Italian syyskuu pettymys

Palasimme juuri Italian Riministä viikon lomalta. Olimme käyneet Riminissä aiemminkin, mutta pari edellistä kertaa olivat osuneet keskikesään. Muistot paikasta olivat hyvät, sillä lämpöä ja näkemistä riitti. Olimme vuosia sitten syyskuussa Sorrentossa, joka oli hieno ja lämmin paikka.
Mutta olimme niitä onnettomia, jotka valitsivat Adrianmeren rannikon ja Riminin syyskuun puolenvälin jälkeen. Ensimmäisenä ja toisena päivänä vielä paistoi aurinko ja lämpötila oli yli 25 astetta, mutta sitten ankara matala pysähtyi seudun yläpuolelle. Kolme päivää satoi melkein taukoamatta, ja ensimmäisenä sadepäivänä myrsky yltyi trooppisiin mittoihin. Mussolinin huvilakin Riccionessa lainehti, uutiset kertoivat. Kun matalapaine oli vihdoin ohi (ja meidän lomammekin melkein), aurinko paistoi enää kituliaasti pilvien lomasta. Lämpötila putosi alle 20:n ja tuuli oli niin voimakas, ettei t-paidalla tahtonut pärjätä. Havaitsimme siis, ettei Pohjois-Italia ole enää syyskuun lopulla rantalomakohde.
Italiassa ei huoneistohotelliperinne taida olla arvossaan. Valitsimme rannalta huoneistohotellin (Piccadilly) lähinnä sen mainostettujen palvelujen ja hyvän sijainnin takia. Sijainti oli hyvä, mutta niiden palvelujen kanssa oli vähän niin ja näin. "Siivous" oli sitä, että siivooja kurkisti ovesta ja kysyi, olisiko likaisia pyyhkeitä. Kun sanoimme, että on niitä, pyyhkeet piti viedä itse käytävälle. Varsinainen siivous oli jäänyt tekemättä aiemminkin, niin pölyistä huoneissa oli. Kun kirjan jätti yöpöydälle, se oli seuraavana iltana pölyn peitossa. Arvatkaa, kuinka monta euroa jätimme palvelurahaa siivouksesta, niin kuin oppaamme kehotti..?!
Vessapaperia oli tarjolla rullan verran, loput piti itse ostaa kaupasta. Sanomattakin on selvää, ettei huoneistosssa ollut tulitikkuja, vaikka keittäminen tapahtui kaasuhellalla. Mutta hauskaa oli!
Jalkapalloihmisinä halusimme nähdä italialaista futista, eikä tasolla ollut meille paljoakaan merkitystä. Kysyimme asiasta Finnmatkojen oppaalta, joka oli retkillä osoittautunut varsinaiseksi antiikin tarustojen kertaajaksi. Hän ei tiennyt huippujalkapallosta yhtään mitään, kertoi vain, että varmaankin sitä pelataan vain viikonloppuisin. Hän ei myöskään tarjoutunut ottamaan asiasta selvää. Otimme siis asiasta itse selvää, ja samana keskiviikkoiltana istuimmekin seuraamassa Serie B:n ottelua Rimini-Verona Riminin stadionilla. Hieno kokemus, mutta pitkä miinus oppaalle, jonka ymmärtääkseni pitäisi olla lomakohteessa lähinnä turistien opastaja. Vähemmän antiikin satuja, enemmän tietoa nykypäivästä!
Syyskuun loma huoneistohotellissa Riminissä oli siis pieni pettymys, mutta oppia ikä kaikki. Seuraava syysloma vietetään varmemmassa kohteessa, esimerkiksi Rhodoksella tai Espanjan Aurinkorannikolla.