“Voi rakas, kurinpalautuksesta taitaa olla liian kauan aikaa?”, rakas mieheni Franz sanoi viehättävällä aksentillaan, nousi ruokapöydästä ja käveli luokseni. Ruokansa nielaistua hän kohotti kämmentään valmiina lyömään. Käänsin kasvoni alaspäin. ”Eih, älä lyö, anna anteeksi!”, huusin ymmärtäessäni mitä olin aiheuttanut. Franz oli kuin ei olisi kuullut, tuijotti vain isällisesti ja sanoi: ”Ethän sinä opi ellen osoita virheitäsi, mon cherie. Pää pystyyn, se mikä ei tapa vahvistaa, suu suppuun nyt.” Franz löi poskeani kämmenellään niin että se läiskähti. Hänen ensimmäisensä oli aina pelkkä varoitus, vaatimaton läpsäisy ilman kunnianhuimoa. Se muistutti minua siitä, etten ollut kuka tahansa, jota sopi kurittaa kuin koiraa. Olin hänen naisensa, hänen rakastajansa.
”A-anna anteeksi!” Sopersin puna kasvoillani, vaikka tiesin kuinka paljon Franz sitä inhosi. Pakokauhussa tuli sanottua asioita, joita myöhemmin katui. Vahinko oli jo tapahtunut, en tiedä miksi yritin. ”Olin hirviömäinen, en kuunnellut lainkaan, olet oikeassa!.” Franz heilautti kättään intohimoisesti, luonteelleen tyypilliseen tapaan kiellon merkiksi, näytti tuimistuvan ja heristi sormeaan kasvojeni edessä. ”Vaiti jo mon cherie, sana vielä ja kosketan kauniita kasvojasi. Silloin et pääse ulos talosta viikkoihin. Sitäkö haluat? Siihenkö minut ajat?” Franzin äänessä oli odotusta. ”En halua”, nyyhkytin. Hellästi mutta päättäväisesti hän nosti minut jaloilleni ja katsoi ruskeilla silmillään syvälle omiini. Hän pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastani. ”Ryhti-isku, sitten rakastelemme?” Hän sanoi. ennen kuin ehdin vastata, hän iski nyrkillään kylkeeni, antoi pudota jalkojensa juureen, nosti syliinsä ja kantoi vuoteeseemme. Seksin jälkeen nyyhkytin vasten hänen karvaista rintaansa. Hän tyynnytteli minua silittämällä hiuksiani. Taisin olla onnellinen.
”A-anna anteeksi!” Sopersin puna kasvoillani, vaikka tiesin kuinka paljon Franz sitä inhosi. Pakokauhussa tuli sanottua asioita, joita myöhemmin katui. Vahinko oli jo tapahtunut, en tiedä miksi yritin. ”Olin hirviömäinen, en kuunnellut lainkaan, olet oikeassa!.” Franz heilautti kättään intohimoisesti, luonteelleen tyypilliseen tapaan kiellon merkiksi, näytti tuimistuvan ja heristi sormeaan kasvojeni edessä. ”Vaiti jo mon cherie, sana vielä ja kosketan kauniita kasvojasi. Silloin et pääse ulos talosta viikkoihin. Sitäkö haluat? Siihenkö minut ajat?” Franzin äänessä oli odotusta. ”En halua”, nyyhkytin. Hellästi mutta päättäväisesti hän nosti minut jaloilleni ja katsoi ruskeilla silmillään syvälle omiini. Hän pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastani. ”Ryhti-isku, sitten rakastelemme?” Hän sanoi. ennen kuin ehdin vastata, hän iski nyrkillään kylkeeni, antoi pudota jalkojensa juureen, nosti syliinsä ja kantoi vuoteeseemme. Seksin jälkeen nyyhkytin vasten hänen karvaista rintaansa. Hän tyynnytteli minua silittämällä hiuksiani. Taisin olla onnellinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On pariskuntia joissa mies katsoo olevansa oikeutettu lyömään ihan vaan varalta, ettei tule mieleen vääriä ajatuksia. Katsot läpi ihmisvirran ja saat kotona selkääsi, kun olet flirtannut jonkun kanssa.
Mies voi todella olla Franz.
Tuon suhteen nainen taas voisi olla ihminen joka hakee hyväksyntää kaikin keinoin, uskoo ansainneensa väkivallan, jollain tapaa jopa nauttii siitä...Hänellä on hyvä omatunto kuin uskovaisella synnintunnustuksen jälkeen. Tein mitä tein mutta nyt olen sen maksnut ja päälle päätteeksi saanut toisen hyväksynnän. Tai nainen on marttyyri. Minä kyllä kestän ne vastamäetkin, ei se aina ole ruusuilla tanssimista. Joskus tulee turpaan.
Suoran esityksen jälkeen yleisnimi kirjoitetaan pienellä kirjaimella. Tiedä se!
Sänkyynhän mennään vasta sovinnon jälkeen ei pitelyn aikana?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä lyödään 5
T. ®Sherlokki © 2005