En enään oikeen tiedä mitä tekisin, enkä edes tiedä miten tätä kysyisin tai asian teille purkaisin...
Lasteni isä, josta olen erossa ollut jo puolitoista vuotta, aiheuttaa edelleen minulle jatkuvasti ongelmia, hän on lähes kaiken kanssa aivan vainoharhainen jo, eilenkin kun hetken myöhäistyin tavallisesta ajasta olla kotona kun hän toi lapset ja ilmoitin siitä että myöhässä olen, niin aivan hirvittävä show siitä syntyi, hänen mielestä myöhästyin tahallani ja keinottelen ja kiusaan tällä tavoin. Ei tulisi kyllä mieleenkään. Mä olen jo antanut hänelle kaikessa mitä hän on vaan keksinyt vaatia niin olen antanut periksi, sen takia että lapset eivät missään suhteessa kärsisi.
Aina kun olen taas hänen uusimpia ideoitaan noudattanut ajattelen että nyt hän olisi tyytyväinen ja kyllä hän nyt jaksaa elämässään ja haluaa oikeasti tavata lapsia eikä koe sitä vain velvollisuudeksi, niin aina hän keksii jotain lisää. Suoraan sanottuna mä en enään jaksa.
Lasteni isä, josta olen erossa ollut jo puolitoista vuotta, aiheuttaa edelleen minulle jatkuvasti ongelmia, hän on lähes kaiken kanssa aivan vainoharhainen jo, eilenkin kun hetken myöhäistyin tavallisesta ajasta olla kotona kun hän toi lapset ja ilmoitin siitä että myöhässä olen, niin aivan hirvittävä show siitä syntyi, hänen mielestä myöhästyin tahallani ja keinottelen ja kiusaan tällä tavoin. Ei tulisi kyllä mieleenkään. Mä olen jo antanut hänelle kaikessa mitä hän on vaan keksinyt vaatia niin olen antanut periksi, sen takia että lapset eivät missään suhteessa kärsisi.
Aina kun olen taas hänen uusimpia ideoitaan noudattanut ajattelen että nyt hän olisi tyytyväinen ja kyllä hän nyt jaksaa elämässään ja haluaa oikeasti tavata lapsia eikä koe sitä vain velvollisuudeksi, niin aina hän keksii jotain lisää. Suoraan sanottuna mä en enään jaksa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
done that..
ainakin itse tehneesi kaikkesi,ei sit tarvii myöhemmin katua..
jos mies tekee kaiken hankalaksi,niin pure hammasta ja jaksa,lopussa kiitos seisoo,kyllä ne lapset vähä vanhempana sit tajuavat kuka teki ja mitä..
siis tiedät itse tehneesi..
kirjoitusvirheitä tuppaa taas tulee liikaa..
jo ennen lasten hankkimista että x-miehesi on täysin hemmoteltu , kiukutteleva tollo.
Anteeksi nyt arvon naiset, mikä ihme noissa vetelyksissä vetää puoleensa. Olen aivan varma, että jos aloitat uuden suhteen, on tämä uusikin samaa luokkaa.
Suonet anteeksi, en halua loukata Sinua. Ihmettelen vain.
Jaksamista ja kaikkea muutakin hyvää Sinulle.
samaa tullu aikoinaan mietittyä paljonkin,mut ilman niitä vääriä valintoja en tällä hetkellä olis sama ihminen mitä nyt olen..
ja itseasiassa en kyllä muuta haluaisi olla,itseeni olen tyytyväinen..
jos lapsilla olisi eri isä kun nyt,nekään eivät olisi samanlaisia kuin nyt..
eli..hetkeäkään en vaihtaisi pois.. = )
ja jälkiviisaudesta voi vaan oppia,sillä ei enää menneitä asioita voi korjata..
Itse sain rauhan vasta kun oikeudessa käytiin koko juttu läpi...elatusmaksujen maksamattomuus, uhkailu yms.
Asianajajani sanoi että sain niskalenkin ja se on nyt pysynyt yli vuoden. Siihen asti minuakin yritettiin joka asiasta kiusata ja vietiin kuin pässiä narussa.
Älä alistu ja anna kaikkea periksi. Se ei ole kenenkään etu. Ole kova ja pelaa samaa peliä mutta tee aina niin kuin oikein on älä sorru pelaamaan tai kieroilemaan. Mutta älä alistu sillä niin kauan kuin alistut sinua käytetään. Sitäpaitsi nyt menee exmiehellä ja lapsellakin paremmin kun säännöt on selvät.
Anne
melkeen 14 vuotta oltiin yhdessä, yleensä kaikki meni hyvin ja hän oli hyvä isä kun vaan jaksoin tukea häntä kaikessa mikä häntä painoi, mutta omat ongelmani sain ihan ratkaista yksin ja ne olivat hänen mielestä täysin mitättömiä. Kun päätin sitten erota, kun meitä ei enään mikään muu yhdistänyt kun lapset, hän katkeroitui ja aloitti kiusaamiseni. Oman lisänsä on siihen tuonut uusi nainen, joka on äärimmäisen mustasukkanen, alkoholisoitunut ja on sitä mieltä että Exän ei edes tarvitse lapsien eteen mitään tehdä kun hänenkään ex miehensä ei heidän tyttärestä piitannut.(kaikille jotka ovat nyt sitä mieltä että itse olen katkeroitunut, voin sen verran kertoa että kun tavallisena arkiyönä sain exän nyxältä 20 tekstarii, vaikka itse vastasin vain yhteen takas että mua ei kiinnosta ja tämä oli vain yksi esimerkki. Niin hiukan vaikea on hänestä hyväksyvästikkään enään puhua kun toinen vaan haukkuu).
Oikeen kunnon valitus viesti tästä näköjään tuli, mut jospa tää edes helpottas mun oloa.
Ja sitten vielä heille jotka ovat sitä mieltä että täällä kaikki vaan valittaa, niin olen minä onnellinenkin, silloin kun en joudu kuuntelemaan paskaa exältä. Jos voisin niin laittasin kyllä kaikki mahdolliset välit häneen poikki, mutta lapset kuitenkin rakastavat isäänsä.
Meillä samanlaista kesti 5 vuotta. Loppuakohden kiusaaminen pikkuhiljaa väheni, kunnes...
1½ vuotta sitten, tammikuussa tulee kaksi vuotta, rysähti! Exä löysi samanlaisen ihmisen kuin itsekin on ja kiusaaminen moninkertaistui!
Nyt ollaan käräjäoikeudessa ja he haluavat lapset pois minulta. Syy ei ole lasten hyvinvointi, vaan kiusa. Tämän pelin voittaja on asianajaja ja häviäjä lapset.
Olen itsekin miettinyt, paljonko ihminen kestää. Kauanko jaksaa kulkea ylväänä ja olla varma siitä, että on riittävän hyvä ihminen ja hyvä äiti lapsilleen. Polvet ruvilla tässä mennään, nöyränä eteenpäin, miettien, onko minua enää olemassa oikeudenkäyntien jälkeen. Mikä ihmisarvo minulla on, jos 15 vuoden äitiyden jälkeen joku ulkopuolinen tulee ja sanoo, että olen huono äiti. Se kirjataan aikakirjoihin ja kansiin, eikä se sieltä ikinä häviä. Minä menetän ihmisarvoni sinä päivänä. Kuitenkin minun pitäisi jaksaa olla olemassa lasteni takia. Jos ja kun he kuitenkin haluavat pois sieltä, kun todellisuus astuu kuvaan.
Vasta nyt tiedän, mitä tarkoittaa "odottavan aika on pitkä". Ei se ollukaan se, että odotan saavani vauvan, oman lapsen. Se tarkoittaa tätä pelon ja sekasorron aikaa, kun en tiedä menetänkö heidät.
Minäkin toivon sinulle kasapäin voimia!!!!! Tuollaista kun lukee on omat ongelmat aika vähäpätöisiä.
Superhali sinulle!