Mielipiteitä?

Mainstreamin ja Fantasian välillä ei ole selkeää eroa. Hyvinkin tunnetut "arvoteokset" ovat sisältäneet hyvinkin "fantastisia" elementejä. Suomesta voisi mainita Waltarin Turms Kuolemattoman, joka on loistava historiallinen romaani,joka ottaa kantaa sodanjälkeisen Euroopan oloihin ja jonka voi halutessaan lukea myös runsaasti historia-ainesta sisältävänä fantasiaromaanina.
Fantasia on ollut myös keino tuoda esille asioita järjestelmässä, jossa kirjailijoita on sensuroitu. Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan on loistava analyysi 30-luvun Neuvostoliitosta , mutta sen voi lukea halutessaan myös räväkkänä fantasiaromaanina.
Nykyään yhteiskunta on niin monimutkainen, että monet kirjailijat ovat ottaneet fantasiaromaanin keinokseen analysoida sitä.Jopa monien halveksimissa Eddingsin tai Jordanin tuotannoissa on pikemminkin kannanottoja vuoteen 2000 ilmiöineen kuin jonkin kuvitteellisen maailmankaikkeuden asioihin.

Fantasian huono maine johtu usein siitä, että sen se kuvitellaan heppoisesti kirjoitetuksi ja vielä heppoisemmin kehitetyksi. ( Faikka hyvä Fantasia on todiste päinvastaisesta.) Kaikkein vankimmin tätä mieltä ovat ne, jotka eivät juuri ole tutustuneet Fantasiaan tai tuntevat aiheen parista taskupokkarista. He eivät ymmärrä, etä eräät kuolemattomista kirjallisuden klassikoista ovat selkeästi tyypiteltävissä Fantasiaksi aina Petronius Arbiterin päivistä alkaen ja aiemminkin. Aina niihin aikoihin, jolloin ihmiset eivät osanneet kirjoittaa, mutta kertoivat selkeästi Fantasiaksi tunnistamieen kertomuksia petojen ulvoessa luolan ulökopuolella.
Ei ole sanottu, että jos ihmiset kykenevät 500 vuoden päästä lukemaan kirjallisutta, nykyiset arvoteokset kestävät nykyisen Fantasian rinnalla sitä koeta, joka edellyttää jonkun kirjan säilymistä ihmiskunnan kirjallisuden perinnössä. Ehkä Fantasia ilmentää ihmisyyttä osin jopa r paremmin kuin joku keinotekoisiin ongelmiin paneutunut ns. arvokirja.

Kiire, ei ehdi analysoimaan...

Mutta kannattaa muistaa että maailman myydyin kirja on fantasiaa...

Ei, ei mikään Jordan, Eddings tai Tolkien. Hieman vanhempaa tavaraa. :)

en ny viitti kovin pikästi laittaa mutta se on varmaa että fantasia ei ole ajanhukkaa tai muuta vastaa vaa!! ei mulla muuta sen ihmeempii.. he!

Monissa historiallisissa romaaneissa esiintyy jonkinasteista fantasiaa, joten jos fantasia joutaa romukoppaan myös historiaromaanit joutaa. Itse asiassa olen törmännyt myös rakkaus ym. romaaneihin, joissa on ripaus fantasiaa.
Fantasia lisää mielikuvitusta ja on omiaan ihmisille, jotka haluavat hetkeksi unohtaa omat murheensa. Ja varmasti moni lastenkirjakin olisi jäänyt keksimättä jos fantasiaa ei otettaisi huomioon.
Fantasiakirjat opettavat lukijalleen kaikenlaista. Se ei ole pelkkää huuhaata. Jos lukija on tarpeeksi syvällinen, hän voi löytää hyvinkin syvällisiä ja opettavaisia asioita fantasiasta.