Kävin suuressa maailmassa siis Lapissa ja olin pois kaikesta kaksi viikkoa.
En löytänyt itseäni,mutta ihanan rauhallista oli.
Kiitos muuten neuvoista,joita kyselin joskus aiemmin.
Kertaakaan en eksynyt parketeille ja rakkulat silti jaloissa ei koskaan taida parantua.
Kertokaapa miksi jokainen lapin kävijä käy etsimässä itseään,koska peilikuvassa sitä on lähinnä .
Seuraavalle reissulle haluan erämiehen mukaan ,koska nää naisten jutut on jo kuultu parikertaa.
Ajomies oletko Lapin hullu?
En löytänyt itseäni,mutta ihanan rauhallista oli.
Kiitos muuten neuvoista,joita kyselin joskus aiemmin.
Kertaakaan en eksynyt parketeille ja rakkulat silti jaloissa ei koskaan taida parantua.
Kertokaapa miksi jokainen lapin kävijä käy etsimässä itseään,koska peilikuvassa sitä on lähinnä .
Seuraavalle reissulle haluan erämiehen mukaan ,koska nää naisten jutut on jo kuultu parikertaa.
Ajomies oletko Lapin hullu?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö reissu siis onnistunut?
Käyn vuosittain 3-4 kertaa Lapissa kalassa,niissä maisemissa yleensä unohtuu arkihuolet
taas viesti poistettiin ja väitettiin että olen lähetänyt saman viestin .En todella ole. Täytyy vaihtaa nimimerkkiä.
Luulen että se itse asiassa tarkoittaa sitä että olet lähettänyt viestin jossa on sama otsikko tuolla nikillä,jos näin tapahtuu uudelleen vaihda joku sana tai kirjain otsikossa ja menee läpi!
Matka oli raskas ,talsittiin porojen perässä ja rakot on kauheat ,vaikka ei tanssittu.
Rakastan kalastamista ja olisin ikionnellinen jos pääsis kalareissulle.
se on paikka jossa voi rauhottua vaikkakin olemme yleensä laskettelukeskuksissa. Mutta silti se Lapin taika on jäljellä sielläkin kun sen osaa etsiä - aina löytyy jokin hiljainen yksinäinen kaunis paikka....
Muuten - en vieläkään ymmärrä miksi sinua itkettää???
Se itkettää ,että loman piti olla rentouttava ja ihana ,mutta se oli rankempi kuin työ viikko.
Ei kait sitä itseään löydä kuin varpaiden tasolta,kun rakkuloita putsailtiin.Odotin henkevyyttä ja rauhaa,en puurtamista.
Toiset saa rakkoja herkemmin, mutta kaikkien kannattaa varustautua kahdella sukkakerroksella: Alle ohut silkkinen tai muu hyvin lukas ja ohut sukka, ja päälle hieman paksumpi. Tällöin orvaskesi ei liiku niin paljon ja siitä aiheudu rakkoja. Tietysti kenkien pitää olla hyvin sisään kävellyt (useampi sata kilometriä) ja istua jalkaan hyvin. Lapissa vaelluskengät on parhaat kävelyä varten.
Rupeamien ei pidä olla liian kovavauhtisia eikä liian pitkiä: Tauko ainakin tunnin välein (15min) ja ruokatukona sellainen jossa kengätkin voi ottaa jalasta ja vaihtaa vaikka kuivat sukat.
Nauttiminen siellä on pääasia.
A
Myöntäkää hyvät ihmiset ,että nuo patikoinnit on mennyt jo yli kunnon.
Eihän meille kerrottu,että pitää olla huippu kunto.En muuten ollut ainoa uupunut,mutta kuitenkin vähemmistöä.
hyvä kunto, hyvät varusteet ja mitä tärkeintä se innostus siihen hommaan.
Vaikka itse kuljen koiran kanssa pitkiäkin matkoja niin tuskin lähtisin patikoimaan rinkka selässä minnekään, ellen siitä olisi todella innostunut.
Olen kyllä käynyt useammankin kerran patikoimassa, mutta tällä hetkellä ei taitaisi kunto kestää...
kuljen metsissä paljon ,kun olen luontoihminen,mutta ottaa päähän tuommoinen hakujohdaneinen juttu,jossa parhaat on hyviä ja me huonot hidasteita joille hymistellään.
Onhan mulla pohjoisessa mökkikin järven rannalla.
No kokemus oli ,mutta liin rankka.
Mökki on posiolla.
Olipas mieluinen aihe täällä,kun alkasin näitä sivuja selailemaan.
Minä Lappia tilsin ja talsin,kautta pohjosen kairojen,hilurimsistä railakkaasti,halki ainaisten jänkien.
Eihän missään voi sen kauniimpaa olla kuin juuri peräpohjolassa,siis lapissa.
itse olen siellä asunut ja kaikki vuodenajat ovat aivan ihania,jopa kaamos myöhemmällä syksyllä,ruska siellä oli nytkin kauneimmillaan kun kävästin sukuloimassa,Hetassa ja Tenojoella.
Ei siellä pärjää sellaisilla hepeneillä kuin täällä Mie varustaudun aina hyvin kun sinne lähen,vaikka en kovasti enää mittään vaellusmatkoja tehekkään,ne kun tuli aikoinaan tehtyä.Henäkengät talvella jalkaan,toisin sanoen nutukkaat ja kesällä niistä heinät pois niin jo sopii tallustaa.Kyllä vielä talvella käyn sivakoimassa ja kuutamolla parkkaroimassa jos on hyvä parkkarikeli,ettei ole kovin teitä hiekoitettu.Kesäisin käyn yötöntäyötä ihailemassa.Mutta ne ainaiset työasiat minut tänne toi etelään,mutta kuten sanoin kuleksin siellä aina kun voin.
lähteä liian kovakuntoisen porukan mukaan, jos meinaa nauttia patikoinnista..
Olen huomannut, että kuntoni ei ole enää sama kuin 25 vuotta sitten.., silloin vielä hymyilytti viiskymppisten huohotus...mutta ei enää..:/
Minäkin haaveilen kunnon kalareissuista Lappiin...pitäisiköhän se meijjän kalastuskipinän saaneiden perustaakin ikioma fisuseura..:)
Viihdyn Posiolla tosi hyvin ,koska on sielläkin erämaita.Kuljeksin ja nautinkin elosta.
Posio on portti lappiin ja sen takia me kurjat sinne haakuilemme.
Kertokaa missä on se piste,kun ihminen tuntee olevansa kotona?
Olen asunut 10 paikkakunnalla ja aina on koti ikävä,mutta missä on koti
Minulla on aivan samanlainen kotikaipuu(ikävä)
Olen myös asunut eripaikkakunnilla,ja muthetkin sekaantuneet jo aika pahasti,vaikka kirjakieltä koetan kirjoittaa,mut tuntuu vain ettei siitä mittään tule.
Mie kyllä aina ikävöin takaisin sinne lappiin,mutta en varmaan voisi sielläkään enää pysyvästi asua,on liian monta muuttoa ollut eesä.
Sanotaanhan että ,koti on siellä missä sydänkin,vaan kun ei aina tiiä missä sydänkään on.Jotain ihminen aina kaipaa,ainakin minä,yksin eläjä.
Syksyn tullen,lammen pintaan,ruskalehdet heijastuu,silloin haikeus hiipii mieleen,kohta paljaana on puu.
Vuodenajan vaihtelut,on ihmiselon rikkaus,pitkin kylmän talven jälkeen,koittaa kevään kirkkaus.
siellä missä on peti..:)
Olet varmasti sielunsisko,,kun kirjoitit minun äänellä.
Olen naimisissa Lounaissuomalaisen ukon kanssa,joka ei ole ikinä joutunut muuttamaan muutamaa kilometriä kauemmas.
Ei tommoisilla ihmisillä ole elämnästä mitään tietoa,kun eihän ne nää nokkaa pitemmälle täällä alavuuksilla.
suotta, pakoon pääse ei kohtaloaan..............
ei kannata kai elämäänsä elää?