Meillä on nuori saksanpaimenkoiranarttu, joka aiotaan pennuttaa joskus lähitulevaisuudessa, mikäli se on terve. Lonkkakuvissa ei ole vielä käyty, menossa ollaan tämän syksyn aikana. Ajattelin jo näin hyvissä ajoin kysäistä kokeneilta kasvattajilta neuvoja. Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon pentuja suunnitellessa? Mitä koetuloksia vaaditaan? Tarvitaanko tulos myös suojelusta? Kyseessä ekat pennut, niin asioista ei ole vielä hirveesti tieto/taitoa kertynyt..
pentue suunnitteilla
Mami
81424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja kokemus on enemmän kuin eka saku!
Minä alotin kasvattamisen kun olin n.5 vuotta tutustynut rotuun,en ekalla koiralla,eikä sitä pitäs kenenkään tehdä.Kilpaile ensin yksi koira kokonaan,pelkät tulokset,kun ei ole mikään jalostukseen riittävä asia.Koiralla pitää olla myös suvullisesti rodulle jotain annettavaa ja kyllä kasvattajaltakin vaaditaan muuta kuin halu pennuttaa.
Luuletko että virallisten lonkkakuvien ja tulosten jälkeen omaat sellaisen tieto/taidon jota vaatii aloitteleva pennun omistaja,ja pystyt häntä opastamaan ja neuvomaan,tuskimpa.Ei koiramäärän lisäys vaadittavista minimituloksista huolimatta mitenkään järkevää ja suotavaa,kasvattaminen kun on jotain ihan muuta!
Koirasi kasvattaja ei ilmeisesti ole kovin kummonen,koska hän on ensimmäinen henkilö jolta ohjeet,neuvot ja muut kysytään.Jos olisi keroisi hän sinulle tämän aivan saman.Eka koira on usein virheidemme vastaanottaja,ja vasta seuraavat saavat asiantuntevampaa toimintaa,ja sinä päätit että ryhdympä tämän kanssa kasvatus puuhiin...jessus sentään mitä juttua!
että jaksat aina olla niin ystävällinen ja positiivinen ihminen.
Kysymys oli ihan asiallinen. Olikohan vastaus?
Asian voi ilmaista myös pitämättä toista aivan idioottina!
Saksanpaimenkoira kypsyy hitaasti, ala miettiä pennutusta aikaisintaan, kun narttu on kolmevuotias. Kokenut voi ehkä määritellä koiran kypsyystason, mutta maallikon ei kannata ottaa riskejä.
Saksanpaimenkoiraliiton suositusikä on vähintään 24 kk mutta tämä ei välttämättä ole soveltuva kaikille nartuille.
Saksanpaimenkoiran jalostussuositukset ovat vaativat. Molemmilla vanhemmilla täytyy olla lonkka- kyynär- ym. terveystulokset. Vaadittavien lonkka- ja kyynärkuvien lisäksi kuvataan koko luusto, eli selkäranka, niska, polvet, olkapäät ja lantio myös sivusta.
Koiralla on oltava arvio rodunomaisesta rakenteesta. Tämä selviää parhaiten erikoisnäyttelyissä, ei Kennelliiton hubba-bubbapyörähdyksissä.
Koulutuspuolelta koulutustunnus palveluskoirakokeista.
Koiran luonteen tulee olla rodunomainen. Tätä mittaa suojelukoe, tai vähintäänkin jalostustarkastus, jonka voi suorittaa, kun koiralla on kaikkien osa-alueiden tulokset kunnossa.
Ja, omistajalla täytyy olla käsitys periytymisestä, eli toisinsanoen, millainen uros on omalle nartulle luonteensa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta sopiva.
Saksanpaimenkoira on erittäin vaativa kasvatettava. Pentuja voi tietysti teettää kuka tahansa, mutta jokainen vastuuntuntoinen harrastaja ja kasvattaja toivoo, että pennutusasioita ei edes mietittäisi, jos yllämainitut perusasiat eivät ole kunnossa.
Koiralla täytyy olla aidosti jotain annettavaa rodulle. Saksanpaimenkoira ei ole seurakoria, joten "ihana" luonne ei riitä. Se, että sakemanni on esim. kiva kotikoira, ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä jalostuskoira. Jalostukseen pitäisi aina olla erittäin painavat perusteet, eikä hommaan pitäisi lähteä huvin vuoksi tai siksi, että pennut ovat kivoja.
Myöskään ansiomielessä asiasta ei paljon hyödy. Kaikkiin tutkimus- ym. kuluihin menee niin paljon rahaa, että pentujen myyntihinnalla pystytään kattamaan lähinnä kulut.
Koiria ei kasvateta rahasta, vaan intohimosta rotuun. Tietysti on niitäkin, jotka tekevät toisin, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu.
Silloin ei puhuta kasvattamisesta, vaan pentutehtailusta. Yleensä hieman pienemmässä muodossa kuin esim. tänä kesänä hätkähdyttänyt Valkealan koiratehdas, mutta kuitenkin samasta periaatteesta. Perusteeton pennuttaminen on verrattavissa tuohon toimintaan.
Ei kyllä ole paljon lisättävää.Hyvä kirjoitus.
Kasvattajakurssin käyminen antaisi varmasti paremmat edellytykset jos puhutaan juuri kasvattamisesta, mutta suosittelen lämpimästi kouluttamaan ensin narttusi ja mielellään ihan itse, silloin näkisit aivan treenien kuluessa pikkuhiljaa sen mitä puutteita siinä on (niitä varmasti on kaikissa koirissa) ja mitä sille valittavalta urokselta tulisi löytyä vastapainoksi.
Terveystilanteen kartottaminen nartun sisarusten osalta ja niiden koulutustunnukset kertovat sitten pennunomistajille myöskin sinun narttusi koulutettavuudesta jotain.
Siinä karttuu itsellesikin tietotaito siltäosin, että kykenet sitten niitä pennunostajia jeesaamaan joka asiassa.
Tai ainakin osaat ohjata kysymyksineen viisaampien luo.
Kallistakin tuo kasvattaminen tahtoo olla, jos tahtoo saada ne maailmalle mahdollisimman viimeisen tapin takaa niin rahaa palaa vähintään sen verran kuin mitä niistä pennuista myynnissä saa, laskeskelin kerran huvikseni montako pentua pitäisi olla pentueessa että kaikki mahdolliset kulut jo ennen myyntiä olisi katettu ja tulin siihen tulokseen, että vähintään seitsemän vielä vuodenkin päästä tervettä koiraa.
Tiedäthän toki, että pentukauppaa koskee samat lait kuin muutakin kauppaa eli olet tuotevastuussa tehdessäsi kaupat pennusta, esim. urospentu saattaa yllättäen vetäistä toisen kiveksen takaisin ja eipä siinä muuta kuin pulitat kolmasosan myyntihinnasta viimeistään vuoden kuluttua ostajalle takaisin, eikä sillä kuitenkaan korvata sitä pahaa mieltä ja pettymystä jonka ostaja on itselleen saanut.
Spk.ta yritetään kovasti nostaa takaisin n.k. käyttökoiraksi juuri tiukentamalla noita kriteereitä jalostuskäytön suhteen, yrittäen silti säilyttää mahdollisimman laaja geenipooli eli pelkästään käyttölinjoihin tuijottaminenkaan ei takaa rodun tulevaisuutta käyttökoirana.
Jostain joskus muistan lukeneeni että koko kanta perustuu noin vajaa 80 koiraan ja siitäkin geenipoolista ehdittiin aikamoinen lauma ampua viimesodan aikana liittoutuneiden toimesta noin niinkuin kostotoimenpiteenä sille, että natsit olivat rotuun niin ihastuneet.
Käyhän lukaisemassa JTOn tekemä tutkimus tuolta pääliiton sivulta, aika karmeaa luettavaa siltä osin kuinka pienellä prosentilla juuri nartuilla on tulos kokeista.
Toivotan kuitenkin vilpittömästi menestystä sinulle kouluttajana, viihtyisiä treenihetkiä.
Ensimmäinen saksanpaimenkoiramme oli uros ja se koulutettiin käyttövalioksi, joten ei tässä ihan vihreitä olla, kiitos vaan. Uskomatonta, että näissä vastauksissa taas ajauduttiin ihan sivuraiteille ja aloitettiin taas tämä piikittelylinja. Ihan ihmeellinen on tämä palsta!! Kiitos kuitenkin teille, joilta tuli asiallisia neuvoja! Koiramme pennutus ei olekkaan nyt vielä ajankohtaista, mutta alan keräillä näitä tiedon murusia jo pikkuhiljaa:)
Ja hankin toki kaiken mahdollisen tiedon, myöskin kirjallisuutta apuna käyttäen.
koira olisit varmasti tietoinen pennutukseen vaadittavista minimi vaatimuksista,tai sitten olet käynyt kisoissa silmät kiinni ja korvat tukossa.Ja luulis et hakisit tietoa niiltä kasvattajilta,etkä mistään suomi24 sivuilta.Eli vastaukset kysymysten ja provoilujen mukaan.
Eipä sitä silloin aikoinaan uroskoiran omistajana vielä arvannut että narttukoiran seuraavaksi ottaisin ja että olosuhteet (asunto esim.) on sellaiset, että pentujen teettämistä voisi suunnitella. Ei siis silloin tullut niin niitä tietoja "imettyä" ja sitäpaitsi nämä "säännöksethän" muuttuvat!! Uroksemme eli 13 vuotta, joten kun sen kilpailutkin alkoi olla ohi n. 8 vuotiaana, niin aikaa on kulunut paljon siitä kilpakentillä olosta! Narttumme kasvattaja ei ikävä kyllä ole juuri yhteyksiä pitänyt ja kasvatistaan kysellyt, mutta kyllä hänenkin kanssaan olen ajatellut jutella asiasta kaikesta huolimatta. Ja todellakin aion asioista ottaa selvää (myös muualta kun täältä), enkä pennuta koiraani, jos kaikki tarvittava ei ole kunnossa!! Tämä taitaa olla viimeinen kerta kun täältä neuvoja/mielipiteitä kysyn!! Päätän omalta osaltani keskustelun tähän!!
Olen todennut myös sen että TÄÄLTÄ EI TOSIAAN mitään asiallisia neuvoja saa, oli asia mikä tahansa....!