Kysymys uskomisesta on viime kädessä tarpeeton. Loppujen lopuksi uskonto on nykymaailmassa vain tapa hallita stressiä. Ennen se oli myös poliittinen valtakeino, mutta siitä on onneksi päästy.
Perustelen väitteeni sillä ainoalla hyödyllä, jonka uskomiselle olen löytänyt. Ihmisillä on paljon asioita, joihin he eivät voi itse vaikuttaa tai hallita. Kun tällaisia asioita kohdataan, ne ahdistavat. Masennuksen yleinen syy on elämän hallitsemattomuus. Myös syömishäiriöillä on yhteys siihen, että tuntuu ettei voi hallita mitään muuta kuin syömistään.
Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".
Jos mietitään sitten uskonnon todenperäisyyttä, niin voidaan tutustua psykofysiologisiin tutkimuksiin. Ihmisen aivoissa on alueita, assosisaatioalueita, jotka yhdistelevät tietoja ja ajatuksia. On todistettu, että epilepsiassa aivoissa purkautuu sähköä väärin, joka suuntautuu näille alueille, ja se aiheuttaa harhoja, jotka muistuttavat kokemusta siitä, että jokin tai joku tarkkailee tai, että näkee outoja olentoja.Voidaan myös kuulla ääniä (jos sähkö osuu kuuloalueelle). Ja epilepsiahan on vakava sairaus, joka tulee hoitaa välittömästi.
Toisessa psykologian sisaralueessa, neuroteologiassa, on osittain todistettu, että mitä suurempi taipumus ihmisellä on epilepsiaan (mitä enemmän aivoissa purkautuu sähköä väärään paikkaan), sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän uskoo Jumalaan. He sanovat, että Jumala on puhunut heille, tai että Jumala on näyttäynyt heille tai että he ovat vain kokeneet Jumalan läsnäolon.
Myös erilaiset elimistön välittäjäaineet vaikuttavat masennukseen, syömähäiröihin ja harhoihin. Yksi tärkeimmistä on serotoniini, jota syntyy kun syödään ruokaa (trypofaanista muodostuu serotoniinia). Serotoniinin vaikutuksia ei tunneta läheskään kaikkia, mutta on arveltu, että jos sitä on liian vähän, ihmisesta tulee ärtynyt, masentunut, syömishäiriöinen ja hän saattaa nähdä harhoja.
Jos siis näette Jumalan, enkeleitä tai muita olentoja hereillä ollessanne, tarkistakaa ruokavalionne, harkitkaa EEG:ä käyntiä (siinä mitataan aivojen sähkötoimintaa) tai jättäkää huumeet vähemmälle. Ennen kuin ilmoitatte uskoontulostanne ainakin.
Ateisinen manifestini 2
26
739
Vastaukset
- PaulaPakana
"hallinnan tarve"
Kyllä.
Toinen syy on turvallisen isähahmon tarve. Sen joka viime kädessä hoitaa ikävät ja pelottavat asiat ja ottaa syliin ja rakastaa vaikka mikä olisi.
Kolmas syy on alistumisen halu (liittynee aiempaan).
Ystäväni liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Hän noudattaa ilolla yksityiskohtaisia paasto- ym. määräyksiä. On kaiketi helpottavaa antaa vastuu auktoriteetille, joka kertoo pukeutumista, ruokavaliota ja seksielämää myöten mikä on sallittua ja mikä ei. Siten välttyy itse päätöksenteon vaivalta ja vastuulta.
Uskonnot tulevat aina olemaan keskuudessamme, Z. Parasta vaan sopeutua.
:-X- seppo
erittäin hyvin sanottu...
Hallinnan puutteen tunnetta poistetaan noilla menetelmillä. Kun esimerkiksi kysymys "mikä on elämän tarkoitus" alkaa ahdistamaan, niin sitten voidaan toimia monella eri tavalla.
Jotkut yrittävät rationalisoida sen. "Elämän tarkoitus on tehdä elämästä tarkoituksellinen." Monille se onneksi riittääkin.
Jotkut ahdistuvat kysymyksestä pahasti. Aletaan etsiä pakonomaisesti vastauksia. Sitten löydetään uskontoja, jotka lupaavat vastaukset ja pyytävät vain kyselemätöntä uskoa.
Halu löytää vastauksia ilmenee monella tavalla, kuten mainitsemasi alistuminen ja vahvan isähahmon kaipuu (, jotka kyllä ovat mielestäni sama asia).
En kiistä sitä, etteivätkö (taika)uskot tulisi säilymään. Niiden käyttö stressinhallinassa ei nimittäin ole mikään uusi juttu.
Jo kauan ennen kristinuskoa Suomessa pyydettiin joltain suuremmalta apua ahdistukseen. Tai apua sadon tulemiseen. Toisaalta saatettiin uskoa moniin poppaskonsteihin, kuten että jos tahtoi sadetta, piti haudata kenkä peltoon ja kävellä kolmesti sen ympäri.
Kaikki nämä keinot tähtäävät siihen, että helpotetaan stressiä. Ikään kuin laitetaan vastuu muualle. "Ainakin mä rukoilin. Jos se ei sitte toimi nii kaikkeni oon yrittäny".
Mitä tulee evolutionääriseen taipumukseen uskoa. Miksi aivojen sähköhäiriö olisi säästynyt? Kysymys saattaa riittää joillekin Darwinisteille selitykseksi sille, ettei se selitä mitään. Mutta muistellaanpa pappien ja shamaanien valtaa pysyvän asutuksen yhteydessä, ja joissakin kulttuureissa vieläkin.
Antiikin aikoihin ihmisiä, jotka näkivät näkyjä kunniotettiin ja pelättiin. Heidän uskottiin näkevän tulevaisuus. Papit ja profeetat puolestaan ovat kertoneet jumalien ja Jumalan sanaa Raamatun aikoihin. Älkää epäilkö, etteivätkö tällaiset suurmiehet pesää sais..
- Nasse
voitko perustella tarkemmin?
- jaina
Jumala ja Jumalatar ovat vallan metaforia. Puhut tästä vähän toisin ja epäsuorasti.
On olemassa ~noin uskontoja, joiden jumalkäsitys ei ole yliluonnollinen (jos sitä onkaan), vaan enemmänkin arkkityyppinen ja joiden ns. harjoittamiseen voi kuulua (mikä taas on yksilön vapaa valinta) kaikenlainen valtaantumisen opetteleminen. Stressinhallintakin on tätä: säästyy voimavaroja johonkin. Osa nykypakanallisista (joko arvasit?) solukoista tai yksilöistä tähtää voimavarojensa hallintaan ja täyteen käyttöön ottoon myös nuppipolitiikkaansa parantamalla. Jo Freud, Marx, Engels et Jung tiesivät, että sitoo hillittömästi psyykkeeltä energiaa pitää piilossa ja herran nuhteessa tiukka pipo ja lastenhuoneen pohjoisnäkymä. Olette varmaankin kuulleet new age termin "kasvaa henkisesti" (minkä esteettisyydestä sinällään voidaan keskustella :P )
Länsimainen valtavirta on kristinuskon käsitteiden ja dualistiikan läpitunkema. Myös ateistit näyttäisivät pitävän itsestäänselvyytenä, että jumaluudella tai pyhyydellä tarkoitetaan jotakin yliluonnollista. Luonnonuskonnoissa pyhyys ja jumaluudet käsitetään luonnollisiksi ja elämän läpäiseviksi. Niinpä näin ollen, se sykähdys aivoissa, mielikuvituksen tuotekin on pyhää. Itseasiassa mielikuvituksen vahva ja tietoinen käyttäminen ihmisen parhaaksi on tavoite. Jumaluuden ollessa läsnä elollisessa ja elollisen prosesseissa myös se mielikuvitus on pyhää. Myös se kanssaeläjän mielikuvitus ja elämä on yhtä pyhää.
Kysymys on siis myös elämän laadusta, siitä kuinka syvästi ja autenttisesti kokee. Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen.
Kirjoitat:
"Toisessa psykologian sisaralueessa, neuroteologiassa, on osittain todistettu, että mitä suurempi taipumus ihmisellä on epilepsiaan (mitä enemmän aivoissa purkautuu sähköä väärään paikkaan), sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän uskoo Jumalaan. He sanovat, että Jumala on puhunut heille, tai että Jumala on näyttäynyt heille tai että he ovat vain kokeneet Jumalan läsnäolon."
Tässä on näkyvillä selkeästi sellainen maailmankuva, joka ei pidä ihmisen mielikuvituksen tuotteita arvokkaana, ihmisen autenttisesta kokemuksesta puhumattakaan. Väittäisin, että tämä kyynisyys on kristinuskon syytä ja seurausta: sen eräänlainen vastavaikutus. Nykypakana tulkitsisi kokemuksensa omaksi kokemuksekseen (koska jokatapauksessa kaikki kokemukset ovat vain aspekteja jumaluudesta [tai energiasta, tai taosta tai sitten ei]). Nykypakana (ja olletikin entisvanha maagikokkin) tuntee ja taitaa hallita myös erilaisia tietoisuutensa tiloja sekä mielikuvia jotka nousevat hänestä itsestään ao. tilassa (unet, transsi, syvä transsi). Kristiuskoisethan langetessaan loveen näyttävät käsittävän omien näkyjensä tulevan jostain itsensä ulkopuolelta.- PaulaPakana
Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?
- PaulaPakana
PaulaPakana kirjoitti:
Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?
"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."
Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?
Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä. PaulaPakana kirjoitti:
"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."
Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?
Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä.Aivan arkiasioiden sotkeminen ja muuttaminen hämäriksi vertauskuviksi on nimenomaan uskontojen tarkoitus. Itse en pidä lainkaan tarpeellisena nimetä aivoissa tapahtuvaa impulssia "pyhäksi autojumalalliseksi viestiksi isolta J:ltä", tai endorfiinin aiheuttamaa euforiaa juoksemisen jälkeen
"läheisyydeksi oman sisäisen pyhän hengen kanssa".
Ja muutenkin jaina on hieman harhapoluilla. Hän olettaa, että puhun vain kristinuskosta. Perusteluni sopii jokaikiseen uskontoon maailmassa, jossa pitää piiloutua outojen termien taakse, ja höpistä pyhyydestä ja semmoisista.
Tiedeuskokin ajaa saman asian, tietenkin. Arkielämän esimerkki:
Tuore äiti huolestuu lapsensa kuumeesta, koska ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ei skeemaa (toimintatapaa) --> stressiä.
Hän soittaa ystävälleen, joka neuvoo, että vauvalle pitää laittaa takapuoleen sellainen kuumelääke, suppo. Selkeä skeema --> stressi vähenee.
Uskonnossa taas:
Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni.- Hallintaa
Zacharia kirjoitti:
Aivan arkiasioiden sotkeminen ja muuttaminen hämäriksi vertauskuviksi on nimenomaan uskontojen tarkoitus. Itse en pidä lainkaan tarpeellisena nimetä aivoissa tapahtuvaa impulssia "pyhäksi autojumalalliseksi viestiksi isolta J:ltä", tai endorfiinin aiheuttamaa euforiaa juoksemisen jälkeen
"läheisyydeksi oman sisäisen pyhän hengen kanssa".
Ja muutenkin jaina on hieman harhapoluilla. Hän olettaa, että puhun vain kristinuskosta. Perusteluni sopii jokaikiseen uskontoon maailmassa, jossa pitää piiloutua outojen termien taakse, ja höpistä pyhyydestä ja semmoisista.
Tiedeuskokin ajaa saman asian, tietenkin. Arkielämän esimerkki:
Tuore äiti huolestuu lapsensa kuumeesta, koska ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ei skeemaa (toimintatapaa) --> stressiä.
Hän soittaa ystävälleen, joka neuvoo, että vauvalle pitää laittaa takapuoleen sellainen kuumelääke, suppo. Selkeä skeema --> stressi vähenee.
Uskonnossa taas:
Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni.Puhut tosiaan ihan kuin juutalaiskristillisten uskontojen lähestymistapa olisi sama muiden uskontojen, esim. ateistisien uskontojen kanssa.
"Uskonnossa taas:
Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni."
Kaikissa uskonnoissa ei rukoilla. - jaina
PaulaPakana kirjoitti:
Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?
"Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti?"
Nykypakanoissa on paljonkin niitä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita minkäänlaisista jumaluuksista. Monetkin puhuvat ykskantaan vain energiasta. Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi. Lisäksi se, että pyhyyden on kristinuskossa oletettu olevan elämän ulkopuolella, saavuttamattomissa, on johtanut kaikenlaiseen ikävään. Esmi. koko synnin käsite perustuu siihen. Myöskin sama pyhyyden yliluonnollistaminen on edellytyksenä näille islamistien itsemurhaiskuihin motivoinneille pommihenkilöille: heidän elämänsä (ruumiinsa) ei olisi tärkeää, ainoastaan se, kuinka he kuoltuaan pääsevät kosketuksiin pyhyyden kanssa.
Ne uskonnot, jotka julistavat pyhyyden jollakin tavalla rajatuksi ja poissuljetuksi tekevät tämän tuottaakseen alistuvia alamaisia. Milloin pyhyys on kaikkialla ja kaikkien tavoitettavissa, ei uskonnolla voisi legitimoida ihmisiä elämänkielteisiin joukkoliikkeisiin. Samoin pyhyyden levittämin muuttaa asennetta luontoon: se ei olisi enää pelkkä hyödyke tai objekti.
"Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?"
Luullakseni ihmiset yrittävät vain käyttää semmoisia käsitteitä, joilla noin suunnilleen tulevat ymmärretyksi. Nykypakanoiden suhteen tulee muistaa, ettei ole mitään auktoriteettejä selittämässä mitään: ei ole teo- tai tealogiaakaan sen kummemmin. Eli ei ole ketään johtamassa varsinaisesti sen kummemmin harhaan kuin mihinkään päämääräänkään. Joskus sitä kuitenkin saattaa antautua juttusille... - jaina
PaulaPakana kirjoitti:
"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."
Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?
Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä.Olen joskus minäkin yrittänyt kristijargonia ymmärtää. Se on kuulema ns. Kaanaan kieltä, jota asiaan vihkiytymätön ei voikaan ymmärtää.
"Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän?"
Kappas, vastasinkin alempana osittain jo tähän.
Jos on olemassa jonkinsortin teologia, on varmaankin myös tarvetta määritellä termistöä, jotta nämä uskonoppineet sitten osaavat keskustella sivistyneesti keskenenään ja argumentoida asiasta ja sivu. Pakanmaan kartalla nykyään ei kuitenkaan ole muita, kuin tavallisia tallajia pajattamassa omista kokemuksistaan, käsityksistään, oletuksistaan ja epäilyksistään. Kokemukseni mukaan he pyrkivät vain rehellisesti ilmaisemaan sen, minkä kulloinkin tarpeelliseksi näkevät, niitä sanoja käyttäen, mitä käytettävissä on.
Varmaan sitä sekaan mahtuu jokunen guru-ukkostelija, joka äityy teinityttösille selittämään magian perusteita, tarkoituksenaan vaan päästä pukille (sekä kirjaimellisesti, että uskonnollisesti). Pääosin luonnonuskonto kenttä on kuitenkin täynnään itseriittoisia yksinajattelijoita, jotka vaappuvat ateismin, taolaisuuden, kaaosmytologian ja panteismin välillä toisinaan enemmän sinne toisinaan enemmän tänne. Muutama polyteistikin seassa. Tavallista on myös kehittää yllämainituista henkilöä mielyttävä selityskombinaatio (vrt. kirjoittaja) ja antaa aina tarvittaessa syvällinen selitys maailman olemuksesta. Sic!
"Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?"
Ainakin minä kokisin niin. Hallintaa kirjoitti:
Puhut tosiaan ihan kuin juutalaiskristillisten uskontojen lähestymistapa olisi sama muiden uskontojen, esim. ateistisien uskontojen kanssa.
"Uskonnossa taas:
Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni."
Kaikissa uskonnoissa ei rukoilla.Rukoilu, sadetanssi, pääsiäismunan piilotus, Näkymättömän Vaaleanpunaisen Yksisarvisen piirtäminen seinään, meditaatio, mietiskely...tavalla eli metodilla ei ole väliä, sillä se vaihtelee uskonnoittain, mutta rukoilu on niin yleinen tapa, että mieluummin käytän sitä esimerkkinä, kuin vaikka kanan tappamista. Se on täysin irrelevantti asia.
jaina kirjoitti:
"Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti?"
Nykypakanoissa on paljonkin niitä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita minkäänlaisista jumaluuksista. Monetkin puhuvat ykskantaan vain energiasta. Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi. Lisäksi se, että pyhyyden on kristinuskossa oletettu olevan elämän ulkopuolella, saavuttamattomissa, on johtanut kaikenlaiseen ikävään. Esmi. koko synnin käsite perustuu siihen. Myöskin sama pyhyyden yliluonnollistaminen on edellytyksenä näille islamistien itsemurhaiskuihin motivoinneille pommihenkilöille: heidän elämänsä (ruumiinsa) ei olisi tärkeää, ainoastaan se, kuinka he kuoltuaan pääsevät kosketuksiin pyhyyden kanssa.
Ne uskonnot, jotka julistavat pyhyyden jollakin tavalla rajatuksi ja poissuljetuksi tekevät tämän tuottaakseen alistuvia alamaisia. Milloin pyhyys on kaikkialla ja kaikkien tavoitettavissa, ei uskonnolla voisi legitimoida ihmisiä elämänkielteisiin joukkoliikkeisiin. Samoin pyhyyden levittämin muuttaa asennetta luontoon: se ei olisi enää pelkkä hyödyke tai objekti.
"Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?"
Luullakseni ihmiset yrittävät vain käyttää semmoisia käsitteitä, joilla noin suunnilleen tulevat ymmärretyksi. Nykypakanoiden suhteen tulee muistaa, ettei ole mitään auktoriteettejä selittämässä mitään: ei ole teo- tai tealogiaakaan sen kummemmin. Eli ei ole ketään johtamassa varsinaisesti sen kummemmin harhaan kuin mihinkään päämääräänkään. Joskus sitä kuitenkin saattaa antautua juttusille...Sitä ei tarvita yhtään mihinkään?
- jaina
Zacharia kirjoitti:
Sitä ei tarvita yhtään mihinkään?
Anteeksi, mitä mielestäsi ei tarvita yhtään mihinkään?
jaina kirjoitti:
Anteeksi, mitä mielestäsi ei tarvita yhtään mihinkään?
..."Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi...."
Et vastannut Paulan kysymykseen. Ja jos vastasit, ei se ainakaan perustellut uskonnollisen terminologian tarpellisuutta.- jaina
Zacharia kirjoitti:
..."Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi...."
Et vastannut Paulan kysymykseen. Ja jos vastasit, ei se ainakaan perustellut uskonnollisen terminologian tarpellisuutta.Mihin ihmiset nyt ylipäätään tarvitsevat sanoja?
Perustelin, miksi ylivallankäyttö (sanallinen) nykypakanakulttuureissa on vähäistä ja selitin, sitten, että ihmiset haluavat joskus jakaa käsityksiään ja mahd. kokemuksiaan. Luullakseni näihin tarpeisiin käytetään uskonnollistakin sanastoa. Jollei perustelu riitä, en voi auttaa. Saat itse yrittää keksiä parempia. Toisekseen: en kyllä yrittänytkään olla mitenkään tyhjentävä, esittää vain yhden näkemyksen asiaan.
- ali-ihminen
Halusit siis vain ilmoittaa, että mielestäsi kaikki uskovat ihmiset ovat joko sairaita, harhaanjohdettuja ja herkkäuskoisia tai idiootteja?
Tietysti sinä yrität tällä tavalla todistella omaa näkemystäsi... vahvistaahan se kuitenkin ennakkoluulojasi. Eikö kuitenkin metafyysinen naturalismi ole sinun *uskosi*. Mitenkä voisit tehdä mitään muutakaan?Vaan rationalismi.
Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.
Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys.- hko
Zacharia kirjoitti:
Vaan rationalismi.
Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.
Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys."taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys"
Niin, ja psykopatialla ja ateismilla on yhteys toisiinsa. - ali-ihminen
Zacharia kirjoitti:
Vaan rationalismi.
Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.
Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys.Metafyysinen naturalismi ei siis kuvaa näkemyksiäsi? Et siis kiellä yliluonnollisen olemassaoloa?
Ja niiden keskustelujen perusteella, joita olen käynyt ateistien kanssa, voin vain todeta, että ateismin ja löyhemmän moraalin välillä on suhteellisen selkeä yhteys ainakin minun moraalisesta näkökulmastani ja verraten heitä niihin uskoviin ihmisiin, joita olen samalla tavalla jututtanut. Esimerkkinä sellaiset ateistien selitykset, että omatunto on vain pelkkää primitiivistä rangaistuksen pelkoa ja jonkinlainen ehdollistamiseen perustuva refleksi. Uskovat ihmiset toisaalta ovat usein painottaneet, että ihmisen tulee toimia niinkuin oikein on juuri sen takia, että se on oikein, eikä palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta. Alkaa vain tässä mietityttämään, että kummankohan ihmisryhmän ihmisten käytös tässä nyt loppujen lopuksi on useammin ulkoapäin ohjattua ja kumman ryhmän edustajilla on periaatteita ja moraalista selkärankaa omasta takaa. En edes muista milloin olisin viimeksi kuullut kristityn sanovan, että nopeat syövät hitaat, tms. mutta ateistien suusta kuulen tuota aika usein. ali-ihminen kirjoitti:
Metafyysinen naturalismi ei siis kuvaa näkemyksiäsi? Et siis kiellä yliluonnollisen olemassaoloa?
Ja niiden keskustelujen perusteella, joita olen käynyt ateistien kanssa, voin vain todeta, että ateismin ja löyhemmän moraalin välillä on suhteellisen selkeä yhteys ainakin minun moraalisesta näkökulmastani ja verraten heitä niihin uskoviin ihmisiin, joita olen samalla tavalla jututtanut. Esimerkkinä sellaiset ateistien selitykset, että omatunto on vain pelkkää primitiivistä rangaistuksen pelkoa ja jonkinlainen ehdollistamiseen perustuva refleksi. Uskovat ihmiset toisaalta ovat usein painottaneet, että ihmisen tulee toimia niinkuin oikein on juuri sen takia, että se on oikein, eikä palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta. Alkaa vain tässä mietityttämään, että kummankohan ihmisryhmän ihmisten käytös tässä nyt loppujen lopuksi on useammin ulkoapäin ohjattua ja kumman ryhmän edustajilla on periaatteita ja moraalista selkärankaa omasta takaa. En edes muista milloin olisin viimeksi kuullut kristityn sanovan, että nopeat syövät hitaat, tms. mutta ateistien suusta kuulen tuota aika usein.Eivät sulje toisiaan pois. Ja mitä tulee löyhempään moraaliin ja psykopatiaan ja niiden suhteeseen ateismiin, niin mitä siihen voi sanoa? Miksei ateisti voisi olla psykopaatti?
Mutta mielestäni uskovaisilla on viime kädessä löysempi moraali, ja ahtaampi maailmankuva. Ateismi ei kehota ketään tuomitsemaan homoutta.Raamattu sen sen sijaan tekee.
- SahajaYogi
>>> Loppujen lopuksi uskonto on nykymaailmassa vain tapa hallita stressiä. Ennen se oli myös poliittinen valtakeino, mutta siitä on onneksi päästy.
Naurettavaa. Et ole ollut tarpeeksi tekemisissä uskovaisten kanssa. Ei ne tosiaankaan ole tulleet uskoon stressinhallinan takia!!
Valtaa ihminen haluaa. Ihminen tulee uskoon pystyäkseen tehokkaammin käännyttämään muita ihmisiä, ja näin päästäkseen niskan päälle.
Käy vielä läpi niitä psykologian kirjoja kirjastossa; ota seuraavaksi vaikka Adler sieltä.Höpsistä heijaa...edelleen, kyse on samasta asiasta. Uskovainen, siis standardiuskova, ei halua valtaa itselleen, vaan turvautuu ulkoiseen auktoriteettiin, sillä ei enää usko omaan kykyyn hallita elämäänsä, eli hän ulkoistaa ongelmansa. Oli sitten kyse Jumalasta tai tontuista.
- Maukka
[Loppujen lopuksi uskonto on nykymaailmassa vain tapa hallita stressiä.]
kenelle on, kenelle ei, yksilökysymys tuo on.
[Perustelen väitteeni sillä ainoalla hyödyllä, jonka uskomiselle olen löytänyt.]
Miksi ihmisten pitäisi hakea uskonnosta hyötyä itselleen? jos ateistit eivät sitä hae niin miksi uskovaisetkaan?
[Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".]
kellä tuota tunnetta/epäilystä ei olisi ollut?
Loppu tekstistä käsitteleekin sitten uskonnollisia kokemuksi, joilla ei periaatteessa pelkän uskon ole kanssa mitään tekemistä..."
[Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".]
--
kellä tuota tunnetta/epäilystä ei olisi ollut?"
Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.- Maukka
Zacharia kirjoitti:
"
[Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".]
--
kellä tuota tunnetta/epäilystä ei olisi ollut?"
Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.[Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.]
en minä puhu mistään uskonnollisesta happotripistä, vaan ihan perus "katson tähtiin ja tunnen jumalan olevan olemassa", tai edes epäilys että on mahdollista että olisi jotain suurempaa olemassa...
Epäilyksiä sinullakin on varmasti ollut, sitä on turha kieltää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli3083137Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!2221967Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt591602Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!
Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t41404- 811288
Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni2721213- 811064
Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen
mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.521051- 80991
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk145867