minä rakastuin kesällä naiseen jolla on mies ja lapsia.minä menin hänen luo perjantai-iltana kun hän pyysi minut yöksi heille.joimme muutaman oluen ja paukkuja koko illan ajan ja istuimme lähekkäin.kävimme monesti saunassa ja juttelimme.aamuyöllä kaverini kietoitui minun ympärille ja minä pitelin häntä sylissä.hän kuiskasi korvaan että mennää nukkumaan.menimme hänen makuuhuoneeseen ja olimme sängyssä suutelimme ja hyväilimme toisiamme.sen illan jälkeen en ole kuullut kamustani mitään ja olen miettinyt että käyttikö hän minua hyväkseen vai eikö hän uskalla ilmaista tunteita minulle vai mikä mättää.ajatelen kaveriani koko ajan illat ja päivät..se mitä hän teki ei häviä ajatuksistani millään.mua pelottaa kohdata hänet joskus jos hän haluaa jutella.en voi edes katsoa silmiin kun hän jo näkee minun silmistä kuinka rakastan häntä..mä tulen hulluksi,kun en tiedä hänen tunteitaan mua kohtaan....-nainen-
pelottaa olla
rakastunut...............
81673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi olla, ettei se ystäväsi uskalla kohdata tekojensa seurauksia. Aina se, että on tunteita toista kohtaan ei riitä, vaan muut arvot, ne pysyvämmät, menevät kuitenkin hetken huuman edelle. Perhe ja lapset on hyvin vakavasti otettava sitoumus, niitä ei voi hyljätä kevyin perustein. Uskon, että ystävälläsi pyörii maailma ympyrää, järki ja tunteet vuorottelevat. Ehkä se oli hyväksikäyttöä ja kokeiluhalua, ehkä pohjalla oli oikea tunne. Mutta motiivi ei ole niin tärkeä kuin tapahtuman seuraukset. Uskon tapahtuneen iskeneen ikuisen loven heidän avio/avoliittoon/perheelämäänsä. Enkä usko tuollaisten sekoilujen johtavan mihinkään kauniiseen, sillä toinen kantaa todennäköisesti loppuikänsä syyllisyyttä tapahtuneesta, ellei sitten molemmat.
Itse olen kokenut saman (siis minä olen se sinkku ja toinen osapuoli oli naimisissa ja perheellinen) ja kokemuksesta toipuminen vei todella aikaa, koska tunteita oli ilmassa molemmin puolin. Onneksi hän tunsi itsensä niin hyvin, että tiesi, ettei koskaan voisi hajottaa perhettään tällaisesta syystä, joten juttumme ei jatkunut mihinkään. Sillä hetkellä luulin, että olisin voinut viedä juttua pidemmälle ja alkaa seurustella perheellisen ihmisen kanssa. Nyt jälkeenpäin olen helpottuneena tajunnut, ettei siitä olisi pidemmän päälle kuitenkaan tullut mitään ja olen hyvin onnellinen, että juttu loppui ennenkuin oikeasti alkoikaan.
Ja sen vielä sanon, että vaikka tietäisitkin hänen tunteensa, se ei varmastikaan ainakaan ihan heti muuttaisi sinun tunteitasi... Jaksamista!
Etkö voisi ottaa tapahtunutta siten, että se oli kaunis hetki ja sellaiseksi jää.
Miksi aina pitäisi olla jotain jatkumoa? Tapahtui niin ja teillä oli kivaa ja se siitä.
Mutta jos itse on suuresti ihastunut / rakastunut, EI pysty ajattelemaan, että ookoo, oli ihan mukavaa mutta että se siitä. Ei todella pysty. Tällaisia tapauksiakin on sattunut, tosin ilman niitä lapsia. EI kuulu mitään toisesta enää, itse vain odottaa... Kunnes toivo katoaa kokonaan, mutta sieltä sitten taas nousee vähitellen uusi päivä. Ilman häntä tai hänen kanssaan. Joskus se vie aikaa.
viina tekee irstaaksi ja sen varjolla tai avustuksella ihminen tekee asioita mitä jälkeenpäin häpeää
vaikka me juotiin niin mun ajatus juoksi koko ajan mä muistan koko illan ja seuraavan päivän,mutta voihan olla että kaverinin oli niin kännissä ettei muista mitään mikä tapahtu.en kyllä sitä itse usko koska se puhui järkeviä ja sanoi että minä olen kaikki kaikessa sille ja että se ei haluaisi lopettaa,mutta toisin kävi.en minä häntä voi unohtaa,enkä halua..se ei ollut mikään kokeilu mulle, koska tiesin että niin tulisi jossain vaiheessa käymään.en odottanut itseltäni täälläista reakointia häntä kohtaa mutta minä tulen aina rakastamaan häntä ja kerron sen myös hänelle jos uskalla...mä olen miettinyt niitä lapsia ja miestänsä enkä voi vaatia häntä jättämään perhettään.minulle se ilta vain oli niin tärkeä.haluaisin vain rakastaa jotain joka rakastaisi minua...-nainen-
just. oihoih...mulle kävi suurinpiirtein vastaava homma...mut ei kuitenkaan sinne päinkään...tai no joo...ihastunut olin ja oltiin yllättäen silleen..siis aivan mahtava kokemus.....kännissä kylläkin..mut me ollaan kohdattu ja juteltu ei kuitenkaan siitä asiasta...mut ilmassa on jotain...hän VIELÄ halusi keskustella lähelle sitä aihetta kanssani...jumankauta mun pää on sekaisin siitä naisesta....mä oon varma ku segen kerran oon tai ollaan molemmat humalassa...ja on tilaisuus jutella, mä luulen et mä avaudun hänelle jollain tavalla............uuuhuuuh!!? mä toivon et mä joko unohdan sen ja pian! ....tai tää jatkuis ihanasti sillain...
mul oli/on vähän samanlainen tapaus.Tai noh,aika erillainen.Olin yhessä yhen avoliitossa elävän yhen lapsen äitin kaa.Mies ties asiasta ja hyväksy sen.Kunnes me rakastuttiin oikeesti...noh mut kuitenki.Erottiin sit sen lapsen takii.Löysin uuden naisen,mut jätin sen 2v jälkeen.Tapasin taas exän ja huomattiin et tunteet ei ole vieläkään hävinny.Hänellä on nyt uus mies ja raskaana... mut hän on 90% varma et jättää miehensä.Ja mies tietää sen kans.Mut aika näyttää.Tavataan nyt monta kertaa viikossa ja meil on tosi kivaa.Oon niin rakastunu häneen,ja uskon et meiät on tarkotettu yhteen...
pahimpia..
Mee ennustajalle, niin hän näkee ristallipallosta kannattako sun enää vehkeillä sen mimmin kaa? Et onko futurea? Ok?