osoitan, että on sua ikävä ja mä kerron kaikki tunteeni, ne vaan mut saataseksi veti, ne vaan sun kiinnostuneisuuden rajasi ohitti, missä on mun omat rajani? kai siinä, kun sä häivyit ennglantiin, ja meitsi oli sen jälkeen neljä päivää syömättä, istuin ja vaan mökötin sängyn reunalla jo odotin aina tunne purkausta uutta ja uutta kyyneleiden läpi katsoin kohti kuuta, ja mieli kuvassa mun huulet oli lähellä sun suuta, ja mä elin vaan satumaailmassa, kun katsoin taas totuutta, purskahdin lohduttomaan itkuun
kohti kuuta
manna. ss.
0121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.