä mistä johtuu, ollu koko pienen ikänsä arka..ja sen jälkeen ku toinen koira lopetettiin niin se arkuus vaan paheni. sen veli ja sisko on kuiten ihan normaaleja...
ja kaiken lisäksi sillä on hirveästi ollu kaiken laisia saisrauksi...tällä hetkellä sillä on perä päässä ihottumaa joka laittaa sit karvan tippumaan niiltä kohin missä sitä ihottumaa...
mut muuten colliet on hyviä seurakoiria ja kannattee hankkia jos vaan on valmis sen kans peuhaamaan...ei kaikki ole samanlaisia arkajalkoja.
Omaa koiraani kuvaisi ennemminkin sana "varovainen" joka on aivan eri asia kuin arka. Ei siis ole kaveri joka on päätäpahkaa jokaisessa vaikeudessa mutta kyllä rohkeasti tutkii silti kaiken.
Olen ollut pehkoni kanssa uutenavuotena raketteja ampumassa, ukkosta se ei edes huomaa vaikka oltais ulkona, haulikon ääni ei ole mitään kummallista kuten ei muutkaan kolinat, mopot ja humalaiset saavat aivan rauhassa jatkaa matkaansa jne.
Oikeastaan ainoa mitä collieni pelkää on portaat. Ulkona olevissa ei ole mitään ongelmaa mutta sisällä varsinkin avoportaat ovat usein ylivoimaisen pelottavat. Kotona yläkertaan vievät jyrkät portaat eivät tosin ole enää mitään kun niihin on tottunut.
Toki kyse on usein ihan luonteesta mutta sanoisin että varsinkin pentuajan koulutus on se avainsana. Siis heti kun koira on haettu kasvattajalta niin pitää aloittaa tutustuttaminen KAIKKEEN mahdollisesti pelottavaan mitä elämä tuo tullessaan. Tietyssä iässä pennut ovat niin vastaanottavaisia että ne hyväksyvät kaiken ja tätä kannattaa käyttää hyväksi.
Sama arkuutta/varovaisuutta on meidänkin
Colliessa.Kaikkia kovia ääniä ja jotain uutta outoa niin on heti peloissaan.Ei kyllä ota
"iloisena" vieraita vastaan vaan on varuillaan
oudoista ihmisistä.Hyvä kyllä ettei lähde pois
pihaltaan vaikka on vapaana aitaamattomalla
aluella.Tutullani on 4 kk ikäinen uros pentu
ja samaa "varovaisuutta" näkyy jo olevan.Varmaan
on rodulle ominaista .Rakastaa kyllä omaa ihmistä
yli kaiken.
ns (collien arkuudesta) on väärin ymmärrettyä pidättyväiusyyttä. Ainakaan minä en arkoihin collikoihin ole törmännyt. Pidättyväisiin (mitä ne kuulu ollakkin) kyllä. Oma koirani taas ei uusiin ihmisiin suhtaudu pidättyväisesti.. pikemminkin päin vastoin. =)
Toinen iso juttu on se, että ei osata kouluttaa collieta.
Luulen että koska collie on ns (söpö koira) sen omistajat yleensä varsinkin pentuaikoina suojelevat koiraa liikaa jolloin "pelko" uusia asioita kohtaan vaan vahvistuu.
kokemusta colliesta? Kun sanot, että kyse koulutuksesta, eikä ylitsepääsemätön luonteenpiirre. Arkuus ongelma olisi helposti ratkaistu, jos siitä pääsisi vaan sosiaalistamalla koira tarpeeksi pienenä eri asioihin.
lähipiirissäni on kasvattaja.
Niin tarkoitin lähinnä sitä, että monet kouluttaa collieta liian "lempeästi" juuri sen ulkokuoren takia. Vaikea sen kummemmin puuttua arkuus ongelmaan kun en collikoiden arkuudesta sen koommin tiedä kun en ole kyseiseen luonteenpiirteeseen törmännyt. Varmasti ihan puhtaasti arkojakin on, mutta se mistä se on tullut.. niin onko se pelkästään koulutus/pito kysymys..vai liittyykö siihen jotain syvempää.. En tiedä. =)
Saako kysyä miksi colllie kiinnostaa, jos sen (mahdollinen arkuus) mietityttää noin paljon?
Fiksua kysellä luonteista jos Collie muuten
ROTUNA kiinostaa !Luonne on kaiken tärkein
terveyden lisäksi .
kysellä.
Nuo 2 on tärkeät ja lisään vielä yhden collielle tärkeän ominaisuuden. Ulkonäön. Nämä kolme kun ovat somassa paketissa niin lopputulos on lähes täydellinen. ;)
Upeasta "ulkokuoresta" ei ole mitään iloa jos
luonne on arka tai jokin sairaus on riesana.
Siinä onkin se huonompi paketti.
Jalostuksella on tietenkin tosi tärkeä osuus
mihin kasvattaja paneutuu ja mitkä ovat
hänen kriteerit !??
samaa mieltä olen. Ulkokuorella ei todella ole silloin väliä jos jossain muussa tärkeässä jutussa on menty häränpyllyä.
kertomuksiin pidättyväisistä koirista,kun rotumääritelmä ei tunne koko sanaa.tämä kertoo pitkin kuinka collien kuuluu olla pidättyväinen,oletko lukenut koiran rotumääritelmää ollenkaan,vai selostatko tuota paikataksesi reikäpäisten koiriesi käytöstä?Lue nyt se rotumääritelmä ennen kuin täällä puhut täyttä peeaskaa.
Alkuperä:
Collie-nimi tulee todennäköisesti mustasta colley-lammasrodusta, jota colliet aikoinaan paimensivat. Muinais-Englannissa sana "colley" tarkoitti mustaa. Ei tosin varmasti tiedetä, saiko rotu nimensä lampaiden mukaan vai colliella tuolloin yleisestä mustasta väristä, jossa oli jonkin verran valkoista ja joskus vaaleanruskeaa. Collieta pidetään hyvin vanhana rotuna se oli olemassa asiantuntijoiden mukaan jo 400-luvulla eKr. Tuolloinen collie tuskin muistutti kovinkaan paljon nykyistä. On myös vaikea sanoa, oliko 1800-luvun colliessa kyseessä border-, parta- vai pk collie. Collien on arveltu polveutuvan gordoninsetteristä, newfoundlandinkoirasta tai skotlanninterrieristä. Jos katsotaan päänrakennetta collie ja englanninvinttikoira saattavat olla sukua keskenään. Vasta 1500-1700 luvulla alkoi jalostustyö, jonka tuloksena ovat nykyiset colliet.
Luonne:
Collie on älykäs ja oppivainen ja siksi mainio käyttökoira. Se on tasapainoinen, hyväluonteinen paimenkoira , jonka nykyinen lauma on perhe. Oman perheen lapsilta se sietää mitä tahansa, koska se tuntee heidän tapansa, mutta samaa se ei ehkä siedäkään vierailta lapsilta. Collie ei pidä jyrkistä asenteista eikä terävistä kovista äänistä. Se on erittäin tottelevainen ja suhtauttu välinpitämättömästi vieraisiin, mikäli he käyttäytyvät normaalisti eivätkä "uhkaa". Sen huomatessa uhan se voi myös hyökätä tarttumalla häiriönaiheuttajaa hihasta. Samaan tapaan se myös leikkii halutessaan miellyttää isäntäänsä tai ohjaajaansa. Collie ei koskaan hyökkää pahuuttaan.
Hoito:
Collie on aika helppohoitoinen ajatellen kuinka runsas turkki sillä on . Turkki koostuu kahdesta karvatyypistä pitkästä, kaikesta peitinkarvasta ja tiheästä villavasta aluskarvasta. Pk collien turkki pestään harvoin, jottei karva menetä karkeuttaan ja alusvilla luonnollista rasvaansa. Sitä ei tarvitse harjatakaan kovin usein, kerran kuussa. Kuitenkin on huolehdittava siitä, ettei takkuja pääse syntymään. Varsinkin korvien taakse niitä tulee helposti. Sopiva harja on jossa luonnon sekä muovipiikkiä. Lisäksi on hyvä olla metallipiikkinen harja sekä kampa. Kintereen karvat lyhennetään , jos ne ovat kasvaneet liian pitkiksi.Käpälät pyöristetään ja vapaiden välissä olevat pitkät karvat leikataan lyhyeksi. Ja muu hoito kuten muillakin roduilla.
Harrastus:
Pk collien kanssa voi harrastaa mitä tahansa, kun vai ottaa huomioon koiran luonteen ja aktiivisuuden. Ehkä yleisimmät harrastukset heti lenkkeilyn jälkeen ovat näyttelyt, toko ja agility. Vaikka colliet kuuluvat palveluskoiriin niin suhteellisen vähän osallistuu palveluskoirakokeisiin, mutta sekin on selvässä kasvussa.
Terveys:
Suomessa colliet kuuluvat PEVISA-rotuihin (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Lonkkanivelten kasvuhäiriötä ei ole kovinkaan paljon, mutta pentueen rekisteröintiä varten vanhempien lonkat ja silmät tarkistetaan. Silmien CEA-sairautta, jossa eri asteita, tavataan rodussa,
Lisätietoa Collieyhdistyksen sivuilta: http://www.kolumbus.fi/scy
Eli yleensä kun colliet käyttäytyvat välinpitämättömästi vieraita kohtaan sitä kutsutaan pidättäytyvyydeksi. Se ei tarkoita että, koira on agressiivinen tai ei olisi ysävällinen ja iloinen. Rotumääritelmä on vain tiivistys. Ja olen collieihminen ollut jo pian parisenkymmentä vuotta ja koiraharrastusta jo 30 vuotta. sekä koulutusohjaaja että kasvattaja.
reikäpää.
on enemmän sääntö,kuin poikkeus.
Vanhoilla pk-säännöillä kun paikalla olossa ammuttiin kolme kertaa eka lähti colliet,siiten dopparit ja vikalla laukauksella airikset.Ja sama meno tuntuu jatkuvan tänä päivänäkin,ja pahinta on ettei ihmiset myönnä ettei rodussa ole ongelmia.
Mutta collieiden luonteen ovat yleisesti ottaen parantuneet huimasti. nyt heitän ulkomuistista mutta joskus 80 luvun alkupuolella luonnetestin hylkäysprosentti oli 50 % luokkaa 2000 alulla se oli noin 20%. Kuitenkaan näistäkään hylyistä vuosina 96-2001 ei todellakaan tullut ampumisesta. Laukausarkoja testatuista on alle 1%, laukausalttiita alle 14%.
Joten on turha sanoa ettei kasvattajat ole myöskin kiinnittänyt huomiota luonteisiin. Täytyy muistaa vaikka yhdistettäisiin kuinka hyvät vanhemmat joskus silti pennusta ei tule toivotunlainen ei luonteeltaan tai ulkomuodoltaan.
suhteessa rekattuihin koiriin?Jos 10 testatataan ja 500 rekisteröidään niin ei puhuta vielä yhtään mistään.Vale.emävale,tilasto..vai kuinkas se menikään...
aivan itse luonnetestkantoja ja rekisteröintimääriä. Niitä löytyy netistä. En jaksa tänne ruveta kirjoittelamaan. Ovat niin pitkiä juttuja. Pitää ottaa huomioon vuosilukuja ym. Tutki itse. Kyllä minäkin olen pk kentillä heilunut 30 vuotta sakemannin ja rotikoiden kanssa. En minäkään mikään ummikko ole. Kyllä se on niin että, rotu kuin rotu ne ovat sellaisia miksi me ne itse teemme.
mutta kaikille paskoille kun ei osu oikee ohjaaja,vaan niistä tulee pelkopurioita,ja se on koirista pahinta laatua oleva.Tutkittu on ja nähty on,ja kyllä näkemäni on ollut kaikkea muuta kuin hyvää,nii doppereissa kuin collieissakin.Tänä vuonna nähnyt 2kpl kisoissa(kisaan itse kahdella koiralla),toinen oli siedettävä toinen täys reikäpää.
Noissa roduissa kun ei oikeen löydy "käyttöpuolen"kasvattajia edes,jotka yrittäisivät pitää luonteista huolen,kun kehän kiertäminen on ainut kriteeri jalostuksessa.Tottahan sakuissakin on niitä tyhjäpäitä,mutta silti paljon vähemmän,vaikka miten suhteuttais rekattujen määrään.Ja sakun ongelma ovat vielä nää rekisteröimättömät väli pentueet.
Turha sellaista tosiasiaa on kieltää,mikä näkyy ja luonne on todella näkyvä,ja sen hyvä kouluttaja näkee oli töitä tehty vaikka kuinka,aina on tilanteita missä opittu näkyy ja koira falskaa selvästi.Vai oletko sitä mieltä tosissaan,että collieiden luonteet on kohdallaan,ja sopivat kisakoiriksi,vaikka nyt vaan kansallisissa lajeissa?
en ole mielestäni sanonut ettei luonneongelmia olisi, vaan että niistä ollaan pikkuhiljaa kehitytty parampaan suuntaan. Kyllä minä olen nähnyt toimivia kisakoiria. Mitä tulee kisaoikeuksiin eihän colliet muualla maailmassa pk-rotuihin edes kuulu kuin suomessa ja ruotsissa. Mutta en siis sano etteivät ne siihen kävisi. Itsekin olen nykyään näyttelypuolella enempi. Koiria kouluttelen lähinnä omaksi ilokseni ja että, koirilla olisi enempi tekemistä. Mutta toivoisin kasvateitani myös näkyviin harrastuspuolelle. Mutta olen tyytyväinen siihen että, kasvattieni omistajat ovat olleet tyytyväisiä koiriinsa.
Mulla molempia rotuja, saku ja collie. Mutta jopa mun täytyy myöntää että collieita on testattu enemmän kuin sakuja rekisteröintimäärään nähden. Sakuja rekisteröity vuodesta? 75244 luonnetestattu 1633 jolloin testausprosentti 2,17. Collieita rekisteröity 28093 ja testattuja 1102 jolloin testauprosentti 3,92. Ja määrät on siis koiranetin ja luonntestutietokannasta otettu. Jo vuoden 200 jälkeen collieita on testattu 466 ja sakuja 366. Ja silloin sakuja testataan vähemmän ja rodunedustajia on kuitenkin collieita enemmän. Hylkäysprosentteja en löytäny sakuilta. Collieilla prosentti on varmasti suurempi sitä en kiellä, mutta onpahan ainakin enemmän testattuja. Hyvä että testataan ja saadaan luonnetta kehitettyä parempaan suuntaan.
niin siis testattuja vuodesta 2000 ei 200. Muita virheitä ei jaksa korjata. Sitä se teettää kun liian innolla kirjottaa
Tuloksethan tosiaan ei ole ollut mitään hurraahuudon aiheita,mutta osoittaa joidenkin kasvattajien edes yrittävän jotain luonteiden pitämiseksi(edes)tällä tasolla.
Sakuja varmaan testataan sen vuoksi vähemmän,koska lt:iä ei jossain sakupiireissä pidetä minään(=lue suojelu),ja kyllähän ne luvut taas on ihan eri mitkä koirat kisaavat ja ovat näin niin sanotusti "testattuja".
Siksi lt-tulos kuuluisi ilman kummempia kommervenkkejä olla plussanpuolella sakulla kuin sakulla,eikä siellä paljoo pummanneita koiria näy,eli jos sitä joku jonain mittarina sakulla pitää saa vaikutelman,ettei sakujen luonteet nyt niin pahalla mallilla ole.Itse henk.koht. en ole nähnyt yhtään pummannutta sakua lt,muissa tilanteissa kyllä,mutta virallisessa testissä en koskaan.Ja minä olen kulkenut erään tuomarin epävirallisena oppityttönä monta vuotta.Muita rotuja kylläkin useampia.
Kyllä sakuilla luonteissa on puutteita,mutta ne kuitenkin on sillä tasolla,voiko koiralla kisata rodunomaisessa kokeessa,vaiko "vain"kansallisissa lajeissa.Kaikkein näyttelyimpikin koira useimmiten selvittää jonkun kansallisen pk-lajin,yleensä jäljen.Collien luonteessa puutteet jokapäiväisestä elämästä selviämiseen,se on huima ero luonne ongelmissa.
No colliet ovat yleensä vähän ns. pidättyväisiä, joten siitä voidaan luulla että ovat arkoja. Kannattaa pentuaikoina tutustuttaa koirasi muihin koiriin ja ihmisiin ym. niin kyllä se siitä. :)
Agressiivisen arkoja ei terve collie ole, vain pidätttyväinen, sehän lukee jo niiden rotu-esittelyssä useinmiten.
Millaisia tuloksia on Collieiden luonnetesteistä
saatu ? Olisko jotain tilastoa tiedossa tai
muuta tietoa asiasta ?
on selvästi pidättyväinen poika. Alkuun luulin, kun ei vielä tuntenut rotua (minulle uusi rotu, miehelleni ei), että koira on vain arka. Aika hyvin on pärjätty, kun itse osaa käyttäytyä niin, ettei säiky pienistä, eikä nosta meteliä turhista, niin koira oppii myös sietämään erilaisia asioita. Raketit saivat sen säntäämään viime vuonna pöydän alle (koira oli 5 kk), vieraita koira rakastaa yli kaiken. Yöllä ei voi kävellä koiran ohi, ilman etteikö se säntäisi pystyyn, kukaan ei ole kertaakaan astunut sen päälle, mutta koira pelkää sitä. Pitäisi varmaan harjoittelemalla totuttaa siihenkin. Lenkillä koira ei säiky autoja, ei pimeyttä (ei katuvaloja). Kaikenkaikkiaan ei ole oikeastaan erityisesti mitään mitä pelkäisi. Rekkakyytikin oli kivaa, kun ensin hieman jännitti (6 kk)...
..ja kysyn mielenkiinnosta:Onko lyhyt-ja pitkäkarvaisten collieiden luonteissa ja tässä arkuudessa/pidättyväisyydessä oleellisia eroja.Entä koulutettavuudessa.
Löytyykö uroksissa paljon arkuutta tai epävarmoja
luonteita ? Tietääkö kukaan kummassa varauksellisia /arkoja on enemmän uros / narttu ? vaiko yhtä paljon vanhemmista riippuen ?
Ovatko urokset luonnetestin läpäisseet ennen
kuin käytetään jalostukseen ?
Voidaan sanoa, ettei meidänkään pehkotyttö ole mikään arka, mutta ei kyllä tyhmänrohkeakaan. Ei ole aivan suuna päänä ryntäämässä joka paikkaan, vaaratilanteisiin. Esimerkiksi voin pitää sitä lenkillä irti. Vaikka rontti olisi jo huomannut, että vastaan on tulossa koira, niin voin sen kutsua luokseni, sillä tiedän ettei se aivan suoraan juoksen koskaan vieraan koiran luo, vaikka sitä kyllä kamalasti kiinnostaisi.
Jos kovia ääniä kuulee, se kyllä saa jalat alleen ja tulee minun luokseni ja katsoo kuin kysyisi, että mikä tuo oli. Ei se kyllä ole koskaan saanut minkäänlaista paniikkikohtausta. Me ollaan myös ihan pienestä asti käyty vähän joka paikassa kuten kaupungin keskustassa kyllästymässä autoihin, matkustettu junassa ja uutena vuotena mennään sitten ampumaan raketteja. Olen siis totutellut sitä kaikenlaisiin tilanteisiin ja yrittänyt luoda koiraan sellaisen suhteen, että tapahtuipa mitä tahansa, kuuluipa miten kummallinen ääni tahansa, koira voi luottaa minuun.
Joskus collien välinpitämättömyyden ja varautuneisuuden voi joku laskea arkuudeksi, mielipiteitä on monia. Oma pehkoni tosin käy todella innoissaan tutkimassa ja moikkaamassa kaikki vieraat, mutta tiedän collieita, jotka eivät ole muuten arkoja, mutteivät mene heti vieraiden luo tai tuttujenkaan, vaan saattavat tarkkailla ensin tilannetta ja kun menevät moikkaamaan niin tervehdys on hyvin vähäeleinen. Kyllä tuo meidänkin rontti on välillä sellainen, että kun kutsuu rapsutettavaksi, niin ei välttämättä viihdy siinä kauan, kaikkien luokse ei tule ollenkaan. Omasta aloitteestaan saattaa istua sylissä rapsutettavana todella pitkäänkin. Collie ei ole lahjottavissa.
Nykyiset colliet eivät ole ehkä enää niin arkoja ja pelokkaita tai niitä ei ainakaan ole enää niin paljon kuin joskus vielä 1980 -luvulla, kun näyttelykehään mentäessä moni ryömi vielä maata pitkin, kun niitä pelotti se kenttä. Luulen, että colliella on jäljellä tietty perusarkuus tai mielestäni sitä voisi nimittää vaikka korostuneeksi itsesuojeluvaistoksi, mutta ainakaan meillä tämä piirre ei ole haitannut koulutusta tai arkielämää. Tiedän myös erään collie, joka luonteensa puolesta kyllä muistuttaa enemmän uteliasta belgianpaimenkoiraa kuin collieta. Tämä yksilö ei pelkää juuri mitään ja on todellakin pää viidentenä jalkana menossa tutkimaan kaikkea. Lisäksi on vielä melkoinen jästipää, että näitä pitkänokkia on moneksi.
Vielä kerran mielestäni kaikissa collieissa on jäljellä pieni perusarkuus, mutta pentua valittaessa, kannattaa kysyä kasvattajalta ja tarkkailla pentua myös silloin kun se on otettu itsekseen pois sisarusten luota. Meidän tyttö oli pienenä sekä sisarusten kanssa että erikseen melko utelias ja on sitä edelleen, ei ole varautunut vaan haluaa kaikkiin tutustua. Ensimmäisinä päivinä uudessa kodissa tyttö säikkyi kyllä lähes kaikkea, mutta en tehnyt siitä sellaista voivoi -suurta numeroa vaan päinvastoin oikein paiskoin ovia jne. Kyllähän tuo on tottunut nyt jo vähän kaikkeen ja luotan siihen että tottuu jatkossakin ja omistajastahan se on paljoltikin kiinni miten koira oppii käyttäytymään.
Terve
Meillä on nyt 7 kuukautta vanha collien pentu ja hänellä ei ainakaan ole tietoakaan arkuudesta. Häntä kiinnostaa kaikki vauvasta vaariin ja kaikenlaiset eläimet koirat, kissat, jänikset, linnut jne. Jos päädytte valitsemaan collien niin mun mielestä hyvän päätöksen teette.
Harvemmin sitä kyllä arkaan collieen törmää! Oma nahkani on sellainen että jos säikähtää niin saattaa hetken pöhistä, mutta menee kyllä hyvin pian tutkimaan mörköä.. Ilotulitukset ja ukkosen äänet on kauhistus, muuten ei kyllä mitään ongelmia. Vaikka kyllä se tarkistaa lentokoneen lentäessä yli että pitäisiköhän nyt peljätä..ja tuijottelee nokka pystyssä taivaalle.
Itse en ole perehtynyt mihinkään tilastoihin siitä kuinka moni collieista on tilastojen mukaan arka, mutta kyllä tuolla miiteissä on huomannut että enemmän siellä on näitä kaikkien kavereita tai sitten välinpitämättömiä yksilöitä.
Minulla oli pitkään pitkäkarvainen Collie, joka valitettavasti kuoli aivan äskettäin 14 vuoden vanhana. Arkuudesta sen verran, että Uuden Vuoden aattona sitä koiraa ei ulos saanut paukkeesta johtuen, mutta sitä ilmeisesti on muidenkin rotujen kohdalla. Muuten koira oli aivan mahtava yksilö, joka ei paljon aristellut uusien ihmisten ja koirien seurassa. Mielestäni arkuus joidenkin koirien kohdalla johtuu paljolti, siitä että koiraa ei ole totutettu pentuna erilaisiin ympäristöihin, ääniin ja ihmisiin.
Minulla on 5 kk vanha lk uros, eikä ole arka. Vieraat ihmiset ja koirat kiinnostaa Paljon.. ;) Heti pienestä pitäen olen totuttanut koiraa erilaisiin paikkoihin ja joskus pienempänä kun jotain pelkäsi en itse ollut sitä huomaavinanikaan. Reippaasti vaan eteenpäin. En ole pentua ottanut syliin tai kantanut jos on jotain ihmetellyt, olen sitä mieltä että omin jaloin kävellään.
Koiran kanssa pitää olla jämäkkä ja välttää sen liikaa inhimillistämistä, collie vaan saattaa olla niin pehmeä, että siitä tulee helposti liian hemmoteltu.
Minulle kans varoitettiin kun otin bordercollien, että ne on arkoja. Se kuitenkin riippuu koiran ympäristöstä.
Hienoa,että tiedostat että ne ovat arkoja niin osaat siihen varautua. Collieille ei kannata koskaan huutaa, se vaan ruokkii niiden arkkuutta.
oma collieni on kyllä aika epäileväinen, valpas, tarkkaavainen, muttei arka. Ulkona ollessaan korvat nousevat pystyyn (meillä on tämä "pystykorva-versio") kun jossakin rasahtaa, muttei koira mitenkään hysteerinen ole. Vieraita kun meille tulee, koira tarkkailee vieraita hetken, menee sitten itse tutustumaan, jos haluaa.
Ilotulitteita voidaan mennä katselemaan, koira niistä pistä pahakseen (kunhan vain pääsee ulos, koira rakastaa ulkoilmaa), eikä myöskään ukkosta.
Ei ole säikky. Ennemminkin villi ja menevä.=D
se on nyt reilu 8vkoa vanha. Se vähän niinku vahtii taloa ja meidän liikkeitä.
Esim. jos se on nukkumassa ja tulee portaat alas (se nukkuu portaiden alla) hiljaa, se säpsähtää heti ylös ja kattoo että kuka tulee.
ja jos ulko-ovi käy,se menee heti ovelle katsomaan että kuka tulee.
Se on niinku valppaana koko ajan, mutte ei pelkää eikä säiky.=)
Sekavaa tekstiä.
Toivottavasti siitä ei koskaan tule arkaa. =/
kuulostaa muuten aika tavalla omalta koiraltani, kun se oli tuon ikäinen (nyt 5-vuotias) =). Koiran oma paikka on rappusten alla (sieltä näkee parhaiten koko alakerran), välillä käy yöllä katsastamassa poikien ja minun ja mieheni huoneet, sitten sen jälkeen se menee taas "vahtipaikalleen" =).