Oon ottamassa kissaa seuraavaksi lemmikiksi kanin kuoleman jälkeen. Mitä mieltä ootte saako kissasta seurallisen lemmikin? Oon lukenu,että kissat on itsenäisiä elämiä ja kaipaavat rauhaa. Entä tekevätkö ne pahojaan tai ovatko muuten pahantekijöitä? Vastatkaa ja kertokaa mitä mieltä te ootte!
Kissaa ottamassa..
BlackCat
7320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos puhutaan rotukissoista, niin niillähän ne luonteet poikkeaa roduittain, toki ympäristökin muokkaa kissan luonnetta siinä missä ihmisen tai muun eläimen.
Jotkut rodut on hyvinkin seurallisia, jopa koiramaisia käyttäytymiseltään. En sen tarkemmin ole rotukissoihin tutustunut. Mulla on ihan aito "maalaiskissa", joka ei ole rodunjalostuksen tulos.
Ne luonteenpiirteet on ylipäätään aika yksilöllisiä ja kissa on lemmikkinä itsepäinen, mutta kyllä ne osaa kiintymystä osoittaa. Eli jos kissaa hankit, niin pidäpä mielessä, että ne ovat pitkäikäisiä (jopa 20vuotta) ja itsenäisiä. Mutta silti ne on musta aika hurmaavia. Kyllä ne kissat voi "pahojaan" tehdä, vaikka ne tuskin pahat mielessä mitään tekee. Ne voi järsiä ruukkukasveja, raapia tapetteja jne. Kannattaa heti alusta asti opettaa kissalle rajat, koska jos sen jättää tekemättä, niin myöhemmässä vaiheessa on todella vaikea karsia niitä pois, koska kissa katsoo oikeudekseen tehdä mitä se on tähänkin asti tehnyt. Eikä se välttämättä ymmärrä miksi sitä yhtäkkiä aletaan kieltää, jos se on vuosia saanut jotain tehdä.
Jos rotukissaa olet hankkimassa, niin lainaa kirjastosta vaikka kirja, jossa rotuja esitellään, niin saat paremman kuvan millaisia rotuja on olemassa.
Maalaiskissoissa on se hyvä puoli, että niiden perimä on monipuolisempi kun siihen ei ole jalostuksella kajottu ja epämuodostumien riskit on sitä kautta paljon pienempiä kuin rotukissoilla.
Se, että saako kissasta seurallisen lemmikin riippuu aika paljon sinusta ja myös sitten kissan luonteesta. Joku kissa saattaa haluta olla koko ajan rapsuteltavana jne, mutta joku toinen taas haluaa mielummin katsella ikkunasta ulos tai leikkiä omia leikkejään jne. Mutta voisin nyt kertoa sellaisen tapauksen missä ilmiselvästi kissa on kiintynyt omistajaansa:
En asu missääs suurkaupungissa enkä kaupungin keskustassakaan ja tässä meidän kadulla on monia kissoja vapaana, ja naapureita se ei haittaa koska melkein kaikilla on oma kissa (ei mikään iso katu, muutama talo). Mun naapurissa asuu perhe johon kuuluu vauva, n. 9v poika ja sitten vanhemmat. Heillä on kaksi kissaa, toista en ole nähnyt, koska se on sisäkissana (se ei itse halua olla ulkona), mutta toinen kissa on ns. ulkokissa, se haluaa ja saa kulkea ulkona, mutta sisälle pääsee aina halutessaan. Tämä ns. ulkokissa vaikuttaa olevan todella todella paljon kiintynyt perheeseensä; kerran kun kissan omistaja, siis naapurimme, tuli meillä käymään niin kissa seurasi häntä. Naapurin nainen tuli tuohon sisälle seisomaan ja juttelemaan, ja kohta alkoi kuulumaan ulkoa hirmuista naukumista. Naapurin kissa oli oven takana naukumassa ja ihmettelemässä että mites se mami tonne meni, äkkiä takasin. Toinen tapaus samaisesta naapurista-ja kissasta. Olin yks päivä ulkona lähdössä kauppaan kun näin naapurien koko perheen lähtevän kävelylle. Perheen ohi mentyä, n. 10m päässä perheen takana juoksi perheen kissa. Mitä minä jäin katsomaan, kissa jatkoi seuraamista. Perhe ei itse ainakaan siinä vaiheessa vielää kissaa huomannut, liekkö ollenkaan :D Niin huvittavalta se minusta näytti että ihan nauratti/ihmetytti :)
No en nyt varsinaisesti vastannut kysymyksiisi, mutta ajattelin tuon "tarinani" kirjoittaa. :)
Minunkin entinen, nyt jo edesmennyt rakas kissani seurasi minua aina pihalla, minne tahansa meninkin. Asuimme rauhallisella rivitaloalueella, missä kissoja oli paljon ulkona. Kun vein pyykkejä viereisen talon pyykkitupaan, kissa kipitti perässäni ja asettui naukumaan pyykkituvan ikkunan taakse (sisään se ei uskaltanut). Se saattoi tulla pienen matkan jäljessäni myös silloin kun lähdin kotoa bussipysäkille, mutta pysähtyi aina oman kotipihan rajalle. (Tarkkailin sitä ja vasta sitten kun olin vakuuttunut siitä, ettei se tule perässäni kauemmas, uskalsin jättää sen yksin päiväksi ulos. Useimmilla kissoilla tämä ei varmasti onnistuisi. Omani oli leikattu, iäkäs kolli.)
Teimme joskus lenkkejä pihaa ympäröivässä metsässä, kissa tuli perässäni parin metrin päässä. Jos kävelin liian kovaa, se naukui.
Jotta kyllä kissat ovat seurallisia! Ja onhan niistä sisätiloissakin seuraa koko ajan. Riippuu paljon ihmisestä, miten hyvin on samalla aaltopituudella eläimen kanssa. Joku ei osaa kissan kieltä ollenkaan. Onhan meitä koiraihmisiä jne., erilaisia.
Kissa on laumaeläin ja kaipaa virikkeitä. Useimmat kissat, jotka jäävät päiviksi yksin kotiin, kärsivät yksinäisyydestä. Ne tarvitsisivat ainakin toisen kissan kaveriksi, jos ei ihmisen aika riitä.
Minulla on nykyisin kaksi kissaa, ja koko ajan niiden kanssa on tekemistä. Leikkiminen on sisäkissalle (nykyään siis asun kerrostalossa) tärkeää, jotta se pääsee harjoittamaan vaistojaan. Kissani odottavat, että leikin niiden kanssa monta kertaa päivässä, asettuvat esim. aamulla aina tiettyyn paikkaan lattialla, mistä ovat tottuneet leikin alkavan.
Kun alkuperäinen kysyi vielä siitä, että tekevätkö kissat "pahojaan". Tämä käsitys voi syntyä siitä, että sisäkissalla ei ole tarpeeksi liikkumis-, kiipeily- ja kynnenteroitusmahdollisuuksia. Kissa liikkuu ylätasossa melkein paremmin kuin vaakatasossa, se tarvitsee kotiin siis kunnollisen kiipeilypuun sekä mahdollisuuden käväistä aika ajoin hyllyillä, ikkunalaudalla jne. Jotkut paikat tietysti voivat ja pitääkin olla kiellettyjä, meillä esim. tiskipöytä.
Kynsiä kissan pitää teroittaa säännöllisesti. Sitä varten se tarvitsee karkeapintaisen raapimispuun (yhdistelty kiipeily- ja raapimispuu on hyvä). Sen pitää olla riittävän korkea, jotta kissan selkä ojentuu oikeaan asentoon ylöspäin. Ilman kunnollista raapimispaikkaa kissa turvautuu nojatuoleihin ym. ja saa pahaa jälkeä aikaan.
Kissa on petoeläin, jonka vaistoihin kuuluu saalistaa ruokansa. Tätä vaistoaan sen on päästävä tavalla tai toisella harjoittamaan ihmisen lemmikkinäkin ollessaan. Leikki on kissalle välttämätöntä - sen lisäksi että myös hauskaa ihmiselle. Virikkeiden ja liikunnan järjestäminen sisäkissalle ei ole aina ihan helppoa - ihmisellä, joka tulee väsyneenä töistä kotiin, tuntuisi olevan mukavampaakin tekemistä kuin ruveta heti esimerkiksi vetämään "hiirinarua" pitkin lattiaa... Kissa kuitenkin tarvitsee huomiota omistajaltaan, sellaista huomiota, joka on sopusoinnussa sen omien luontaisten vaistojen kanssa.
Kun tarpeeksi saa leikkiä ja liikkua, niin kissa viettää taas mielellään aikaa esimerkiksi kehräävänä karvapallona ihmisen sylissä.
Kissa on aika vaativa lemmikki, vaikka monet pitävät sitä helppona, koska se ei esimerkiksi vaadi ulkoilua minuuttiaikataululla kuten koira. Mutta jos tuntee kissan lajiominaisuudet ja osaa olla kissan kanssa vuorovaikutuksessa, niin siitä tulee mitä ihanin lemmikki, tosiystävä.
Sanoit, että kissa on laumaeläin, mutta kissa on kyllä käsittääkseni individualistinen. Totta kai se on eri asia, jos on sisäkissa, jolla ei ole mitään muuta elinpiiriä kuin asunnon huoneet, kuin kissa, joka voi myös ulkoilla. Ulkona kissa varmasti löytää yksinkin tekemistä, siellä on erilaisia eläimiä ja toisia kissoja.
Tässä mielessä on tietysti selvää, että asunnon sisällä koko elämänsä elävä kissa tarvitsee virikkeitä, jotka ilman ihmistä puuttuvat.
Individualismi =
yksilöllisyyttä korostava oppi tai asenne
Individuaalinen = yksilöllinen
Tarkoititkohan kenties Individuaali = yksilö
tai itsenäinen = suvereeni??
Siamilaisesta AINASKIN saat.mUtTa kullä muistakin kissoista seuralaisen saa,vaikka ne nyt jonkin verran itsenäisiä on niinkuin muukin eläin...