Kun ihminen joutuu kasvokkain kuoleman kanssa, hän voi saada uskomattomia voimia.
Psyyke saa kehon ylittämään itsensä. Tahto voittaa.
Tarvitaan tietenkin myös tietoa,kuntoa, onnea ja kyynisyyttä.
Mutta jos ihminen ei enää halua ITSE selvitä,tieto,kunto,onni,tai kyynisyys eivät auta.
Tahdonvoimalla ihminen saa aktivoitua elimistössään piilevät voimavarat. Eloon jäämisen halu on erittäin tärkeää silloin,kun tilanne vaikuttaa täysin toivottomalta ja henkinen ja ruumiillinen kipu on sietämätöntä.
Vähän jonkin verran omia kokemuksia tästä on. Onko muita jotka kokeneet samaa?
Psyyke saa kehon ylittämään itsensä. Tahto voittaa.
Tarvitaan tietenkin myös tietoa,kuntoa, onnea ja kyynisyyttä.
Mutta jos ihminen ei enää halua ITSE selvitä,tieto,kunto,onni,tai kyynisyys eivät auta.
Tahdonvoimalla ihminen saa aktivoitua elimistössään piilevät voimavarat. Eloon jäämisen halu on erittäin tärkeää silloin,kun tilanne vaikuttaa täysin toivottomalta ja henkinen ja ruumiillinen kipu on sietämätöntä.
Vähän jonkin verran omia kokemuksia tästä on. Onko muita jotka kokeneet samaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elin monta vuotta kuolevan kanssa. Kunnioitan häntä edelleen suunnattomasti. Hän osasi suhtautua parantumattomaan tautiinsa tasapainoisesti ja loppuun asti suojeli läheisiään, että nämä eivät vain olisi kärsineet hänen takiaan.
Kokemus kasvatti myös minua. Olen paljon vahvempi ihminen nykyään. Sain myös hänen esimerkistään voimia jatkaa eteenpäin. Hän on tavallaan tukenani edelleenkin.
suojelu tuleekin voimakkasti esiin, kun vakavasti sairastuu. Koska huomaa, että läheisillä onkin se suurenpi hätä, kuin itsellään, joka usein on osannut sisäistää itselleen jo sen tosiasian, että vakava sairaus kohtasi minut, eikä sille voi mitään.
Ja jo omaisten takia vakavasta sairaudesta selviytyminen antaa uutta pontta tervehtyä.
Ja varmaankin sinun läheisesi oli päässyt sinuksi sairautensa kanssa ja osasi oikein siihen suhtautua. Ja varmaan tuolla asenteella saikin paljon ehkä jatkoaikaa elämälleen.
en IKINÄ ole kirjoittanut tälläisiin viesteihin, mutta kun kysyit kokemukseta, niin sen verran kerron itsestäni, että mulla on noin kk aikaa enää tätä elämää. Olen järjestänyt kaikki asiat jo kuntoon ja maakuoppa vaan nyt odottaa. Lähden kohta taas katsomaan sitä paikkaa parhaan naisystäväni kanssa. Hän on kannustanut, mutta kuolema ei oikein pelota minua enää.
nämä on vakeita asioita, ja kiitos sulle tosta aloituksesta.
Mutta tässä tilassa ei enää omatahto, ja voima ei en edes lääkkeet auta...Voimia sulle.
Sinä olet todella vahva ihminen.
Oma elämäsi on päättymässä ja jaksat toivottaa voimia toiselle. En voi kuin ihmetellä ja ihastella.
Olen nähnyt läheltä haimasyöpään kuolevan ihmisen.
Taudin toteamisesta annettiin viisi kuukautta elinaikaa eteenpäin. Melkein päivälleen se toteutui.
Myös tämä ihminen oli loppunsa edessä vahva ja rauhallinen, laittoi asiansa kuntoon ajatellen jälkeenjääviä.
En tiedä, olisiko minusta siihen.
Pelkäänpä, ettei olisi.
Minä toivotan paljon, paljon voimia ja sisäistä auringonpaistetta Sinulle.
Kunpa jotenkin voisin saada edes osan Sinun voimastasi.
silmiini, kun luin kirjoituksesi.
Sinä olet tehnyt itsellesi selväksi asiat ja se auttaa sinua jaksamaan loppuun asti.
Kun sairastuu ja huomaa kuinka yksin sitä jokainen ihminen loppujan lopuksi on sairautensa kanssa, vaikka olis kuinka paljon tuttuja ja sukulaisia lähellä.
Se ajatusmalli on auttanut minua suuresti eteenpäin.
Minulla oli setä, jolle annettiin syöpään sairastuttuaan kolme kuukautta elinaikaa. Eli sen jälkeen neljä vuotta. Viimeiseen asti kulki kalalla ja metsällä happipullojen kanssa. Ei antanut periksi ja jäänyt "sängyn pohjalle " makaamaan.
Mutta sinä varmaan tiedät, auttaako enää mikään taistelu sinun tilassasi. Kerroitkin ettei siihen enää mikään auta.
Mutta kirjoita ihmeessä tänne palstalle tuntemuksiasi, jos voit.
Itseäni helpottaa puhuminen tosi paljon vaikeissa tilanteissa. Ja en tarkoita että puhua täytyy siitä sairaudesta, vaan ihan mistä tahansa.
Huumorin viljely on tosi terapeuttista.
Mutta vain sinä itse tiedät mitä sinun täytyy tehdä.
Ja jos et jaksa kirjoitella, niin tsemppiä sinulle ja voimia. Ehkäpä se elämä vielä jatkuu jossain muualla ja ehkä parempanakin.
Voisinpa halata sua, mutta tässä tulee kuitenkin suuri virtuaalihalaus.
olemaan lähes koko iltpäivän ja illan sangynpohjalla. käynti hautuumaalla oli harras, mutta hyvä.. vooimat tahtoo loppua, Tätäkin vvviestiä tein n. 20 min..ja kirjoitusvirheitä en koooorjaa........
jollakin tapaa tumtuu,että sitä 1kkkk enää koe täällä..kipulääke on vyöttärröstää suoraan suoneen ja haluan olla kotona loppuun asti, yöpartiooo kotiaaaaplvsairaabhoidosta käy yön aaikkanaa 2 x. nyt pakko mebbä vessaan kun olen vieläm pystyssä, ja sitten peiton alle ja toivon että herään vielä aamullaa,,,jotebkin ihan rikki, mutta tietokone keskustelupalstoineen on antanut virikkeitä . päivääääni..väsyttää koitan vielä olla hereillä kun s.hoitaja tulee keloj 23.00
sanoa kuolevalle että "miltei päivälleen se toteutui"?
Ilmeisesti et pahaa tarkoittanut...
se loppu läheneee.iltäpäivällä minuaa haeetaan sairaalaan.kovat kivut ja apea mieliä en enää voi ollaa ktona. aurnkoisia päiviä teille kaikille ja arvssakaa elämäänne, mikä teillä on.katdon aamupäibän että täällä on kaikkki ok ja jätän hyvästitt piharuusuilleni. lapseni tulee tiistiana tukholmasta jättämään minulle hyvästit. en jaksa menen sänkyyn..hyvästi
voi ei sun tilannetta, toivon sulle tosi rauhallisia loppuelämä päiviä, mummonikin kuoli haimasyöpään..
ai niin sä oot jo hospitalissa.mutta jso sun joku kaveri katsoo tätä, niin toivon että hän puhaltaa sulle pieniä sieviä enkeleitä täältä.Voimia
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=suolistovaivat_area;action=display;num=1097746702