Osaako joku suositella hyviä synkkiä kirjoja joissa käsitellään alkoholismia, huumeita, itsemurhaa, kuolemaa tai muuten vaan rankkaa elämää? Jostain kumman syystä ne vaan uppoaa...Viimeksi luin Nancy:n (Deborah Spungen) ja se oli loistava kirja.
Synkkiä kirjoja?
Mörkö
166141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lue Kafkaa. Eihän niistä tolkkua aina ota, mutta angstia riittää vaikka naapurille jakaa. Niin ja toinen vinkki on Dostojevskin Rikos ja rangaistus.
Äskeiseen lisäten, myös elämänkerrat!!!
"Niin kauas kuin yötä riittää", Varlam Shalamov:"Kolyman kertomuksia", Charles Bukowski:"Siinä sivussa".
Crister Kihlmanin romaaneista löydät melkein kaiken mitä haet:
Kallis prinssi: itsemurha ja huumeet
Madeleine ja Ihminen joka järkkyi: alkoholismi
Sininen äiti ja Varo, autuas: alkoholismi ja itsemurha
Gerdt Bladhin tuho: muuten vaan rankkaa elämää ja kuolemaa
En todellakaan ymmärrä, miksi joku välttämättä haluaa lukea noin vastenmielisistä aiheista! Saatikka, että pitää lukemaansa ns. hienona ja laadukkaana. Inhorealismia liian onnelliseen elämään?
Erilaisia ihmisiä kiinnostavat ja koskettavat erilaiset asiat. On hyvä, että jokaiselle löytyy kirjallisuuden laajalta kentältä jotain sellaista, joka houkuttaa lukemaan.
Synkänpuhuvat kirjat eivät houkuta kaikkia ja toiset mieltävät herlekiinien barbiprinsessafantasiat sokerihuurteisiksi naistentarinoiksi, toiset eivät lue kuin fantasiaa ja joillekin kelpaa vain tietokirjallisuus. Vaikka olemme erilaisia jokaiselle löytyy onneksi jotain.
Vain lukemalla ja tutustumalla myös erilaisiin aiheisiin ja ottamalla asioista selvää voi ennakkoluulosta todella muodostua mielipide. Lukeminen kannattaa aina.
kirjallisuutta rankoista aiheista, ja minä sitten sellaista hänelle suosittelin, vieläpä siitä laadukkaimmasta päästä. Aiheen perusteella kirjaa ei pidä tuomita: arvostetaanhan Tuntematonta sotilastakin, vaikka sen aiheena on sota, jota vastenmielisempää aihetta ei ole. Onhan noissa Kihlmanin kirjoissa paljon muutakin. Ja kuten Oscar Wilde sanoi: kirjallisuudessa kaikki on tärkeää, paitsi aihe. Kihlmanin tapauksessa se muu on intohimoinen totuudenjanoisuus, komea kielenkäyttö, yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja psykologinen syvällisyys, jossa hänen verroilleen ei yllä yksikään suomalainen kirjailija.
emmanuel carrere: valhe
-//- huviretki painajaisiin
leroy: petollinen on ihmissydän
-//- sarah
likeltä muutakin mielenkiintosta tullut, itsemurhamuistelmat, jonka synkkyydestä en kyllä tiedä.
ja christiane f. on aikas hyvä, jos huumehuuruinen elämä kiinostaa.
ilmestynyt mielestäni todella upea faktoihin perustuva muistelmateos:Antonella Gambotto: Pimennys-itsemurhamuistelmat.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!
Kiinostaisiko taitelijan itsemurha?
Aloin kerran kuunnella tätä, lyhentämättömänä äänikirjana englanniksi. Piti heivata kesken, kun ranteita viilleltiin sivukaupalla.
Sylvia Plathin teksti menettää paljon suomennettuna. Parasta olisi lukea alkuperäiskielellä, niin kokemus on aivan toisenlainen. Suosittelen lämpimästi.
Sylvia Plathin runoista on Internetin ihmeellisessä maailmassa ihana sivusto, joka kannattaa käydä vilkaisemassa.
http://www.stanford.edu/class/engl187/docs/plathpoem.html
virgin suicides...must se on masentavin ja surullisin kirja mitä mä oon ikin lukenu mut kuitenki sulonen......itsemurhaa siinä....
No Johnny Rottenin elämäkertoja on ilmestynyt kaksin kappalein.
Ja sitten toi Oksasen uusi, Baby Jane, on aika rankka.
Lukekaa, vittu, Arto Salmista, niin tiedätte mitä inhorealismi on! Vaikka toi Olvi-palkinnon saanut Lahti ekana, vittu!
ollut jo esikoisteoksestaan Turvapaikka alkaen
Tässäpä näitä ensiksi mieleen tulleita:
Teuvo Saavalainen: Ja poika vaikenee.
William Faulkner: Villipalmut.
Timo K. Mukka, melkein koko tuotanto, aloita vaikka Syntisestä Laulusta.
Juha Seppälä, sama juttu. Kumpi ompi synkempi, Hyppynaru vai Luru?