On selvää, että Suomen kurssi on suoraan jäävuorta kohti. Ihmiset eivät tahdo uskoa sitä, ihmiset eivät edes halua ajatella moista vaihtoehtoa.
Mitä hallitus tekee tällä hetkellä? Ei puhettakaan verojenlaskusta. Missä vastineet verorahoilleni?
Terveydenhuoltokuluja pyritään leikkaamaan yksityistämisellä. Yksityisellä käymiseen kaikilla ei ole rahaa, tämä taas johtuu että valtio syö suuren osan palkasta. En suinkaan vastusta veroja, minusta on hyvä että ne jotka jäävät järjestelmän jalkoihin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Ongelmani nyt on että en pääse päättämään minne rahat sijoitetaan, päättäjät tekevät aivan järjettömiä päätöksiä.
Demokratian haittapuoli on että tyhmät ihmiset saavat äänestää. Tässä pääsemmekin kysymykseen miltä tulevaisuus näyttää? Kansanedustajien keski-ikä on 50, nuorisolla ei ole ääntä, eikä sitä yhdellä tai kahdella edustajalla muuteta, sisimmissään nekin jotka väittävät ajavansa nuorten asioita tekevät sen vain markkinoinnin nimeen.
Suomi onkin keski-ikäisille ja eläkeläisille rakennettu valtio, jossa tarpeettomalla kovalla työllä ansaitaan leipä pöytään. Nyt sitä työtä ei ole ja leipäkin näyttää loppuvan kaupoista, hinnat jatkavat nousuaan.
Vanhemmat ihmiset luottavat että aikuisuuden oravanpyörä pakottaa nuoret jäämään. Valtio tarjoaa hyvin opiskelupaikkoja, opiskelun tärkeyttä painotetaan tässä yhteiskunnassa. Ongelma on että monelle alalle opiskelupaikkoja on kymmenenkertainen määrä työpaikkoihin nähden ja sitten odotetaan että ihminen tyytyy siihen mitä on saatavilla. Missä määrin tämä nähdään oikeutettuna että nuorille luvataan kuuta taivaalta ja koulun loputtua pakotetaan ottamaan paikka mikä on auki, huolimatta ahkerasti käydystä koulusta.
Ihan oikeasti, ihmiset unohtavat turhautumisensa myötä ajatella muita. Suomalaiset ovat sisimmissään hyväntahtoisia, mutta valtio ja synkkämielinen kansa yhdessä saavat minut voimaan pahoin siinä missä monet muutkin. Minua katsotaan kieroon kun sanon päivää tai hei tuntemattomalle, juostaan rankan työviikon jälkeen leuka pystyssä, otsa rytyssä kauppaan, tullaan hymy huulessa ulos, vieläkään en saa vastausta tervehdykselleni.
Minuakin hymyilyttää tuo tilanne, ostokset saavat sinut hyvälle mielelle, mutta tervehtivää, sinua lähestyvää ihmistä ei viitsitä huomioida.
Tämä pätee suureen osaan suomalaisista ihmisistä.
Onko arvot ihan kohdallaan?
Epäkohtia voisi luetella vaikka kuinka pitkään, kasasin nyt ne mitä mieleen äkkiseltään juolahti, toivottavasti aihe on hyvä ja sallii jatkuvan kehittävän keskustelun.
Tämän aluksen kurssi on selvä, se menee suoraan jäävuorta kohti ja kovaa, itse olen päättänyt hypätä yli laidan ja katsoa minne pelastuslautta vie.
Mitä hallitus tekee tällä hetkellä? Ei puhettakaan verojenlaskusta. Missä vastineet verorahoilleni?
Terveydenhuoltokuluja pyritään leikkaamaan yksityistämisellä. Yksityisellä käymiseen kaikilla ei ole rahaa, tämä taas johtuu että valtio syö suuren osan palkasta. En suinkaan vastusta veroja, minusta on hyvä että ne jotka jäävät järjestelmän jalkoihin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Ongelmani nyt on että en pääse päättämään minne rahat sijoitetaan, päättäjät tekevät aivan järjettömiä päätöksiä.
Demokratian haittapuoli on että tyhmät ihmiset saavat äänestää. Tässä pääsemmekin kysymykseen miltä tulevaisuus näyttää? Kansanedustajien keski-ikä on 50, nuorisolla ei ole ääntä, eikä sitä yhdellä tai kahdella edustajalla muuteta, sisimmissään nekin jotka väittävät ajavansa nuorten asioita tekevät sen vain markkinoinnin nimeen.
Suomi onkin keski-ikäisille ja eläkeläisille rakennettu valtio, jossa tarpeettomalla kovalla työllä ansaitaan leipä pöytään. Nyt sitä työtä ei ole ja leipäkin näyttää loppuvan kaupoista, hinnat jatkavat nousuaan.
Vanhemmat ihmiset luottavat että aikuisuuden oravanpyörä pakottaa nuoret jäämään. Valtio tarjoaa hyvin opiskelupaikkoja, opiskelun tärkeyttä painotetaan tässä yhteiskunnassa. Ongelma on että monelle alalle opiskelupaikkoja on kymmenenkertainen määrä työpaikkoihin nähden ja sitten odotetaan että ihminen tyytyy siihen mitä on saatavilla. Missä määrin tämä nähdään oikeutettuna että nuorille luvataan kuuta taivaalta ja koulun loputtua pakotetaan ottamaan paikka mikä on auki, huolimatta ahkerasti käydystä koulusta.
Ihan oikeasti, ihmiset unohtavat turhautumisensa myötä ajatella muita. Suomalaiset ovat sisimmissään hyväntahtoisia, mutta valtio ja synkkämielinen kansa yhdessä saavat minut voimaan pahoin siinä missä monet muutkin. Minua katsotaan kieroon kun sanon päivää tai hei tuntemattomalle, juostaan rankan työviikon jälkeen leuka pystyssä, otsa rytyssä kauppaan, tullaan hymy huulessa ulos, vieläkään en saa vastausta tervehdykselleni.
Minuakin hymyilyttää tuo tilanne, ostokset saavat sinut hyvälle mielelle, mutta tervehtivää, sinua lähestyvää ihmistä ei viitsitä huomioida.
Tämä pätee suureen osaan suomalaisista ihmisistä.
Onko arvot ihan kohdallaan?
Epäkohtia voisi luetella vaikka kuinka pitkään, kasasin nyt ne mitä mieleen äkkiseltään juolahti, toivottavasti aihe on hyvä ja sallii jatkuvan kehittävän keskustelun.
Tämän aluksen kurssi on selvä, se menee suoraan jäävuorta kohti ja kovaa, itse olen päättänyt hypätä yli laidan ja katsoa minne pelastuslautta vie.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.