Murha

Mikko Södergård, joka oli Nurmijärven rosvojen johtaja, antoi rosvoryhmään pyrkijälle suudelman molemmille poskille hyväksynnän merkiksi.

Södergårdilla oli vaimo ja tytär. Ryöstöissä käytiin perheitten kimppuun, öisin. Ihmisiä rääkättiin ja lapset huusivat. Mikko S:n pinna petti toisinaan, hän alkoikin lohduttaa itkeviä lapsia, antoi lapsille jopa rahaa, ja hän keskeytti rääkin, 'herrasmies'?, vai oliko hänessä joki pehmeä kohta? (Södergård oli perinnöttömäksi jäänyt talollisen poika - perintösysteemi oli sellainen että usein taloa ei jaettu, vaan vanhin sai koko potin).

Mutta Nurminjärven rosvot eivät olleet mitään Robin Hoodeja, vaan ottivat sieltä mistä saivat, köyhiltä ja rikkailta.

Rosvot riehuivat muutaman vuoden, osa sai kuolemantuomion, osa tuomituista yritti paeta ja heidät ammuttiin, osa joutui Siperiaan n 15 vuodeksi tai jotain.

He tekivät myös murhia, todella raakoja, Södergprdin ilmeisesti mursi viimeinen murha minkä hän teki, se oli todella julma (yksityiskohtie ei minun tiedossani). Södergårdille oli helpotus jäädä kiinni.

Kukaan ei tunnustanut murhia, vaikka indisiot oli täysin selvät.

Rosvot elivät komeaa elämää, pukeutuivat todella hienosti, oli upeat hevoset (eräänä kesänä he varastivat mm 150 hevosta - he eivät olleet mustalaisia), pitivät juhlia, oli viinaa, kaikenlaista ruokaa ja naisia. Heitä myös ihannoitiin maatalousväestön keskuudessa, jotkut pysrivät mukaan kesäksi, seikkailemaan.

Ryöstöjä he kiinni jäätyään tunnustivat, mutta eivät murhia - tämän vuoksi heidän romanttinen vetovoimansa sammui. Kansa ei ikinä hyväksy kidutusta, rääkkäystä eikä murhia. Sitä kavahdettiin sitä kauhistuttiin. Ihmiset tunsivat tämän Mooseksen lain: Joka vuodattaa viattoman verta, jos sen tekee niin se veri huutaa maasta Herran puoleen, ja vaatii kostoa (koettiin että kosto koituu koko suvun tai koko kansan päälle vitsauksina). Verivelkaa ei haluttu, ettei olisi jouduttu kostamaan.