Päivänkakkara

Pienen päivänkakkaran huomasin,
keskellä tummaa peltoa
Sen herkkää ilmentymää ihailin,
keskellä kuollutta korteikkoa

En huomannut ollut sitä ennen,
en siementä kukan tuomaa
En valoa keskeltä pilvien,
noiden tummien varjojen luomaa

Polvistuen sen vierelle,
terälehtien vaaleutta ihaillen
Kukkaa nuuhkien, ravintoa mielelle,
painaen pääni viereen sen
Sen ainutlaatuisuutta hämmästellen

En sitä ala mukaani taittamaan,
jo sen olemus sieluni sekoittaa
Hellästi sormenpäilläni kosken vaan,
tunnustellen sen elämänvoimaa

Hetken salamana ymmärrän,
olen pellollani rakkaudettomuuden
Elän sisällä sydämeni herkän,
sadon rakkauden jälkeisen pelokkuuden

Mietin sisimpääni, tuon kukkasen,
kuka siemenensä peltoon asettanut
Ja valonsäteen mieleeni tuoden,
raviten siemenensä, sen kasvattanut

Nousen maasta mullan,
vierestä tuon kukan niin kauniin
Löytämään lähteen sen tuojan,
asettamaan sydämeni hälle esiin

Tuo kukka jääden keskelle peltoani,
murheiden alhoa raastavaa,
valaisemaan sieluani,
kukkimaan rakkauttasi loistavaa
14485
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

on runosi,taas kerran.
Olet varmasti jo niin tottunut kehuihin,että riittääkö jos lähetän lämpimän halauksen :)

Äänestä
  • pikkunätti? ;)

    Keksipäs joku erilainen kehu, johon en totu koskaan... :)

    Mutta kyllähän tietenkin lämmin halauskin kelpaa, loistavasti...

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    pikkunätti? ;)

    Keksipäs joku erilainen kehu, johon en totu koskaan... :)

    Mutta kyllähän tietenkin lämmin halauskin kelpaa, loistavasti...

    Runoilija tänään on vaativainen ..

    Olepa hyvä.....minulla riittää haleja .. :)

    Nyt pitää poistua ihanasta seurastasi
    mutta ken tietää...milloin taas ?

    Äänestä

  • hannele kirjoitti:

    Runoilija tänään on vaativainen ..

    Olepa hyvä.....minulla riittää haleja .. :)

    Nyt pitää poistua ihanasta seurastasi
    mutta ken tietää...milloin taas ?

    jään virtuaaliseen todellisuuteen odottamaan... Ehkä... ;)

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    jään virtuaaliseen todellisuuteen odottamaan... Ehkä... ;)

    sellasta tää on....
    Moi moi!!!!

    Äänestä

ihan jees runo.

Äänestä

Lepäsit hetken
löysit sen
ihanan,
kauniin,
herkän runouden.
Kaunis kiitos Sinulle

Äänestä
  • tunteen hauraan,
    hetken kauniin löysin

    Sen yritän ylös kirjoittaa,
    sen mielestäni ulos saada
    Oi, sormet, toimikaa...

    Kiitän kauniista sanoistasi

    Äänestä

  • J.... kirjoitti:

    tunteen hauraan,
    hetken kauniin löysin

    Sen yritän ylös kirjoittaa,
    sen mielestäni ulos saada
    Oi, sormet, toimikaa...

    Kiitän kauniista sanoistasi

    Kiitos
    kuuluu sinulle
    herkälle
    mielelles,
    ja sormilles...

    Kaikki aikanaan

    Äänestä

puit sen sanoiksi,
oivalluksen ihmisen ainutlaatuisuudesta
siitä miten joku voi oikeesti koskettaa.

Hyvä!!!!!!!!

Äänestä
  • olet kiinni saanut ajatuksestani.
    Jotenkin näin vain kävi.
    Ideana sain kukan kuolleella pellolla ja tällaista sitten tuli.

    Kiitos näistä sanoistasi.

    Äänestä

herkkä ja tunteellinen runoilija, olen usein miettinyt julkaisetko runojasi muuallakin, koska ne ovat todella hienoja

Äänestä
  • Tuli pieni kömmähdys tarkoitus oli kirjoittaa: Runosi kertoo sinun olevan ....

    Äänestä

  • Lio kirjoitti:

    Tuli pieni kömmähdys tarkoitus oli kirjoittaa: Runosi kertoo sinun olevan ....

    kömmähdyksistä, sattuuhan niitä itse kullekin... :)

    Mutta en julkaisen niitä muualla, kyllä tämä on ainoa paikka. Eipä ole kukaan tullut muuta pyytelemään. :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


J.... kirjoitti:

Pienen päivänkakkaran huomasin,
keskellä tummaa peltoa
Sen herkkää ilmentymää ihailin,
keskellä kuollutta korteikkoa

En huomannut ollut sitä ennen,
en siementä kukan tuomaa
En valoa keskeltä pilvien,
noiden tummien varjojen luomaa

Polvistuen sen vierelle,
terälehtien vaaleutta ihaillen
Kukkaa nuuhkien, ravintoa mielelle,
painaen pääni viereen sen
Sen ainutlaatuisuutta hämmästellen

En sitä ala mukaani taittamaan,
jo sen olemus sieluni sekoittaa
Hellästi sormenpäilläni kosken vaan,
tunnustellen sen elämänvoimaa

Hetken salamana ymmärrän,
olen pellollani rakkaudettomuuden
Elän sisällä sydämeni herkän,
sadon rakkauden jälkeisen pelokkuuden

Mietin sisimpääni, tuon kukkasen,
kuka siemenensä peltoon asettanut
Ja valonsäteen mieleeni tuoden,
raviten siemenensä, sen kasvattanut

Nousen maasta mullan,
vierestä tuon kukan niin kauniin
Löytämään lähteen sen tuojan,
asettamaan sydämeni hälle esiin

Tuo kukka jääden keskelle peltoani,
murheiden alhoa raastavaa,
valaisemaan sieluani,
kukkimaan rakkauttasi loistavaa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu