Elämääni luikertelit huomaamatta,
kuin pienoinen kavala käärme
Hampaillasi iskit kiinni sydämeeni,
sinne rakkautesi nesteen valutit
Hullaannutit mieleni sihinälläsi,
kuin huilulla fakiirien
Korviini kauniita asioita kuiskien,
lähtemättömiä viestejäsi sieluuni
Miten näinkään ihanana kasvosi,
kun sinua käännyin suutelemaan
Miten sileänä herkän pintasi,
kun kädelläni sinua silitin
Miten onnellinen olinkaan,
kun kiristyit kaulaani halaamaan
Siihen päivään palaan,
yhä uudelleen ja uudelleen
Kuinka voikaan rakkauttaan,
tuoda voimallaan toiseen
Miten paljon rakastanut,
olit minua jo kauan
Ja keinoilla muilla,
et sydämeeni ollut päässyt
Olinko silloin niin sulkeutunut,
vielä järjelläni omalla ajattelin
Nyt huomaan tekosi oikeellisuuden,
olen kanssasi onnellinen
Kun vierestäsi löydän itseni
kuin pienoinen kavala käärme
Hampaillasi iskit kiinni sydämeeni,
sinne rakkautesi nesteen valutit
Hullaannutit mieleni sihinälläsi,
kuin huilulla fakiirien
Korviini kauniita asioita kuiskien,
lähtemättömiä viestejäsi sieluuni
Miten näinkään ihanana kasvosi,
kun sinua käännyin suutelemaan
Miten sileänä herkän pintasi,
kun kädelläni sinua silitin
Miten onnellinen olinkaan,
kun kiristyit kaulaani halaamaan
Siihen päivään palaan,
yhä uudelleen ja uudelleen
Kuinka voikaan rakkauttaan,
tuoda voimallaan toiseen
Miten paljon rakastanut,
olit minua jo kauan
Ja keinoilla muilla,
et sydämeeni ollut päässyt
Olinko silloin niin sulkeutunut,
vielä järjelläni omalla ajattelin
Nyt huomaan tekosi oikeellisuuden,
olen kanssasi onnellinen
Kun vierestäsi löydän itseni
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ihana runo, olispa mulle!
Haaveissa on hyvä elää,
niiden voimalla eteenpäin kulkea
Heikkoina hetkinä tukeaan hakea,
onnellisina niitä kasvattaa...
Mutta kiitos että pidit.
Etkö huomannut
käärmeen pistäviä hampaita
sinä rakkauden viaton uhri
Etkö huomannut
katalaa kieltä,
laskelmoivia sanoja
Etkö liioin huomannut
elämäsi voiman
heikkenevän sinussa,
myrkyn polte suonissasi
katkenneet luut vyötäisilläsi
sinä rakkauden hölmö narri
Suutele vain sitä kylmää
joka koloonsa pian luikertaa
ilman tunnontuskia
ilman pienintäkään katumusta
sinä rakkauden kepeä saalis.
Pian lumous haihtuu
ja heräät
tuskaisaan todellisuuteen
Huomasin kaiken käärmeestä,
sen läheisyyden, kauneuden
sen hampaat terävät,
sen huumaavan sihinän
Kuka sanoo myrkyn juoksevan suonissani,
käärme tietää pistoksensa syvyyden,
kuka tuon käärmeen tuomitsee,
en minä, en koskaan
Suutelen käärmettä lämmintä,
pistää sen annan uudelleenkin
ilman tuskia,
ilman katumusta
Saaliinako helppona,
vai muuten liian vaikeana
Lumous, haihtuu, en usko
eihän sitä koskaan ole ollutkaan
Tuskasta todellisuuden,
pistos tuo herätti
Koska minäkin käärmeenä luikertelen... ;)
Pelasta siis käärmeesi!
Loukkuuni se on jo luikerrellut
satimeeni saapunut
Vielä hetkinen
niin se heiluu olallani
taakkani kantajana.
Lämmittää sormissani
kylmien päivien ilonani.
Pehmentää askeleitani
kenkinäni kauniina.
Minä julma nainen
olen sitä sinulle sekä käärmeellesi,
muille olen
pelastuksena pahuudelta
turvana turmiolta.
Pelasta siis käärmeesi!
Pelasta itsesi!
Puhutko tuosta loukkuna,
kaiken pitävänä kiipelinä
Ei sitä kuitenkaan,
tehty rakkautta voittamaan,
sen tulet vielä huomaamaan
Hetkeä odotellessasi,
voitonvarmana, luulisi,
kadonnut on jo loukustasi,
tuo käärme hentoinen
Ja saat selkänahastasi omasta,
riipoa nahat taakallesi,
lämmön sormillesi,
noh, peitteenä kengillesi
Naisena julmana luulet olevasi,
sen ulkoisesti näytät
Jos vaan saisit pureman,
omalta rakkauden käärmeeltäsi
Näyttäisit pian lampaalta,
karitsalta pienoiselta
Jonka pala palalta paistaisin,
suuhuni nauttien söisin
Miksi siis pelastaisin itseni,
pelasta itsesi julmuudeltasi,
etkö huomaa kuinka se kalvaa sisintäsi
Missä luikertelet
katala kobra?
Karitsaani vaanimassa
pientä viatonta väijymässä.
Sitä sinulta suojelen.
Miten matelet
kavala kyy?
Edessäni multaa nielet
kirpeitä marjoja maistelet
kun et muutakaan voi.
En anna sinun puraista
edes ilman myrkkyjäsi.
Korkealla kivellä seison
sinua kepillä kiusoittelen.
Vallin olen itselleni tehnyt
suoja-aitauksen karitsalleni
pienoiselle kultaiselle.
Pysy kaukana Coronella austriaca!
karvaakaan en anna sinun taittaa.
Mistä katsot,
mitä silmäsi näkevät,
kauasko iiriksesi yltävät
Katso sinne, katso tänne
Et huomaa minua aisteillasi
Kataluudeen kobra olenkin,
sisääsi hengelläni livahdin
Mitä sielustasi löytyykään,
et kauhea sieltä olekaan,
näytät sitä vain ulkopuolellesi
Keneltä karitsaa suojelisitkaan,
minulta, vai itseltäsi
Ehkä annan sydämellesi suudelman,
hyisen, lämpimän
Sen myrkytykseen ajan,
myrkylläni rakkauden
Ja koko ajan luulet voittavasi,
et siltä huomaa sieluasi
Et kaunista lämpöä,
jonka sydämellesi olen jo antanut
Ei auta vallit, ei kivet,
liian on myöhäiset toimesi,
sillä pistoksen olet jo tuntenut,
läpi mielesi, tunteesi herkät,
nyt läpi pahuutesi lyö
Ja viimein osaat olla,
onnellinen...
Katkeraa
kaunista
samalla niin
liikuttavan ihanaa.
Toivotan
Sinulle
Onnea ja Iloa :)
on nyt lukijoiden mielessä,
miten onkaan iskostettu mieliin,
kuinka kauhea eläin onkaan käärme... ;)
Kiitos sanoistasi niin kauniista.
vai että kärmeksistä runoilet ( mitähän kohtaa en ymmärtänyt :)
Miten saada yleisesti inhottavaksi mielletty asia toimimaankin rakkauden lähettiläänä...
Miten syvälle mieliimme onkaan tämä painettu?
Ajatus, entäs jos käärme olisikin hyväksyttävä eläin?
Rohkea kokeilu! Taidat olla rohkea mies noin muutenkii :)
vaikka näin: Kokeilunhaluinen. Ehkä muu tulee sitten perässä... ;)
nyt... tuollaista menit sanomaan :)
Pistetäänä korvan taakse ;)
siis piti olla pistetäänpä :) Sopii tuohon sun
runoon aikas kivasti :)
sopii siihen juuri loistavasti, kunhan et nyt sitten vielä ala piikittelemään... ;)
mutta odotas vaan ;)
kehittää joku pehmeämpi runo... Ei tuntuisi niin piikikkäältä... ;)
sinä osaat,mitä vain tahdot :)
luottamuksestasi, ehkä, ehkei... Mitähän sitä voisi tulla mieleen?
voin kertoo vaikka joskus :)
Jos nyt menen niin näenkö uuden runosi täällä vielä myöhemmin ? :)
Ehkä... Jos nyt vaikka joskus? ;) Juu, voin kyllä luvata, että myöhemmin. :D
Käärme,matelija rakkauden "maamerkki" villin seksin. Se pistää, puree, sihisee mut vie sut rakkauteen.Anna sen viedä sut unelmiin, luo taivaan pumpulipilvien. Anna sen viedä yön kuiskauksiin, haaveisiin, tähtitaivaisiin. Miks oi miks kaik käärmettä vihaa? Kun sekin haluaa rakastaa*? Käärme tuo symboli hyvän seksielämän...
on myös lääkäreiden symbooli, jotka ovat monen seksielämän tautien parantajia, plonk!!!
Se ken mystiikkaa ymmärtää, se sen tietää. Ei symbolisoi irrallisia suhteita, ei taudin tartuttajaa vaan onnellista seksielämää parisuhteessa.Ottaa kirjan käteen ja lukee niin huomaa, se ajatuksiani tukee! =)
käärmeen lailla kiemurrellen,
jumalattarenani palvoen,
sihisemässä lanteillasi,
tuoden viestiä tuonpuoleisesta
Vihattuna, kauheana,
minut kivittäkää
Ei siltikään tiettämättömäksi tee,
luon rakkauden kyyneleen
Käärmeenä sisälläni,
sinä.
Omenanhenki nauraa
syli tulessa,
Paratiisin ihanuutta.
tuoden sisällesi,
intohimon tuulena puhaltaen,
ajattomuuden hetkeä laulaen,
saaden sylisi kukoistamaan
Unhotaen paratiisin,
nähden todellisuuden