Jotkut on saattanu lukee mun entisen tilanteen ja jos kiinnostaa niin kaikki on menny sen jälkee aivan loistavasti. paitsi nyt on tullut eräs ongelma... mun ÄITI... Se vaikuttaa mun ja mun tyttöystävän suhteesee ainoastaan negatiivisest :(
Se väittää et mä oon muuttunu siitä lähtien ku mä ja mun tyttö alettii seurusteluu ja nyt meil on alkanu olemaa ilmiriitoi... nyt se on myös sanonu et se ei pidä mun tyttöystäväst yhtää vaikka se ei edes tunne sit ja arvatkaapa minkä laisen mekkalan nostin siitä ja arvatkaapa kuunteleeko se mitä mul on sanottavaa? no ei kuuntele... se pitää vaa oman päänsä joka asias ja ei kuuntele toisii ja sit viel se et se ei myönnä omii virheitää... se ei ymmärrä mua yhtää ja must tuntuu että se ei haluakaa... Suurin ongelma täs koko jutus on se et mun tyttöystävä on puhunu et jos lopettais tän suhteen ja sen jos mun äiti saa aikaa niin mä en tiedä mitä mä teen... Se tosiaa ei saa viedä multa ihmistä jota mä todella rakastan ja jonka hyväks mä voisin tehdä mitä tahansa... Kiitos jaksoitte lukea tänne asti ja vielä parempi jos saitte jonkun näköstä jos saitte jotain selvää... Ois kiva jos joku vois kertoo omii kokemuksii tai sit kertoo omii mielipiteit ja sit neuvotkin olis tervetulleita... Kiitos jo etukäteen
Se väittää et mä oon muuttunu siitä lähtien ku mä ja mun tyttö alettii seurusteluu ja nyt meil on alkanu olemaa ilmiriitoi... nyt se on myös sanonu et se ei pidä mun tyttöystäväst yhtää vaikka se ei edes tunne sit ja arvatkaapa minkä laisen mekkalan nostin siitä ja arvatkaapa kuunteleeko se mitä mul on sanottavaa? no ei kuuntele... se pitää vaa oman päänsä joka asias ja ei kuuntele toisii ja sit viel se et se ei myönnä omii virheitää... se ei ymmärrä mua yhtää ja must tuntuu että se ei haluakaa... Suurin ongelma täs koko jutus on se et mun tyttöystävä on puhunu et jos lopettais tän suhteen ja sen jos mun äiti saa aikaa niin mä en tiedä mitä mä teen... Se tosiaa ei saa viedä multa ihmistä jota mä todella rakastan ja jonka hyväks mä voisin tehdä mitä tahansa... Kiitos jaksoitte lukea tänne asti ja vielä parempi jos saitte jonkun näköstä jos saitte jotain selvää... Ois kiva jos joku vois kertoo omii kokemuksii tai sit kertoo omii mielipiteit ja sit neuvotkin olis tervetulleita... Kiitos jo etukäteen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kumpa mä voisinki auttaa jotenki. Toi on aika monimutkanen tilanne, sun pitäis varmaan vaan yrittää selittää äidilles että sun ihmissuhde asiat on sun omia henkilökohtasia asioita ja ne ei kuulu sun äidille eikä sen mielipiteet vaikuta siihen miten sä kultaasi suhtaudut. Sen on pakko vaan hyväksyä tosiasiat. Mä olen huono auttamaan kun en ole ite koskaan seurustellu, mutta noin mä tekisin.
äijä... pää pystyy, sä löydät vielä jonkun ketä rakastaa...mä lupaan sen
mun faija on mun ongelma...ihan samalla tavalla ku toi sun mutsis...niin mun faija syyttää mun jätkäfrendiä kaikesta!se luulee että se on joku hirvee rikollinen ja raiskari ja kaikke...kaikkee ihan älytöntä!ku se ei ees tunne sitä mun jätkäfrendiä...vaikka mun faija ei tykkää siitä mun jätkästä(vaikka ei oo ees tutustunu siihen)niin yritän silti olla välittämättä,vaikka siitä tuleeki joskus jotai p*skoi riitoi...mut mä aina yritän puhua mun faijan kaa ja kaikkea,vaikka se ei autakkaan,mutta jätkäfrendistäni en luovu!
yritä kestää ja selvittää asioita mutsis kanssa!
tyttäystävääs älä vaan jätä!
onnea!kyl se kohta paranee..
haleilla,*hot girl* =¤
mä en tee sillä se on kaikkea mitä mä oon aina halunnu... mä rakastan sitä koko sydämmestäni, mut toivottavast meiän äiti ei vaikuta paljoa meidän välisee suhteesee
Se on aina kuule ollu noin: isät ei tykkää tyttäriensä poikaystävistä ja äidit ei poikiensa tyttöystävistä; hyvä, että perinteet jatkuu ;D
En ole lukenut aiempaa kirjoitustasi, mutta vastaan nyt kuitenkin...mietin, että oletko todella muuttunut, niinkuin äitisi sanoo? Varmaan vietät paljon aikaa tyttöystäväsi kanssa ja äitisi on varmaan huolissaan, mustasukkainenkin ehkä. Hänen pojallaanhan on nyt "toinen nainen".
Sinulla on tietysti oikeus seurustella kenen kanssa itse haluat, samoin äitisi ei kuulu arvostella valintaasi, varsinkaan jos hän ei tyttöäsi tunne.
Mistä ne riidat tulevat? Miten äitisi ja sinun käsitys seurustelusta oikein eroaa?
Sanot myös, että tyttöystäväsi miettii lopettamista, miten se voisi olla äitisi syy, jos he eivät tunne toisiaan?
Ei tässä nyt neuvoja taida olla, mutta jos asioita pohtii, niin lopulta ne johonkin järjestykseen asettuvat...
paljon aikaa tyttöystäväni kanssa ja siitä äiti onkii sanonu, et mä en "saa unohtaa mun kavereita ja perhettä siinä sivussa, sillä niitä mä tulisin vielä tarvitsemaa ja mitä sit käy ku vieraannut niistä"... Meillä tulee nykyää riita pienimmästäkii asiast.. ärsyttävintä on se että se luulee olevansa kaikessa sanomassaan oikeassa. Kerroinko että äiti on myös sanonu että se ei pidä koko tyttöystävästä... siinä syy minkä takia se on puhunu lopettamisesta... Ja se vaikuttaa myös niihin lopetus puheisiin että äiti on sanonu että älä liikaa kiinny tähän tyttöön sillä se suhde ei tule kauaa kestämää ja että mulla tulis vielä olemaa monta muuta (tän se sano sen takii että mua ei sattuis niin paljon jos suhde menee poikki)... Mä en tajua mitä se tulee mulle tollasii puhumaa, sillä mun mielest mun seurustelusuhde ei sille kuulu pätkääkää
Äitis on ihan oikeessa siinä, ettet saa vieraantua kavereistas ja perheestäs! Ei yhden kortin varaan (tyttöystävä) kannata koko elämäänsä laittaa. Ei nuorena eikä vanhempana.
Jos tyttöystäväsi harkitsee suhteenne lopettamista äitisi asenteen takia, on ehkä parempikin, että suhde loppuu! Mitä rakkautta se on ellei se kestä 1. vastoinkäymistäkään?
Rakastakaa rauhassa ja ymmärtäkää kaikkia.
vaikuttaa sinulle kuitenkin tärkeältä, ethän muuten täällä neuvoja kysyisi. Kurja juttu, että sinulle näin tärkeässä asiassa kantanne menevät ristiin. Hyviä neuvoja hän on sinulle antanut, perheesi ja kaverisi tulisi pysyäkin läheisinä sinulle, siitä voit pitää itsekin huolen.
Toivoisin silti, että saisit tämän suhteen elää ilman tuollaisia ennakkokuvitelmia pieleen menemisestä. Rakastamiseen ja rakastettuna olemiseen sinulla on oikeus, toivottavasti saat nauttia siitä pitkään!
Ei sillä perusteella voi ketään kieltää seurustelemasta, että ero tekee kipeää. Kipeistäkin asioista pitää oppia selviytymään, niiltä ei voi vanhemmat suojata lapsiaan.
Mieti vielä, miksi äitisi on niin vastahakoinen?
Oletteko hänen mielestään liian nuoria, pelkääkö hän seksiä teidän suhteessanne? Vai mitä?
Voisiko tyttöystäväsi vanhemmat vaikuttaa asiaan?
vain sanoa että kiitos kaikille jotka jaoitte kokemuksia/annoitte neuvoja... Kaikki on nyt jo paremmin... Onneksi... Kiitos kaikille ja rakkauden täyttämää kesää.
PS. varokaa appivanhempia :)
...tästä sun "palstasta",sillä nyt mullaki on parempi olo kun kuulin et muillaki on ongelmia vanhempiensa kanssa... =) joten mun faija ei oo ainut tollanen... ;)
Hyvää kesää sullekkin ja kaikkea hyvää sulle ja sun muijalle =)
Yritetään "kestää" vanhempia yhdessä...
Onnea elämälle!!!
no mun äiti ei aluks myöskään pitäny siitä et aloin seurusteleen.. en kuulemma tajunnu et "minkälainen se kolli oli" tai et "olin liian sokea rakkaudesta ymmärtääkseni jotain" meilläki alko oleen riitoja äitin kans, kunnes yhesti huusin sille päin naamaa, et koittas seki kehittyä, koska niin mä olin tehny, enkä lopettas seurustelua vaan koska tommone vanha luuska niin haluaa. sen jälkeen äiti ei oo sanonu yhtään pahaa sanaa mun jätkästä, vaan peräti kyselee jo et mihin se on jääny, jos en oo nähny jätkääni vähään aikaan..
HEI!
Kuullostaapa tutulta toi juttu mitä tossa kertoilit. Mie ite taidan olla vähän vanhempi, kuin sie, mutta se ei estä kuitenkaan millään tavalla äitiäni puuttumasta elämäni kulkuun ja varsinkaan rakkaus-elämäni. Mikä voikaan olla rasittavampaa, kuin että oma äiti puuttuu PERUSTEELLISESTi nuoren, aikuisen naisen elämään ja haluaa purkaa seurustelusuhteeni kerta toisensa jälkeen? Ja jos vastausta siihen haen, että minkätakia hän sen tekee minulle AINA, on vastaus seuraavanlainen: Hän ei ole kyllin hyvä SINULLE. Välillä tässä on miettinyt, että mikä se sitten pitäisi olla? Joku prinssi vai, että sille vihdoinkin kelpaisi? Tämä on todella rasittavaa, kun sitä on jatkunut jo vuodesta toiseen, eikä se näytä loppuvan, vaikka olen muuttamassa yhteen nykyiseni kanssa, jonka kanssa olen ollut myöskin vuoden kihloissa. Äitini inhoaa nykyistä avomiestäni ylikaiken, koska hän on rikas. Mie en niinkään ole ikinä tuijottanut toisen varallisuutta, vaan sitä, minkälainen ihminen hän muuten on. Ei miun nykyinen millään tavalla lesoille varallisuudellaan, vaan elää täysin normaalia elämää, siinä missä muutkin nuoret. Ja hän haluaakin olla kuten muut. Itse asiassa häntä ärsyttää se, että hän on perheensä ainut lapsi ja ainainen lellikki vanhemmilleen. Välillä sitä saa käydä ankariakin kilpailuja hänen äitinsä kanssa siitä, kun hänen äitinsä mielestä en ole kyllin hyvä hoitamaan talouttamme ja plää plää plää... Se kanssa on aika rasittavaa, mutta ei kuitenkaan yletä samalle asteikolle äitini kanssa. Kumpa se tajuaisi, että hänen pikku tytöstään on jo kasvanut aikuinen nainen, joka haluaa päästä elämään jo omaa, itsenäistä elämäänsä, ilman, että äiti on koko ajan huohottamassa niskaan...
Jos jotain kiinnostaa, niin tästä voidaan vaihdella ajatuksia sähköpostin välityksellä.