Ateisinen manifestini 2

erittäin hyvin sanottu...

Hallinnan puutteen tunnetta poistetaan noilla menetelmillä. Kun esimerkiksi kysymys "mikä on elämän tarkoitus" alkaa ahdistamaan, niin sitten voidaan toimia monella eri tavalla.

Jotkut yrittävät rationalisoida sen. "Elämän tarkoitus on tehdä elämästä tarkoituksellinen." Monille se onneksi riittääkin.

Jotkut ahdistuvat kysymyksestä pahasti. Aletaan etsiä pakonomaisesti vastauksia. Sitten löydetään uskontoja, jotka lupaavat vastaukset ja pyytävät vain kyselemätöntä uskoa.

Halu löytää vastauksia ilmenee monella tavalla, kuten mainitsemasi alistuminen ja vahvan isähahmon kaipuu (, jotka kyllä ovat mielestäni sama asia).

En kiistä sitä, etteivätkö (taika)uskot tulisi säilymään. Niiden käyttö stressinhallinassa ei nimittäin ole mikään uusi juttu.

Jo kauan ennen kristinuskoa Suomessa pyydettiin joltain suuremmalta apua ahdistukseen. Tai apua sadon tulemiseen. Toisaalta saatettiin uskoa moniin poppaskonsteihin, kuten että jos tahtoi sadetta, piti haudata kenkä peltoon ja kävellä kolmesti sen ympäri.

Kaikki nämä keinot tähtäävät siihen, että helpotetaan stressiä. Ikään kuin laitetaan vastuu muualle. "Ainakin mä rukoilin. Jos se ei sitte toimi nii kaikkeni oon yrittäny".

Mitä tulee evolutionääriseen taipumukseen uskoa. Miksi aivojen sähköhäiriö olisi säästynyt? Kysymys saattaa riittää joillekin Darwinisteille selitykseksi sille, ettei se selitä mitään. Mutta muistellaanpa pappien ja shamaanien valtaa pysyvän asutuksen yhteydessä, ja joissakin kulttuureissa vieläkin.

Antiikin aikoihin ihmisiä, jotka näkivät näkyjä kunniotettiin ja pelättiin. Heidän uskottiin näkevän tulevaisuus. Papit ja profeetat puolestaan ovat kertoneet jumalien ja Jumalan sanaa Raamatun aikoihin. Älkää epäilkö, etteivätkö tällaiset suurmiehet pesää sais..

Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?

PaulaPakana kirjoitti:

Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?

Lue lisää

"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."

Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?

Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä.

PaulaPakana kirjoitti:

"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."

Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?

Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä.

Lue lisää

Aivan arkiasioiden sotkeminen ja muuttaminen hämäriksi vertauskuviksi on nimenomaan uskontojen tarkoitus. Itse en pidä lainkaan tarpeellisena nimetä aivoissa tapahtuvaa impulssia "pyhäksi autojumalalliseksi viestiksi isolta J:ltä", tai endorfiinin aiheuttamaa euforiaa juoksemisen jälkeen
"läheisyydeksi oman sisäisen pyhän hengen kanssa".

Ja muutenkin jaina on hieman harhapoluilla. Hän olettaa, että puhun vain kristinuskosta. Perusteluni sopii jokaikiseen uskontoon maailmassa, jossa pitää piiloutua outojen termien taakse, ja höpistä pyhyydestä ja semmoisista.

Tiedeuskokin ajaa saman asian, tietenkin. Arkielämän esimerkki:

Tuore äiti huolestuu lapsensa kuumeesta, koska ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ei skeemaa (toimintatapaa) --> stressiä.

Hän soittaa ystävälleen, joka neuvoo, että vauvalle pitää laittaa takapuoleen sellainen kuumelääke, suppo. Selkeä skeema --> stressi vähenee.

Uskonnossa taas:

Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni.

Zacharia kirjoitti:

Aivan arkiasioiden sotkeminen ja muuttaminen hämäriksi vertauskuviksi on nimenomaan uskontojen tarkoitus. Itse en pidä lainkaan tarpeellisena nimetä aivoissa tapahtuvaa impulssia "pyhäksi autojumalalliseksi viestiksi isolta J:ltä", tai endorfiinin aiheuttamaa euforiaa juoksemisen jälkeen
"läheisyydeksi oman sisäisen pyhän hengen kanssa".

Ja muutenkin jaina on hieman harhapoluilla. Hän olettaa, että puhun vain kristinuskosta. Perusteluni sopii jokaikiseen uskontoon maailmassa, jossa pitää piiloutua outojen termien taakse, ja höpistä pyhyydestä ja semmoisista.

Tiedeuskokin ajaa saman asian, tietenkin. Arkielämän esimerkki:

Tuore äiti huolestuu lapsensa kuumeesta, koska ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ei skeemaa (toimintatapaa) --> stressiä.

Hän soittaa ystävälleen, joka neuvoo, että vauvalle pitää laittaa takapuoleen sellainen kuumelääke, suppo. Selkeä skeema --> stressi vähenee.

Uskonnossa taas:

Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni.

Lue lisää

Puhut tosiaan ihan kuin juutalaiskristillisten uskontojen lähestymistapa olisi sama muiden uskontojen, esim. ateistisien uskontojen kanssa.

"Uskonnossa taas:

Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni."

Kaikissa uskonnoissa ei rukoilla.

PaulaPakana kirjoitti:

Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti? Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?

Lue lisää

"Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti?"

Nykypakanoissa on paljonkin niitä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita minkäänlaisista jumaluuksista. Monetkin puhuvat ykskantaan vain energiasta. Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi. Lisäksi se, että pyhyyden on kristinuskossa oletettu olevan elämän ulkopuolella, saavuttamattomissa, on johtanut kaikenlaiseen ikävään. Esmi. koko synnin käsite perustuu siihen. Myöskin sama pyhyyden yliluonnollistaminen on edellytyksenä näille islamistien itsemurhaiskuihin motivoinneille pommihenkilöille: heidän elämänsä (ruumiinsa) ei olisi tärkeää, ainoastaan se, kuinka he kuoltuaan pääsevät kosketuksiin pyhyyden kanssa.

Ne uskonnot, jotka julistavat pyhyyden jollakin tavalla rajatuksi ja poissuljetuksi tekevät tämän tuottaakseen alistuvia alamaisia. Milloin pyhyys on kaikkialla ja kaikkien tavoitettavissa, ei uskonnolla voisi legitimoida ihmisiä elämänkielteisiin joukkoliikkeisiin. Samoin pyhyyden levittämin muuttaa asennetta luontoon: se ei olisi enää pelkkä hyödyke tai objekti.

"Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?"

Luullakseni ihmiset yrittävät vain käyttää semmoisia käsitteitä, joilla noin suunnilleen tulevat ymmärretyksi. Nykypakanoiden suhteen tulee muistaa, ettei ole mitään auktoriteettejä selittämässä mitään: ei ole teo- tai tealogiaakaan sen kummemmin. Eli ei ole ketään johtamassa varsinaisesti sen kummemmin harhaan kuin mihinkään päämääräänkään. Joskus sitä kuitenkin saattaa antautua juttusille...

PaulaPakana kirjoitti:

"Jos pitää elämäänsä osana pyhyyttä, luonnollisesti arvostaa kokemuksiaan, ruumiinsa tuntemuksia ilmavaivoista, palelemisen kautta Mozartin kuuntelemiseen."

Vaikka ei ymmärtäisi, mitä "pyhyydellä" tarkoitetaan, voi silti arvostaa ilmavaivojaan ja Mozartin kuuntelua (itse teen näin).
Onko "pyhä" synonyymi arvokkaalle asialle? Nämä uskonnolliset termit aina hämäävät viatonta pakanaa. Jos on, miksi sitä ei sanota? Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?

Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän? Onko uskonnollisessa puheenparressa pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta ja ulkopuolisten pimennossa pitämisestä? Vrt. muiden alojen jargonit (esim. lääketieteen sanasto, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää). Onko kristillisen (puhun nyt siitä, koska se on meitä lähinnä) kirkon vaikeaselkoisen eliittislangin perimmäinen tarkoitus antaa hengellisen elämän johto papeille, sen sijaan että rohkaistaisiin ihmisiä tutkimaan itseään, oikeaa elämää ja etsimään omia voimavarojaan oma-aloitteisesti? "Vain meidän kauttamme löydät totuuden, ja me puhumme niin vaikeaselkoisesti, että joudut turvautumaan meihin koska et itse ymmärrä asioita."
Olen yrittänyt saada selkeää puhetta irti papeista, mutta he joko eivät pysty tai halua puhua normaaleista asioista normaalilla kielellä. Siitä tietysti seuraa epäilys, että heidän teologiapaapatuksensa ei itse asiassa tarkoita yhtään mitään, onpahan vain semanttisesti tyhjää mutta vaikuttavan kuuloista rituaalikieltä.

Lue lisää

Olen joskus minäkin yrittänyt kristijargonia ymmärtää. Se on kuulema ns. Kaanaan kieltä, jota asiaan vihkiytymätön ei voikaan ymmärtää.

"Mikä johtaa väistämättä kysymykseen, (joka ei aivan suoraan liity tähän keskusteluun, mutta pannaan tähän kun tuli mieleen) onko koko uskonnollisen terminologian tarkoitus irrottaa normaaliin elämään kuuluvat elämykset jollekin abstraktille, epämääräiselle tasolle, jota vain pappien (shamaanien jne) katsotaan ymmärtävän?"

Kappas, vastasinkin alempana osittain jo tähän.

Jos on olemassa jonkinsortin teologia, on varmaankin myös tarvetta määritellä termistöä, jotta nämä uskonoppineet sitten osaavat keskustella sivistyneesti keskenenään ja argumentoida asiasta ja sivu. Pakanmaan kartalla nykyään ei kuitenkaan ole muita, kuin tavallisia tallajia pajattamassa omista kokemuksistaan, käsityksistään, oletuksistaan ja epäilyksistään. Kokemukseni mukaan he pyrkivät vain rehellisesti ilmaisemaan sen, minkä kulloinkin tarpeelliseksi näkevät, niitä sanoja käyttäen, mitä käytettävissä on.

Varmaan sitä sekaan mahtuu jokunen guru-ukkostelija, joka äityy teinityttösille selittämään magian perusteita, tarkoituksenaan vaan päästä pukille (sekä kirjaimellisesti, että uskonnollisesti). Pääosin luonnonuskonto kenttä on kuitenkin täynnään itseriittoisia yksinajattelijoita, jotka vaappuvat ateismin, taolaisuuden, kaaosmytologian ja panteismin välillä toisinaan enemmän sinne toisinaan enemmän tänne. Muutama polyteistikin seassa. Tavallista on myös kehittää yllämainituista henkilöä mielyttävä selityskombinaatio (vrt. kirjoittaja) ja antaa aina tarvittaessa syvällinen selitys maailman olemuksesta. Sic!

"Itse koen suurta iloa ja kiitollisuutta päästessäni nälkäisenä ruokapöytään tai kiimaisena naimaan. Ollaanko silloin pyhyyden äärellä?"

Ainakin minä kokisin niin.

Hallintaa kirjoitti:

Puhut tosiaan ihan kuin juutalaiskristillisten uskontojen lähestymistapa olisi sama muiden uskontojen, esim. ateistisien uskontojen kanssa.

"Uskonnossa taas:

Timoa ahdistaa huominen koe. Hän ei saa unta millään. Hän on uskova,ja päättää rukoilla. Hän rukoilee, ja stressi poistuu. Miksi? Koska hän "tietää", että se auttaa. Eri asia olisi, jos hän olisi ateisti. Joku toinen olisi voinur vaikka hmm..olla hellä itselleen, ja sekin olisi auttanut. Stressinhallintaa kaikki tyynni."

Kaikissa uskonnoissa ei rukoilla.

Lue lisää

Rukoilu, sadetanssi, pääsiäismunan piilotus, Näkymättömän Vaaleanpunaisen Yksisarvisen piirtäminen seinään, meditaatio, mietiskely...tavalla eli metodilla ei ole väliä, sillä se vaihtelee uskonnoittain, mutta rukoilu on niin yleinen tapa, että mieluummin käytän sitä esimerkkinä, kuin vaikka kanan tappamista. Se on täysin irrelevantti asia.

jaina kirjoitti:

"Mihin tarvitaan oikeastaan pyhyyden ja jumaluuksien käsitteitä kun kyse on vain normaalista inhimilliseen elämään kuuluvista elämyksistä, kuten tuosta ymmärsin: mielikuvituksesta, mielen hallinnasta ja kyvystä kokea asioita täydesti?"

Nykypakanoissa on paljonkin niitä, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita minkäänlaisista jumaluuksista. Monetkin puhuvat ykskantaan vain energiasta. Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi. Lisäksi se, että pyhyyden on kristinuskossa oletettu olevan elämän ulkopuolella, saavuttamattomissa, on johtanut kaikenlaiseen ikävään. Esmi. koko synnin käsite perustuu siihen. Myöskin sama pyhyyden yliluonnollistaminen on edellytyksenä näille islamistien itsemurhaiskuihin motivoinneille pommihenkilöille: heidän elämänsä (ruumiinsa) ei olisi tärkeää, ainoastaan se, kuinka he kuoltuaan pääsevät kosketuksiin pyhyyden kanssa.

Ne uskonnot, jotka julistavat pyhyyden jollakin tavalla rajatuksi ja poissuljetuksi tekevät tämän tuottaakseen alistuvia alamaisia. Milloin pyhyys on kaikkialla ja kaikkien tavoitettavissa, ei uskonnolla voisi legitimoida ihmisiä elämänkielteisiin joukkoliikkeisiin. Samoin pyhyyden levittämin muuttaa asennetta luontoon: se ei olisi enää pelkkä hyödyke tai objekti.

"Miksi käyttää uskonnollissävyisiä käsitteitä, jotka tuntuvat johtavan harhaan enemmän kuin selventävän mitään?"

Luullakseni ihmiset yrittävät vain käyttää semmoisia käsitteitä, joilla noin suunnilleen tulevat ymmärretyksi. Nykypakanoiden suhteen tulee muistaa, ettei ole mitään auktoriteettejä selittämässä mitään: ei ole teo- tai tealogiaakaan sen kummemmin. Eli ei ole ketään johtamassa varsinaisesti sen kummemmin harhaan kuin mihinkään päämääräänkään. Joskus sitä kuitenkin saattaa antautua juttusille...

Lue lisää

Sitä ei tarvita yhtään mihinkään?

Zacharia kirjoitti:

Sitä ei tarvita yhtään mihinkään?

Anteeksi, mitä mielestäsi ei tarvita yhtään mihinkään?

jaina kirjoitti:

Anteeksi, mitä mielestäsi ei tarvita yhtään mihinkään?

..."Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi...."

Et vastannut Paulan kysymykseen. Ja jos vastasit, ei se ainakaan perustellut uskonnollisen terminologian tarpellisuutta.

Zacharia kirjoitti:

..."Pyhyys käsitteenä on näinä aikoina vielä aika jännittävä: se assosioidaan johonkin, mikä on arkipäivän ulko- ja yläpuolella niinpä, lisäravisteluarvoa tulee ainakin siitä, että väittää arkipäiväistäkin pyhäksi...."

Et vastannut Paulan kysymykseen. Ja jos vastasit, ei se ainakaan perustellut uskonnollisen terminologian tarpellisuutta.

Lue lisää

Mihin ihmiset nyt ylipäätään tarvitsevat sanoja?

Perustelin, miksi ylivallankäyttö (sanallinen) nykypakanakulttuureissa on vähäistä ja selitin, sitten, että ihmiset haluavat joskus jakaa käsityksiään ja mahd. kokemuksiaan. Luullakseni näihin tarpeisiin käytetään uskonnollistakin sanastoa. Jollei perustelu riitä, en voi auttaa. Saat itse yrittää keksiä parempia. Toisekseen: en kyllä yrittänytkään olla mitenkään tyhjentävä, esittää vain yhden näkemyksen asiaan.

Vaan rationalismi.

Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.

Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys.

Zacharia kirjoitti:

Vaan rationalismi.

Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.

Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys.

Lue lisää

"taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys"



Niin, ja psykopatialla ja ateismilla on yhteys toisiinsa.

Zacharia kirjoitti:

Vaan rationalismi.

Ja niin, mielestäni uskonto on henkistä ja neurologista heikkoutta. Joko yhdessä tai erikseen, ja eri määrin.

Sitä voin perustella esimerkiksi sillä, että taipuvaisuudella masennukseen ja taipuvaisuudella uskovaisuuten on yhteys.

Lue lisää

Metafyysinen naturalismi ei siis kuvaa näkemyksiäsi? Et siis kiellä yliluonnollisen olemassaoloa?

Ja niiden keskustelujen perusteella, joita olen käynyt ateistien kanssa, voin vain todeta, että ateismin ja löyhemmän moraalin välillä on suhteellisen selkeä yhteys ainakin minun moraalisesta näkökulmastani ja verraten heitä niihin uskoviin ihmisiin, joita olen samalla tavalla jututtanut. Esimerkkinä sellaiset ateistien selitykset, että omatunto on vain pelkkää primitiivistä rangaistuksen pelkoa ja jonkinlainen ehdollistamiseen perustuva refleksi. Uskovat ihmiset toisaalta ovat usein painottaneet, että ihmisen tulee toimia niinkuin oikein on juuri sen takia, että se on oikein, eikä palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta. Alkaa vain tässä mietityttämään, että kummankohan ihmisryhmän ihmisten käytös tässä nyt loppujen lopuksi on useammin ulkoapäin ohjattua ja kumman ryhmän edustajilla on periaatteita ja moraalista selkärankaa omasta takaa. En edes muista milloin olisin viimeksi kuullut kristityn sanovan, että nopeat syövät hitaat, tms. mutta ateistien suusta kuulen tuota aika usein.

ali-ihminen kirjoitti:

Metafyysinen naturalismi ei siis kuvaa näkemyksiäsi? Et siis kiellä yliluonnollisen olemassaoloa?

Ja niiden keskustelujen perusteella, joita olen käynyt ateistien kanssa, voin vain todeta, että ateismin ja löyhemmän moraalin välillä on suhteellisen selkeä yhteys ainakin minun moraalisesta näkökulmastani ja verraten heitä niihin uskoviin ihmisiin, joita olen samalla tavalla jututtanut. Esimerkkinä sellaiset ateistien selitykset, että omatunto on vain pelkkää primitiivistä rangaistuksen pelkoa ja jonkinlainen ehdollistamiseen perustuva refleksi. Uskovat ihmiset toisaalta ovat usein painottaneet, että ihmisen tulee toimia niinkuin oikein on juuri sen takia, että se on oikein, eikä palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta. Alkaa vain tässä mietityttämään, että kummankohan ihmisryhmän ihmisten käytös tässä nyt loppujen lopuksi on useammin ulkoapäin ohjattua ja kumman ryhmän edustajilla on periaatteita ja moraalista selkärankaa omasta takaa. En edes muista milloin olisin viimeksi kuullut kristityn sanovan, että nopeat syövät hitaat, tms. mutta ateistien suusta kuulen tuota aika usein.

Lue lisää

Eivät sulje toisiaan pois. Ja mitä tulee löyhempään moraaliin ja psykopatiaan ja niiden suhteeseen ateismiin, niin mitä siihen voi sanoa? Miksei ateisti voisi olla psykopaatti?

Mutta mielestäni uskovaisilla on viime kädessä löysempi moraali, ja ahtaampi maailmankuva. Ateismi ei kehota ketään tuomitsemaan homoutta.Raamattu sen sen sijaan tekee.

Höpsistä heijaa...edelleen, kyse on samasta asiasta. Uskovainen, siis standardiuskova, ei halua valtaa itselleen, vaan turvautuu ulkoiseen auktoriteettiin, sillä ei enää usko omaan kykyyn hallita elämäänsä, eli hän ulkoistaa ongelmansa. Oli sitten kyse Jumalasta tai tontuista.

"
[Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".]
--
kellä tuota tunnetta/epäilystä ei olisi ollut?"

Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.

Zacharia kirjoitti:

"
[Tämä hallinnan tarve yhdistettynä evolutinääriseen taipumukseen uskoa yliluonolliseen on se, jonka useimmat teiniuskovista määrittelevät "se tunne, että on pakko olla jotain suurempaa".]
--
kellä tuota tunnetta/epäilystä ei olisi ollut?"

Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.

Lue lisää

[Ööh, minulla? Uskon kyllä, että jos sellaisen haluaa kokea, niin kyllä varmasti kokee. Ja toisaalta uskon, että vaikka saiskin sellaisen kohtauksen, että näkee/kuulee harhoja , eikä usko jumalin, niin silloin sitä ei koe miksikään yliluonnolliseksi.]

en minä puhu mistään uskonnollisesta happotripistä, vaan ihan perus "katson tähtiin ja tunnen jumalan olevan olemassa", tai edes epäilys että on mahdollista että olisi jotain suurempaa olemassa...
Epäilyksiä sinullakin on varmasti ollut, sitä on turha kieltää.