Nonniin. Tässä sitä painiskellaan täsmälleen saman ongelman kanssa kuin adalia2 erääseen ketjuun vastatessaan. Liitän hänen kirjoituksensa alemmas (ja aloitan uuden ketjun koska hyvät neuvot ovat tarpeen...). Kuvaus on kuin omasta elämästäni:
>>>
Kirjoittanut: adalia2 11.9.2005 klo 15.11
Itsekin olen pitänyt itseäni lesbona, mutta nyt olen ihastunut yhteen poikaan. Tai itse asiassa en ole varma, olenko bi vai lesbo, mutta joka tapauksessa 99% ihastuksistani on tyttöjä, ja se mitä poikia kohtaan tunnen, niin olen siitä epävarma.
Esim. tämä yksi poika on osoittanut minua kohtaan kiinnostusta, ja olen alkanut itsekin tuntea jotain häntä kohtaan.
Kyllä tämä stressaa ja aiheuttaa päänvaivaa, kun tunteet ovat ihan sekaisin ja ei tiedä, että mitä tuntee ketäkin kohtaan ja onko se tunne ihastusta vai vain olenko vain "lumoutunut" kiinnostuksen osoituksista.
>>>
Olen itse yrittänyt antaa sydämeni ohjata käyttäytymistäni tähän asti, mutta kuten adalian tapauksessa, miehen kiinnostuksenosoitukset saavat minut sekaisin. Ja huom. ei kenen tahansa miehen, vaan nimenomaan tämän, jonka kanssa olemme osoittautuneet hyvin samankaltaisiksi ihmisiksi. Sielunkumppaneiksi kenties. En enää erota ovatko tunteeni puhdasta sielujen sympatiaa (ystävyydeksikin kutsuttua...) vai ovatko ne sellaisia, joista voisi kasvaa rakkaussuhde.
Miten ja missä vaiheessa siis pystyn varoittamaan miestä, että tunteeni kaikesta huolimatta saattavat jäädä vain ystävyyden tasolle, eikä hän välttämättä olekaan poikkeus suhtautumisessani miehiin? Samaan hengenvetoon pitäisi siis vielä ilmoittaa että noin yleensä olen muuten naisiin päin... Olen päättänyt, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa on pakko tuoda esille, sillä en tietenkään haluaisi loukata häntä. Pelkään tosin, että hän kokee jo tuon "ilmoitukseni" loukkaavana ja itselleen epäedullisena - täytyisihän hänen antaa kaikkensa jotta saisimme yhdessä selville onko meistä pariksi.
Inhottavinta tilanteessa on, että palavasti todella haluaisin tutustua häneen. Aluksi ystävänä - edes ystävänä. Riittäisikö tämä miehelle, sitä en tiedä. En haluaisi menettää häntä, jos tunteeni osoittautuvatkin pelkäksi ystävyydeksi, en haluaisi kaikki-tai-ei-mitään-päätöstä...
Kaikki kokemukset vastaavasta tilanteesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Sekä miesten että naisten näkökulmasta, myös päinvastaisesta asetelmasta. Neuvot kultaakin kalliimpia. Kiitän.
>>>
Kirjoittanut: adalia2 11.9.2005 klo 15.11
Itsekin olen pitänyt itseäni lesbona, mutta nyt olen ihastunut yhteen poikaan. Tai itse asiassa en ole varma, olenko bi vai lesbo, mutta joka tapauksessa 99% ihastuksistani on tyttöjä, ja se mitä poikia kohtaan tunnen, niin olen siitä epävarma.
Esim. tämä yksi poika on osoittanut minua kohtaan kiinnostusta, ja olen alkanut itsekin tuntea jotain häntä kohtaan.
Kyllä tämä stressaa ja aiheuttaa päänvaivaa, kun tunteet ovat ihan sekaisin ja ei tiedä, että mitä tuntee ketäkin kohtaan ja onko se tunne ihastusta vai vain olenko vain "lumoutunut" kiinnostuksen osoituksista.
>>>
Olen itse yrittänyt antaa sydämeni ohjata käyttäytymistäni tähän asti, mutta kuten adalian tapauksessa, miehen kiinnostuksenosoitukset saavat minut sekaisin. Ja huom. ei kenen tahansa miehen, vaan nimenomaan tämän, jonka kanssa olemme osoittautuneet hyvin samankaltaisiksi ihmisiksi. Sielunkumppaneiksi kenties. En enää erota ovatko tunteeni puhdasta sielujen sympatiaa (ystävyydeksikin kutsuttua...) vai ovatko ne sellaisia, joista voisi kasvaa rakkaussuhde.
Miten ja missä vaiheessa siis pystyn varoittamaan miestä, että tunteeni kaikesta huolimatta saattavat jäädä vain ystävyyden tasolle, eikä hän välttämättä olekaan poikkeus suhtautumisessani miehiin? Samaan hengenvetoon pitäisi siis vielä ilmoittaa että noin yleensä olen muuten naisiin päin... Olen päättänyt, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa on pakko tuoda esille, sillä en tietenkään haluaisi loukata häntä. Pelkään tosin, että hän kokee jo tuon "ilmoitukseni" loukkaavana ja itselleen epäedullisena - täytyisihän hänen antaa kaikkensa jotta saisimme yhdessä selville onko meistä pariksi.
Inhottavinta tilanteessa on, että palavasti todella haluaisin tutustua häneen. Aluksi ystävänä - edes ystävänä. Riittäisikö tämä miehelle, sitä en tiedä. En haluaisi menettää häntä, jos tunteeni osoittautuvatkin pelkäksi ystävyydeksi, en haluaisi kaikki-tai-ei-mitään-päätöstä...
Kaikki kokemukset vastaavasta tilanteesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Sekä miesten että naisten näkökulmasta, myös päinvastaisesta asetelmasta. Neuvot kultaakin kalliimpia. Kiitän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikissa ihmissuhteissa ole tärkein yhdistävä tekijä se mikä on ns. korvien välissä eikä se mitä on haarojen välissä. Jos henkinen yhteenkuuluvuuden tunne on kestävää säilyy ainakin ystävyys jos nuo ns aviolliittoon kuuluvat asiat jostakin syystä eivät toimi toivotulla tavalla.
Joten tutustukaa toisiinne ja rakentakaa siitä senkaltainen suhde joka tyydyyttää molenpia. Ei meidän muiden mielipiteelle tässä suhteessa kannata kiinnittää huimiota. Uskalla kokeilla ja katso mihin se johtaa äläkä odota taivasta maan päälle.
Tulee ajankuluksi lueskeltua tätä Suomi24 keskustelut-seksi osiota useasti ja olen kiinnittänyt huomiota siihen että luvattoman usein aivan normaalin tuntuinen avaus tai kysymys saa jatkokseen sellaisia vastauksia ettei sen kaltaisia voisi kuvitella kenenkään edes keksivän.Nimimerkki jussi onneksi palautti uskon siihen että älyllisiäkin vastineita on näillä foorumeilla mahdollista lukea.Kiitos jussi!
Loppujenlopuksi aika normaali seurustelutilanne. Ensin vähän katsellaan ja tutustutaan. Jos Suhde ei toimikaan pitää siitä sitten toiselle sanoa mikä on aina se vaikea paikka. Jo heti alkuuunkin voisi kertoa toiselle että olet vähän arka aloittamaan suhdetta mutta kuitenkin kiinnostunut, eli edetään hiljalleen ja katsellaan mitä tapahtuu. Jos tunne kasvaa ja rakkaus kukoistaa loppu etenee itsestään. Minusta tuntuisi myös oikealta että jossain vaiheessa kertoisit taustastasi hänelle. Onnea suhteelle :)