Olen kauhean kiinnostunut ko. rodusta. Kertokaa te jotka omistatte sellaisen niin vähän lisää! Tuleeko toimeen toisen koiran kanssa? Kysyn vaan siksi, että on rotuja jotka eivät niinkään tule toimeen jos on toinen koira talossa. Itselläni on jo ennestään uros beagle.
Kertokaa vehnäterrieristä!
Minä vaan.
6679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on tällä hetkellä alle vuoden ikäinen vehnis uros, joka on aivan ihana pakkaus. Luonnettahan vehniksillä riittää ja varsinkin uroksilla. Vehnis vaatii paljon liikuntaa ja muuta aktiviteettiä. Siitä huomaa heti, jos yhtenä päivänä ei ole ehtinyt pitkälle lenkille. Sen turkki on myös työläs, koska sitä pitää pestä, kammata ja trimmata. Ainakin meidän koira on erittäin nirso ruuan suhteen. Syö silloin ku huvittaa. Vehniksen koulutus ei ole helppoa. Sillä kun ei ole palveluhalukkuutta välttämättä ollenkaan. Alunperin vehnis onkin koulutettu pieneläintuhoajaksi. Toko-kouluttajammekin on välillä ihan epätoivoinen. Herkkujen avulla meidän hauvaa ei kouluteta. Leikki on paras kiitos, mutta sekään ei aina toimi. Temput meidän koira kyllä osaa, mutta se näyttää taitonsa kun itse haluaa.
Muista koirista ja ihmisistä vehnis tykkää ainakin mun kokemusten mukaan. Se on niin iloinen ja avoin, että on sitä mieltä et kaikkien pitää olla siitä kiinnostunut. Leikki voi olla joskus hyvinkin hurjaa, mutta vihainen se ei koskaan ole. Toisaalta itsesuojeluvaisto siltä puuttuu ja siksi se voi joutua vaikeuksiin, jos tapaa vihaisen koiran. Vehnis on luonteeltaan usein niin vahva, että koiralaumassa se pyrkii olemaan pomo. Lapsia meidän poika rakastaa yli kaiken.Vieraista se tykkää, mutta hakee huomiota, jos tuntee jäävänsä ilman leikkiä/rapsutusta.
Nirsous on vaihtelevaa. Toiset ovat nirsoja toiset eivät. Turkki:Ennemmin työläs kuin helppo.
Koulutus riippuu paljolti yksilöstä. Luonne totta kai myös vaihtelee toiset vihtyy enemmän seurassa toiset taas tykkää olla rauhassa vaikkapa sängyn alla. Pyrkii olemaan pomo jutut ovat kanssa yksilöllisiä.
Tottakai koiran luonne vaikutta sen käytökseen. Kerroin nyt vain millainen yksilö meillä on ja minkälainen kokemus minulla sekä kouluttajallamme on ollut vehnäterriereistä. Viestissähän pyydettiin kokemuksia vehniksen omistajalta. En mielestäni edes puhunut koko rodun puolesta.
Toisaalta kasvattajammekin kertoi vehniksistä niin, että kannattaa enemmän varautua iloisuuteen, menevyyteen ja jääräpäisyyteen kuin sohvan alla makailevaan koiraan. Hän myös sanoi, että nirsoilu on aika ylestä tälle koirarodulle. Kuten mainitsin jo aikaisemmassa viestissä turkki vaatii paljon. Se mikä minusta on ihanaa, on se ettei vehniksestä lähde karvaa muuten kuin harjatessa ja trimmatessa.
Mun vehnis eli 10 vuotiaaksi. Jouduimme luopumaan siitä noin kuukausi sitten. Se oli todella miellyttämishaluinen ja oli siksi erittäin helppo kouluttaa. Namipaloja ei tarvinnut käyttää koskaan, se vaan totteli siksi että halusi. Ulkonakin se kulki aina vapaana. Se oli myös ihan riittävän sosiaalinen: koirapuistossa ei koskaan sattunut mitään välikohtausta. Ei se kuitenkaan mikään nössö ollut. Sitä ei kukaan muu koira "pompottanut" milensä mukaan. Se kyllä osasi mielipiteensä ilmaista niin että muut koirat uskoivat.
Ruuan suhteen kaikki kelpasi. Pikemminkin se oli ahne vaikka sitä ei ollut leikattu. Turkin hoito on sen työläämpää mitä harvemmin sen pesee ja mitä pidemmäks karvan antaa kasvaa. Jos itse opettelee trimmaamaan saa turkin pidettyä aina siistinä ja helppohoitoisena.
Vehnis on mukava koira jota voin suositella perheeseen jossa jaksetaan harrastaa koiran kanssa ja sille löytyy aikaa. Muuten koirasta saattaa saada ongelmatapauksen!
Meillä asustaa hieman yli vuoden ikäinen vehnätyttö. Se on koko ajan reipastumaan päin sillä se on luonteeltaan aika arka. Helppo se on kouluttaa. Jo 8-viikkoisena se meni maahan, istui, antoi tassua ja opetteli tänne-sanan tarkoitusta. Ruokahalu on aika niukka, ei ole mikään ahmija, päinvastoin sitä saa houkutella syömään. Turkissa on kyllä hommaa mutta hyvä puoli on, ettei ole lenteleviä karvoja eikä se haise koiralle.
Agility-harkkojen jälkeen se on väsynyt, ei oikeastaan muulloin ollenkaan, aina valmis lähtemään kaveriksi ja lenkkipolullakin pysyy siinä vierellä, ettei lähde seikkailemaan omille teilleen. Terve se on ollut, ei kertaakaan ole täytynyt sairauden takia eläinlääkärillä käyttää. Koirakaverit on sillä kaikki kaikessa ja ikinä ei ole murissut toisille koirille. Kaiken kaikkiaan mukava pakkaus, koko perheen ilo :)
Niin eli kiitos vastauksista! :)
Vieläkin ovat kokemukset tervetulleita. kauheasti epäilyttää kun on tuo uros jo talossa että miten sen kanssa sopeutuisivat.. tosin jos nartun ottaisin niin ei ainakaan uroksen puolella olisi ongelmia toimeentulon kanssa! ;D