(Kirjoitin tämän tänään. Yritin kirjoittaa yhtä tarinaani ja aivot ei pystynyt kehittämään mitään järkevää siihen, joten kokeilin jotain muuta...)
Nakkelin niskojani ja katsoin Tomiin halveksuen. Halusin osoittaa juuri sen miten paljon olin sitä parempi, halusin, että se ymmärtäisi sen. ”Miksi sun pitää aina esittää?” Tomi kysyi multa, istui siinä sängyllä ja hymyili. Se hitto vie hymyili! Katoin sitä silmät leiskuen. ”Miten niin esittää?! En esitä mitään!” Tiuskaisin viileällä äänellä ja yritin näyttää mahdollisimman arvokkaalta. Yrittää? Ikään kuin mun tarvitsisi edes yrittää, mähän hitto vie olin arvokas, olin viileä ja haluttava nainen. Kaikki sen tiesi, kaikkien pitäisi tietää se. Tomi puhkesi nauramaan ja katoin sitä murhaavasti. ”Sä oot niin suloinen, kun sä yrität esittää tota kohtalokasta naisroolia.” Se virkkoi ja pudisteli päätään. Suloinen? Miten niin suloinen? Mä en todellakaan ollut mikään suloinen, saatika yrittänyt esittää mitään roolia. ”En edelleenkään esitä mitään, mutta minkäs sille voi, että olet niin tyhmä ettet tajua sitä.” Sanoi ja nostin leukaani ylemmäs. Tomi, jos mahdollista, puhkesi entistä kovempaan nauruun. Hitto se oli ällöttävän näköistä. Olinhan mä aina tiennyt että Tomi oli aika lapsellinen, eikä ymmärtänyt lainkaan hyvänpäälle. Kohensin hieman hiuksiani ja odotin, että se älytön kohtaus saisi loppunsa. Pikku hiljaa sen nauru hiljenikin ja se yritti vetää hengityksensä takaisin normaaliksi.
”Voisitko nyt poistua?” Kysyin ja katsoin kohti ikkunaa. ”Hei Sara…Et nyt viitsisi…Lähtisit mukaan sinne, siitä tulee hauskaa, mä lupaan.” Tomi pyysi ja mä käännyin katsomaan sitä. Tomin kasvoilla oli todella typerän näköinen virnistys. Katsoin sitä tarkemmin; sillä ei ollut pukeutumisessakaan mitään tyylitietoa. Kulahtanut collegepaita ja rikkinäiset, löysät farkut. En todellakaan käsittänyt ihmisiä, jotka kulki sen näköisinä muiden ihmistenilmoilla. Itse en olisi alentunut pitämään sellaisia vaatteita edes, jos mut raahattaisiin jonnekin syrjäiselle mökille. Ei, olin lady, tyylikäs kuin elokuvatähdet. Lady ei koskaan alentuisi kulkemaan ilman meikkejä, hiukset rehottaen ja rähjäisissä vaatteissa, ei ikinä. Koskaan ei voinut tietää kuka näkisi. ”Mulla ei ole todellakaan aikomusta lähteä rämpimään jonnekin metsään, kiitos vain kutsusta” Sanoin kylmästi ja nyrpistin nenääni, osoittaakseni miten ällöttävä ajatuskin se oli.
Tomi huokaisi, katsoi hetken käsiään ja sitten taas takaisin muhun. Se pudisteli taas päätään, ikään kuin se ei muuta osaisi tehdäkään. Tomi nousi ylös sängyltä. ”Hyvä on, jää sitten tänne. Jää tänne leikkimään hienoa ladyä...Soita kun kyllästyt siihen, muussa tapauksessa älä vaivaudu. Hauskaa viikonloppua.” Tomi sanoi ja lähti. Kuulin kuinka ulko-ovi pamahti kiinni sen perässä. Hitto, tolla miehellä ei ollut mitään hajua mistään. Menin keittämään itselleni teetä ja mietin, että mulla oikeastaan pitäisi olla joku palvelija, joka tekisi sen mun puolesta. Joku päivä vielä olisi, olin matkalla väistämättömään rikkauteen ja kuuluisuuteen. Mun ulkonäkö ja tyylitaju huomattaisiin vielä. Tomi tulisi vielä itkemään mun oveni taakse. Se tulisi rukoilemaan, että ottaisin sen omakseni ja että kouluttaisin siitä kunnon herrasmiehen. Hymyilin tyytyväisenä. Menin kokovartalopeilin eteen ja hymyilin itselleni. Hitto mä olin kaunis, hitto mä olin seksikäs. Kaikkien pitäisi kumartua mun eteeni, kaikki tulisi vielä kumartumaan mun eteeni. Miksiköhän mun puhelin ei jo soinut?
Nakkelin niskojani ja katsoin Tomiin halveksuen. Halusin osoittaa juuri sen miten paljon olin sitä parempi, halusin, että se ymmärtäisi sen. ”Miksi sun pitää aina esittää?” Tomi kysyi multa, istui siinä sängyllä ja hymyili. Se hitto vie hymyili! Katoin sitä silmät leiskuen. ”Miten niin esittää?! En esitä mitään!” Tiuskaisin viileällä äänellä ja yritin näyttää mahdollisimman arvokkaalta. Yrittää? Ikään kuin mun tarvitsisi edes yrittää, mähän hitto vie olin arvokas, olin viileä ja haluttava nainen. Kaikki sen tiesi, kaikkien pitäisi tietää se. Tomi puhkesi nauramaan ja katoin sitä murhaavasti. ”Sä oot niin suloinen, kun sä yrität esittää tota kohtalokasta naisroolia.” Se virkkoi ja pudisteli päätään. Suloinen? Miten niin suloinen? Mä en todellakaan ollut mikään suloinen, saatika yrittänyt esittää mitään roolia. ”En edelleenkään esitä mitään, mutta minkäs sille voi, että olet niin tyhmä ettet tajua sitä.” Sanoi ja nostin leukaani ylemmäs. Tomi, jos mahdollista, puhkesi entistä kovempaan nauruun. Hitto se oli ällöttävän näköistä. Olinhan mä aina tiennyt että Tomi oli aika lapsellinen, eikä ymmärtänyt lainkaan hyvänpäälle. Kohensin hieman hiuksiani ja odotin, että se älytön kohtaus saisi loppunsa. Pikku hiljaa sen nauru hiljenikin ja se yritti vetää hengityksensä takaisin normaaliksi.
”Voisitko nyt poistua?” Kysyin ja katsoin kohti ikkunaa. ”Hei Sara…Et nyt viitsisi…Lähtisit mukaan sinne, siitä tulee hauskaa, mä lupaan.” Tomi pyysi ja mä käännyin katsomaan sitä. Tomin kasvoilla oli todella typerän näköinen virnistys. Katsoin sitä tarkemmin; sillä ei ollut pukeutumisessakaan mitään tyylitietoa. Kulahtanut collegepaita ja rikkinäiset, löysät farkut. En todellakaan käsittänyt ihmisiä, jotka kulki sen näköisinä muiden ihmistenilmoilla. Itse en olisi alentunut pitämään sellaisia vaatteita edes, jos mut raahattaisiin jonnekin syrjäiselle mökille. Ei, olin lady, tyylikäs kuin elokuvatähdet. Lady ei koskaan alentuisi kulkemaan ilman meikkejä, hiukset rehottaen ja rähjäisissä vaatteissa, ei ikinä. Koskaan ei voinut tietää kuka näkisi. ”Mulla ei ole todellakaan aikomusta lähteä rämpimään jonnekin metsään, kiitos vain kutsusta” Sanoin kylmästi ja nyrpistin nenääni, osoittaakseni miten ällöttävä ajatuskin se oli.
Tomi huokaisi, katsoi hetken käsiään ja sitten taas takaisin muhun. Se pudisteli taas päätään, ikään kuin se ei muuta osaisi tehdäkään. Tomi nousi ylös sängyltä. ”Hyvä on, jää sitten tänne. Jää tänne leikkimään hienoa ladyä...Soita kun kyllästyt siihen, muussa tapauksessa älä vaivaudu. Hauskaa viikonloppua.” Tomi sanoi ja lähti. Kuulin kuinka ulko-ovi pamahti kiinni sen perässä. Hitto, tolla miehellä ei ollut mitään hajua mistään. Menin keittämään itselleni teetä ja mietin, että mulla oikeastaan pitäisi olla joku palvelija, joka tekisi sen mun puolesta. Joku päivä vielä olisi, olin matkalla väistämättömään rikkauteen ja kuuluisuuteen. Mun ulkonäkö ja tyylitaju huomattaisiin vielä. Tomi tulisi vielä itkemään mun oveni taakse. Se tulisi rukoilemaan, että ottaisin sen omakseni ja että kouluttaisin siitä kunnon herrasmiehen. Hymyilin tyytyväisenä. Menin kokovartalopeilin eteen ja hymyilin itselleni. Hitto mä olin kaunis, hitto mä olin seksikäs. Kaikkien pitäisi kumartua mun eteeni, kaikki tulisi vielä kumartumaan mun eteeni. Miksiköhän mun puhelin ei jo soinut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tykkäsin. Ois ehkä voinut olla osa jotain vähän pitempääkin tarinaa. Kuitenkin päähenkilö oli varsin... kiinnostava. Ärsyttävän itsekeskeinen suoraan sanottuna, mutta sitä varmaan haitkin.
Mukava kuulla, että pidit =)
Päähenkilön oli tosiaan tarkoitus olla juuri sitä. Ehkä vielä joskus jatkan tätä ideaa pidemmälle.