Muistatko kun suutuit jollekin.
mistä suuttumuksesi sai alkunsa?
Suutuitko hänen sanoistaan, ilmeistään, käyttäytymisestä,
vai siitä, mitä hän sanoi viime viikolla?
Me suutumme aina silloin tällöin, osaammeko myös leppyä?
Itse suutun melko äkkinäisesti ja kannan kaunaakin pitkään.
Muistan työpaikkani –60 luvulta ja lähimmän työtoverini.
Hän näykki alinomaa minun kotiolojani ja lopulta lopetin puhumiseni hänelle. Suutuin.
Kerrankin jouduimme olemaan yhden lauantai päivän kaksistaan töissä ja kumpikaan ei sanonut sanan sanaa.
En enää muista kuinka loppujen lopuksi kävi sillä hänet siirrettiin toiseen ”nurkkaan”.
Suuttumus syntyy usein, jos joutuu tekemisiin tilanteen kanssa, jota ei osaa tai hallitse.
Täällä palstallakin suututaan, miten pitäisi menetellä että saisi suuttumuksen pois mielestä?
Sellaisia suuttumuksia, joista ei ole apua, ei kannattaisi kai kantaa mukanaan.
Täällähän ei saa kaikkia suuttumuksiaan esiin tuodakaan , vaikka jossain neuvotaan suuttumuksen puhumisella ja kirjoittamisella olevan vapauttava merkitys.
Suuttuttaako?
21
1568
Vastaukset
- roosasieppo
Muistan ,kun suutuin miehelleni ja turha juttu ,koska ei edes tajunnut,kun olin jo leppynyt.
Toisaalta suutuin 2viikkoa sitte pojalle 29v ja olen edelleen vihainen. - Maalaismies*
Turhautunut olo on kun katselee palstojen suuren häirikön mesoamista. Näyttää siltä ettei kuria saa aikaan sen enempää sheriffi kuin ylläpitokaan. Ei kehtaa suositella palstojen lukemista tutuille saati tänne houkutella hallintoihmisiä. Menee eläkeläisiltä viimeisetkin vaikuttamisen mahdollisuudet.
Ei tuohon sietämättömään menoon jaksa edes suuttua - saati puuttua.- Hintriika
Minua välillä suututtaa (vaikka en tosissani anna keskustelupalstojen järkyttää mielenrauhaani), kun jatkuvasti joku huomauttelee rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Olen 60 palstalla perustellut, miksi en halua rekisteröityä. Jään joskus ihmettelemään, miksi kukaan ei hauku Sinun nimimerkkiäsi Maalaismies* puskasta huutelijaksi. En mitenkään tarkoita tätä kysymystä Sinua vastaan. Ymmärrät varmaan oikein ajatukseni.
- Leny
Hintriika kirjoitti:
Minua välillä suututtaa (vaikka en tosissani anna keskustelupalstojen järkyttää mielenrauhaani), kun jatkuvasti joku huomauttelee rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Olen 60 palstalla perustellut, miksi en halua rekisteröityä. Jään joskus ihmettelemään, miksi kukaan ei hauku Sinun nimimerkkiäsi Maalaismies* puskasta huutelijaksi. En mitenkään tarkoita tätä kysymystä Sinua vastaan. Ymmärrät varmaan oikein ajatukseni.
Minusta on sama, jos on rekisteröitynyt tai ei. Niin kauan kun olen mukana ollut sinut olen tunnistanut nimeltä, enkä ole edes ajatusta uhrannut siihen ettet ole rekisteröitynyt. Et ole ollut alinomaa vaihtamassa nimeäsi. Ei varmaan kohdallesi ole sattunut, että kukaan olisi nimissäsi kirjoitellut. Yleensä silloin älähdetään.
- uzma
vaivaa kyseista henkiloa,ei ole nahtavasti saanut tarpeeksi huomiota kotonaan lapsena,ei kannata lukea niita hanen sepustuksiaan,kai han joskus vasyy yksinpuheluun.
- Maalaismies*
Hintriika kirjoitti:
Minua välillä suututtaa (vaikka en tosissani anna keskustelupalstojen järkyttää mielenrauhaani), kun jatkuvasti joku huomauttelee rekisteröimättömistä nimimerkeistä. Olen 60 palstalla perustellut, miksi en halua rekisteröityä. Jään joskus ihmettelemään, miksi kukaan ei hauku Sinun nimimerkkiäsi Maalaismies* puskasta huutelijaksi. En mitenkään tarkoita tätä kysymystä Sinua vastaan. Ymmärrät varmaan oikein ajatukseni.
En todellakaan näe rekisteröimisellä varsinaista merkitystä, koska niitä voi tehdä kuinka paljon hyvänsä ja tehdäänkin. Mielestäni puskasta huutelija on hän, joka ei käytä vakinikkiä. Sellaisen kanssahan ei voi keskustella, kun ei tiedä kenelle sanoisi jotakin.
Tämän minun Maalaismiesnikkini suuri häirikkö kiusallaan ehti rekisteröidä nimiinsä ennen minua, käyttämättä sitä tietenkään. Kiusa se on suurikin kiusa. Minä räppäsin tähden maalaismiehen perään. Olen siis yhden tähden juntti. - on joskus
Leny kirjoitti:
Minusta on sama, jos on rekisteröitynyt tai ei. Niin kauan kun olen mukana ollut sinut olen tunnistanut nimeltä, enkä ole edes ajatusta uhrannut siihen ettet ole rekisteröitynyt. Et ole ollut alinomaa vaihtamassa nimeäsi. Ei varmaan kohdallesi ole sattunut, että kukaan olisi nimissäsi kirjoitellut. Yleensä silloin älähdetään.
huutanut puskasta?
Tämä vain muistutukseksi, ettei voi panna yksikköön puskasta huutajaa.
Ettei totuus unohtuisi, rehellisyyden nimissä. on joskus kirjoitti:
huutanut puskasta?
Tämä vain muistutukseksi, ettei voi panna yksikköön puskasta huutajaa.
Ettei totuus unohtuisi, rehellisyyden nimissä.kai olin silloin suuttunut,aihetta en muista.
Livenä olen suuttunut,mutta täällä vain ärsyynnyn ja sehän ei ole paljon mitään.
Epäreilu käyttääntyminen saa suuttumaan,ja olen aika pitkävihainen,oikeastaan en unohda koskaan.
Voin olla niinkuin ei olisi mitään, mutta sisällä kaikertaa.Maalaismies* kirjoitti:
En todellakaan näe rekisteröimisellä varsinaista merkitystä, koska niitä voi tehdä kuinka paljon hyvänsä ja tehdäänkin. Mielestäni puskasta huutelija on hän, joka ei käytä vakinikkiä. Sellaisen kanssahan ei voi keskustella, kun ei tiedä kenelle sanoisi jotakin.
Tämän minun Maalaismiesnikkini suuri häirikkö kiusallaan ehti rekisteröidä nimiinsä ennen minua, käyttämättä sitä tietenkään. Kiusa se on suurikin kiusa. Minä räppäsin tähden maalaismiehen perään. Olen siis yhden tähden juntti.Jos galleria ei ole julkinen, ero on siinä, että otsikko näkyy vahvemmalla.
Näinkin varustautuneet mesovat puskista kirjoittajille...
Joka viikko kirjoitan rekatulla ja ilman. Pään särkeminen tekee netissä roikkumisen
päivittäin mahdottomaksi.
Tottuneet netinkäyttäjät mielestäni tunnistavat kirjoittajan monin eri perustein.
Ei multinikkeilyssä pahaa ole, jos asialinjoilla pysytään.
Sitä on sitten erikseen ihmeteltävä, jos kirjoittajan kantti riitä
niin pienen kynnyksen ylittämiseen, mitä nyt rekisteröityminen on.- fiiuliN
Maalaismies, kun otit avaukseeni kantaa.
Nimittäin , jollet olisi kirjoittanut, tuskinpa toisetkaan sitä olisivat tehneet. - Maalaismies*
Tulihan tuo junttiuskin sitten tunnustettua.
- señora lyyli
ei taia ihminen voia olla kokonaa suuttumatta, kyllä sellanen tullee ihmisluonolle joskus, mutta ylleensä se ainakin minul männee siin samas ohi. on se varmaa vaikiaa olla, kute sinul oli työtoverii suuttuminen.
jos suuttuminen on voimassa pitempää, siin ei tule ko itelle harmii. siin männee energiiaa turhuutee ja on paha olla.
ja sehä merkkaa terveyteekin, verenkiertoon ja solujen toimimisseen, pitkään suutuksissa oleminen saattaa vaarantaa terveyten, kuten tupakkamainos sannoo.
muistan hyvin oman suuttumisen, se oli aika iso juttu siihen aikaa, siks se on minulle mielee jääntkii. ei kirvelemmää, vaan muistona suuttumisesta, joka nyt jo hymyilyttää, mite jokkii asia voip olla tärkeä.
kun tulin jalmarille 1946 mie kuuluin kylän tanhuujiin. se ol minulle mielunen harrastus .
mutta naimisii meno merkkaskin sitä että tanhuumaan en ennää päässy ja se otti luonnolle.
jalmari ilmotti että mie voin sen lopettaa ,koton on niin paljo töitä että en joua kylille.
uskon että äitilläin ol sormet pelissä, koska hää jo vihjas enne naimisii mennoo että kaikenlaiset kyläl hyörimiset ja helman heiluttelut on loputtava.
tanhuseurassa ol näet poika josta tykkäsin ja äiti ol sen huomannu, ko sy
dämmenkuvvii paperille piirtelin:)))
no enhä mie sovinolla siihe suostunu, rupesin sinuttelee jalmarii, muute puhuin hänest viel alkuaikoina etunimellä,kiukuttelin, paiskoin ovvii ja otin käyttöö kaik tietämäni kirosanat ja syytin ne jalmarille.
en tuntenu viel jalmarii kovin hyvin , enkä tienny et hää ko suuttui niin rupeaa puhumattomaks.
hää kulki päivät päästää sanattomana, ei kiinnittänt mittää huomiota minnuu. jos ol joku työasia hää sano sen lyhyesti muutamal sanal ,tai jos oli jokkuu meillä hommissa lähetti sanan vieraan kautta.
myö oltii pitkää hiljaisuutessa ,vain tärkeä työasia puhuttii. se ol minul niin vaikiaa aikaa, enhä mie mesonnu ko päivän pari, sen jälkee ootin että jalmari sanois jottain.
itkin alus menetettyy harrastusta, viikon peräst itkin kurjaa avioliittoa, ei ollu emmännän paikka minkään arvonen jos se tämmösenä eletää vuoskausii.
kuukauten päästä jo alko nolottaa minun kiroilu ja jalmarin haukkuminen. tuntu ettei se tanhuuminen olekkaa koko elämä.
olihan minul koton töitäkin riittämii. kapioitakaa ko minul ei olt talloo tuua, niin jalmari osti 2 lakana pakkaa jossa minul ol ompelemista ja kirjoomista. hää hankki myös kankaspuut .
mutta anteeks pyytäminen oli niin vaikiaa ko oltii niin pitkää puhumatta. mutta aattelin että minun on se tehtävä jalmari saattaa olla sen luontonen et voip jatkaa pitkääkin hiljaiselloo.
niin sitte yhten iltan tiskatessa rupesin
sovintoo hieromaa ,ko jalmari istu pöytän ääressä lehtee lukemassa. rupesin puhumaa jehusta ,hevonen ko oli sellanen puhheenaihe joka aina herkisti jalmarin.
hää kuunteli aikansa ja rupes vastaamaa ja puhumaa itekkin pitenpää hevosista. niin myö hierottii sovintoo koko ilta hevosten ja muittenkin elukoitten kautta.:)))
nukkumaa mennes mie sitte sanoin hänelle anteeksi pyynnön ko rumast olen häntä kohtaa käytäytynny ja etten mie kaipaa tanhuja ,että onha minul tääl hommii riittämii, kohan nuo pakatkin saan kaappii ommeltuu.
no mitäs noista, tai jottain sinnepäin hää sano ei sen enenpää. ja niin se sovinto tuli. aamulla oli mukava alottaa päivä. tulevaisuus tuntu niin kauniilta ja valosalta. päivät jatku niinko ei koskaa mittää riitaa olis oltkaa.
mie päätin etten ennää koskaa suututa jalmarii puhumattomaks ,oli se niin raskasta aikaa. ja se päätös pitikin lähes 50 vuotta jalmarin kuolemaa asti.
eipä minul ole paljoo olt aihettakkaa suuttuu, j a ko ei ole suuttumusta olt miesmuistii, sitä ei ennää muistakkaa mite suututaa;)))
suuttumisest ei synny mittää hyvvää, siks mie ainakin väistän sitä jos tullee kohalle.
mukavaa pyhänseutuu
toivoo lyyli- Hintriika
Kiitos ihanasta kertomuksesta, senora lyyli! Tosin minua surettaa, että se tanhuharrastuksesi jäi silloin. Itsekin olen vuosia tanhunnut nuorena. Minulla vain kävi säkä, kun löysin sen kaverin samasta tanhuporukasta! Siitä mentiin sitten polkan tahtia tosielämään... ja pakko oli opetella olemaan suuttumatta pikku asioista.
- "strvag"
suututtaa, ja sehän on hyvä asia. Sillä tavlla on taas helpompi olla.
olen normaalioloissa, mutta jos minua rassataan tarkoituksena saada suuttumaan niin "sanankäsittelylaitteistoni" toimii yleensä moitteettomasti :-D
Riippuu sitten siitäkin, kuka "rassaa". Lähiperhepiirissä on joku saanut ärsyttää vuosikymmeniä, mutta siinäkin tapauksessa on tullut mitta täyteen, eikä kyseinen henkilö taatusti vahingoita minua enää.
Olen sitä mieltä että suuttuminen vie turhaa energiaa, jonka voi käyttää mukavampiinkin asioihin.
On mielekkäämpää karistaa energiavarkaat kannoiltaan eikä antaa heidän pimentää päiväänsä.- Helena04
olen suuttunut oikein kunnolla. Käyttäytymisestä. Mutta yritin koota itseni, hillitysti ja lyhyesti ilmaisin kantani - tai ainakin muistan yrittäneeni(!). Jatkoin sitten jonkun aikaa mököttämisellä. Se oli silloin... nyt häntä ei enää ole. Tyttärelläni taitaa olla eri geenit, hän räiskyy... :)
Ovathan tässä silloin tällöin jotkut asiat ns. siepanneet, mutta että olisin suuttunut tai suuttuisi...
Panenpa tähän piristeeksi, viikon alkajaisiksi, muutaman saamani vitsinpoikasen (kun ette kuitenkaan enää käy "vanhassa paikassa"):
"Että silleen ;)
Mikä on tossun alla olemisen huippu?
- Steriili mies ei uskalla kertoa totuutta raskaana olevalle
vaimolleen.
Mies kaverilleen
- Olemme vaimoni kanssa viimeinkin yhtä mieltä siitä, että meidän on
säästettävä.
- Miten te sen teette?
- Yksinkertaisesti. Tästä lähtien en saa enää polttaa enkä juoda.
Mies lakaisee rappusia. Naapuri utelee:
- Eikö tuo ole vaimosi hommia?
- No, tuumaa mies, en halua olla pikkumainen, auttaahan hänkin minua
välillä tiskaamisessa.
- No terve! Sinullapas tuntuu olevan kiire! tokaisee mies kaverilleen.
- Joo, täytyy painella kotiin laittamaan vaimolle ruokaa.
- Onko hän kipeä?
- Ei kun nälkäinen.
Pienikokoinen aviomies luuttusi keittiön lattiaa. Äkkiä hän paiskasi
rätin
kädestään karjaisten voimiensa takaa:
- Jumaliste, nyt se on loppu!
Vaimon kookas olemus ilmestyi ovelle:
- Että mikä on loppu?
- Mäntysuopa, rakkaani, mäntysuopa...
- Sietääkö sinun vaimosi vastaansanomista?
- En todellakaan osaa sanoa.
Vaimo haasteli sohvalta miehelleen:
- Oikein sydäntä särkee katsoa, kun sinä siellä keittiössä
kokkaat ja tiskaat, silität ja siivoat. Voisitko sulkea oven?!
- Vaimoni halusi, että menisimme lomalla Sveitsiin. Minä taas
halusin ehdottomasti Saariselälle.
- No, mitä piditte Alpeista? "
Hyvää alkavaa viikkoa!- señora lyyli
nyt oli oikeeseen aikaan naurun paikka, kiitos hauskoista vitsistä, niitä on iahn liian vähän. tuo ensimmäinen oli aika hurja;)))
kerron sen illalla toivolle, katotaan mite häne naama vennyy;)))))
terveisin lyyli - Sally
En ole koskaan kuullut kenenkään yi 70 - vuotiaan kertoneen, että on suuttunut vain kerran elämässään "kunnolla."Senkin kerran "kokosit" itsesi ja hillitysti, lyhyesti toit esiin kantasi.
Mitenköhän miespolosi, jota ei enää ole, oli silloin käytäytynyt kun kunnolla suutuit?:) - Helena04 ejk
Sally kirjoitti:
En ole koskaan kuullut kenenkään yi 70 - vuotiaan kertoneen, että on suuttunut vain kerran elämässään "kunnolla."Senkin kerran "kokosit" itsesi ja hillitysti, lyhyesti toit esiin kantasi.
Mitenköhän miespolosi, jota ei enää ole, oli silloin käytäytynyt kun kunnolla suutuit?:)Arvasin, että leuhkimiseksikin lasketaan...
Meinasin puolustella tässä, mutta olkoot.
Ehkä lyhyesti: elämä opettaa.
Hänen käyttäytyminenkö silloin? Se oli NIIN ymmärtämätöntä... puoltavana tekijänä sentään lievä alkoholin vaikutus. Silti! - fiiuliN
Helena04 ejk kirjoitti:
Arvasin, että leuhkimiseksikin lasketaan...
Meinasin puolustella tässä, mutta olkoot.
Ehkä lyhyesti: elämä opettaa.
Hänen käyttäytyminenkö silloin? Se oli NIIN ymmärtämätöntä... puoltavana tekijänä sentään lievä alkoholin vaikutus. Silti!Et sinä mitään leuhkinut, aina vaan joku kääntää kirjoituksemme nurinperiseksi.
Tuli tässä yksi suuttumus mieleen joka oli hieman hassunkurinen, näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin.
Minun ensimmäinen lapseni oli silloin vähän vajaa vuoden vanha. Kummipoikani oli häntä kuukauden nuorempi. Ompelin tälle kummipojalleni sellaisen kauniin kesäisen leikkipuvun synttärilahjaksi.
Asuimme samassa talossa molemmat perheet vuokralla. Pari päivää kului ja kummipoikani äiti tuli minulle huutamaan ettei hänellä ole niin pieniä lapsia joka niin pientä vaatetta voisi käyttää.
Minä kun kanssa olin äkkinäinen niin sanoin että kyllä se tyttärelleni kelpaa ja tulen hakemaan sen pois, ja meninkin. Siellä se roikkui vielä puolimärkänä narulla kuivumassa, siitä pojan äiti nappasi sen käteensä ja heitti minun eteeni lattialle.
Nostin sen ylös ja vein kotiin kuivumaan. Tyttäreni oli silloin suurempi kuin tuo kummipoikani, mutta kyllä hän käytti sitä ainakin kaksi kesää, ja kaunis nuttu olikin.
En kyllä enää muista kumpi meistä oikeastaan suuttui, pojan äiti (mieheni sisko) vaiko minä.
Olivat nimittäin serkuksia nämä kyseessä olleet lapset. - uzma
fiiuliN kirjoitti:
Et sinä mitään leuhkinut, aina vaan joku kääntää kirjoituksemme nurinperiseksi.
Tuli tässä yksi suuttumus mieleen joka oli hieman hassunkurinen, näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin.
Minun ensimmäinen lapseni oli silloin vähän vajaa vuoden vanha. Kummipoikani oli häntä kuukauden nuorempi. Ompelin tälle kummipojalleni sellaisen kauniin kesäisen leikkipuvun synttärilahjaksi.
Asuimme samassa talossa molemmat perheet vuokralla. Pari päivää kului ja kummipoikani äiti tuli minulle huutamaan ettei hänellä ole niin pieniä lapsia joka niin pientä vaatetta voisi käyttää.
Minä kun kanssa olin äkkinäinen niin sanoin että kyllä se tyttärelleni kelpaa ja tulen hakemaan sen pois, ja meninkin. Siellä se roikkui vielä puolimärkänä narulla kuivumassa, siitä pojan äiti nappasi sen käteensä ja heitti minun eteeni lattialle.
Nostin sen ylös ja vein kotiin kuivumaan. Tyttäreni oli silloin suurempi kuin tuo kummipoikani, mutta kyllä hän käytti sitä ainakin kaksi kesää, ja kaunis nuttu olikin.
En kyllä enää muista kumpi meistä oikeastaan suuttui, pojan äiti (mieheni sisko) vaiko minä.
Olivat nimittäin serkuksia nämä kyseessä olleet lapset.ja ika,kannattaa ottaa vain iisisti muuten voi saada laakin ja pakkolepo niinkuin mina.
Oli kolmesyyta,olimma ilman puhelinta viikon ja valitin jokapaiva ja vastaus oli aina sama,tottakai rouva hyva heti tullaan,toinen syy mika sai pinnani kirealle,tonttimme naapuri oli rakentamnut aidan n.2m meidan tontinpuolelle ja sitten kolmas syy, meidan lemmikki ja silmatera,pojantytar tuli koulusta,han on 5v.ja ekaluokalla,rinnassa komeili lappu ja siina luki,ei osaa tavata photography eika telephone,jaa enpa taida osata minakaan.
Tama hurjistunut mummeli kavi puhettelemassa kaikkia paikan paalla,puhelinyhteys tuli heti ja opettaja myonsi vaatneensa liikaa,mutta aitajuttu on viela neuvottelu vaiheessa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.778852Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli662845Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä182098- 1572021
Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️211973Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h1381881Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?301740- 461566
- 1031502
Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411256