Kysymykseni siis kuuluu, mistä TODELLA tietää, että mies on valmis isäksi?
Mieheni on 24-vuotias, minä pian 21. Olemme suunnitelleet lapsen hankkimista, jos sellainen meille suodaan. Välillä vaan tuntuu, että hänen kuvansa elämästä lapsen kanssa on kovin ruusuinen... Mieheni on innoissaan ja kuvailee miten hän muuttaa elämäntapojaan yms kun lapsi syntyy. Hän haluaa olla oikea malli-isä.
Olen yrittänyt selittää hänelle niitä muutoksia, joita se toisi nykyiseen elämäämme. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta onkohan hän siltikään miettinyt asioita ihan loppuun asti?
Tällä hetkellä hänelle on tärkeää kaverit, harrastukset ja juhliminen. Siis ihan normaali nuoren miehen elämä. Hän pitää siitä, että on ihmisiä ympärillä ja paljon tekemistä. Vaikka rakastan miestäni ja tiedän, että hän rakastaa minua lapsen hankkiminen tuntuu isolta askeleelta. Taloudellisesti asiamme ovat kunnossa ja muutenkaan mitään todellista syytä, miksei lasta voisi nyt hankkia ei ole.
Mieheni on 24-vuotias, minä pian 21. Olemme suunnitelleet lapsen hankkimista, jos sellainen meille suodaan. Välillä vaan tuntuu, että hänen kuvansa elämästä lapsen kanssa on kovin ruusuinen... Mieheni on innoissaan ja kuvailee miten hän muuttaa elämäntapojaan yms kun lapsi syntyy. Hän haluaa olla oikea malli-isä.
Olen yrittänyt selittää hänelle niitä muutoksia, joita se toisi nykyiseen elämäämme. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta onkohan hän siltikään miettinyt asioita ihan loppuun asti?
Tällä hetkellä hänelle on tärkeää kaverit, harrastukset ja juhliminen. Siis ihan normaali nuoren miehen elämä. Hän pitää siitä, että on ihmisiä ympärillä ja paljon tekemistä. Vaikka rakastan miestäni ja tiedän, että hän rakastaa minua lapsen hankkiminen tuntuu isolta askeleelta. Taloudellisesti asiamme ovat kunnossa ja muutenkaan mitään todellista syytä, miksei lasta voisi nyt hankkia ei ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka!
Meillä asiaa puitiin ja puitiin ja molemmat alkoivat potea voimakasta vauvakuumetta, sulhoni halusi lähteä isoihin kauppakeskuksiin, kun siellä näkee vauvoja ja hän halusi mennä katselemaan vauvojen vaatteita, oli vähintään yhtä innoissaan kuin minä.
Ikää meillä ei ole kuin 18- ja 19-vuotta ja esikoinen on masussa rv 13 1 iloinen vahinko meille.
Kun sain tietää että odotan, hoki aulho koko illan että uskomatonta, ihanan uskomatonta, sitten alkoi tulla lahjoja jos minkämoista. Vauva-lehti tilattu 2 vuodeksi minulle lahjana, ja äitienpäivänä sain aamiaisen sänkyyn ja lahjan, jossa oli todella mahtava opus nimeltä 'Suuri vauvakirja' ja sitten oli vielä kaksi arabian 24-h isoa 0,5l ammiaismukia ja alulautasia :o)
Joten kyllä sen tietää milloin mies on valmis ottamaan vastuuta.
Meillä ei juhlita kuin kotona ja silloinkin siideri määrä jää kahteen, kaverit ja harrastukset ovat niin kaukana että ne eivät voi mennä etusijalle, ja työ vie suurimman osan ajasta (12h/vrk).
Kyllä sinä sitten huomaat, kun kaikki on valmista vauvan tuloon ja toivottavasti teillä on mahdollisuus saada lahjana tuo ihana elämän alku.
Te päätätte ja kannatte vastuun asiasta josta olette huolestuneita koko loppu elämänne. Jos luotat kumppaniisi parisuhdeasioissa, Kriisien käsittelyssä ja raha- ja taloudenhoidossa, miksi hänestä myös ei olisi isäksi! MUTTA oletko sinä itse valmis siihen muutoksen kehossasi ja elämässäsi mitä lapsi tai lapset tuo tullessaan? Oletteko te yhdessä valmiita kohtaamaan sen kaiken mitä itse olette omille vanhemmillenne "aiheuttaneet"?
Itse olen 23-vuotias, avomieheni 24. Vaikka itsellänikin on ollut vakavansorttista vauvakuumeilua jo vuoden verran, olette omasta näkökulmastani kuitenkin vielä nuoria tulemaan vanhemmiksi. En tarkoita, etteikö se voisi hyvin onnistuakin, mutta jos yhtään on epäröintiä ilmassa, niin tuskin odottaminen pahaa tekee. Ottaen huomioon, että miehet usein kypsyvät näissä asioissa hitaammin, tuo 24 vuoden ikä vaikuttaa aika vähäiseltä. Ei siis tosiaan olisi kummallista, vaikka miehesi ei vielä olisi valmis isäksi tulemiseen.
Miksi ette odottaisi vielä paria vuotta? Etkö voisi itsekin nauttia enemmän kaikesta vauvaan liittyvästä kun ei tarvitsisi arvuutella miehen valmiutta. Saisitte vielä muutaman lisävuoden aikaa panostaa täysillä suhteeseennekin ja kypsytellä sitä isoa tulevaa elämänmuutosta. Nuoruus menee kuitenkin nopeasti ohi, juhlikoon miehesi nyt sydämensä kyllyydestä, jaksaa sitten myöhemmässä vaiheessa paremmin olla tukenasi vauvan kanssa kotona eikä tule mitään takaumia nuoruuden menettämisestä liian varhain. Ehkä itsekin voisit vielä vaikka opiskella yms., joka on vaikeampaa sitten vauvan kanssa? Olen varma, että kun sitten joidenkin vuosien kuluttua saatte oman käärönne, ette kadu yhtään että se tuli muutaman vuoden myöhemmin.