Istun laiturilla
sydän kainalossa.
Juttelen sille rahoittavasti
rahoitan, lepyttelen särkynyttä.
Katselen ohi lipuvia laivoja
hohtavia valkoisia purjeita.
Matkaan niiden mukana
horisonttiin ja takaisin.
Iltaa alkaa hämärtää
sumu hipii rantaviivaan.
Palelen, lähden sisälle
tulen taas huomenna odottamaan.
Viimeisellä portaalla havahdun.
Kuulen kaukaa sumutorven äänen.
Käännyn katsomaan, ihmetellen.
Horisontista lipuu esiin
pieni punaiseksi maalattu purje
kurssi suoraan laiturilleni.
Palaan laiturille
katson lähestyvää ihmettä.
Ja sitten sinä olet siinä
ilkikurisena, nauravana.
Katsot, katsot, pakahdutat.
Katsot, hymyilet, odotat.
Ja kun huomaat,
miten lähellä ovat kyyneleet.
Nouset laiturille,
peität minut sinuun.
Odotukseni on päättynyt.
sydän kainalossa.
Juttelen sille rahoittavasti
rahoitan, lepyttelen särkynyttä.
Katselen ohi lipuvia laivoja
hohtavia valkoisia purjeita.
Matkaan niiden mukana
horisonttiin ja takaisin.
Iltaa alkaa hämärtää
sumu hipii rantaviivaan.
Palelen, lähden sisälle
tulen taas huomenna odottamaan.
Viimeisellä portaalla havahdun.
Kuulen kaukaa sumutorven äänen.
Käännyn katsomaan, ihmetellen.
Horisontista lipuu esiin
pieni punaiseksi maalattu purje
kurssi suoraan laiturilleni.
Palaan laiturille
katson lähestyvää ihmettä.
Ja sitten sinä olet siinä
ilkikurisena, nauravana.
Katsot, katsot, pakahdutat.
Katsot, hymyilet, odotat.
Ja kun huomaat,
miten lähellä ovat kyyneleet.
Nouset laiturille,
peität minut sinuun.
Odotukseni on päättynyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että niin on sydän pakahtua että sen ihan kainaloosi otat voi ystävä hyvä...
mereen ja horisonttiin katsominen rauhoittaa mieltä ja kun mereltä kysyy se kyllä vastaa oletko huomannut sen....?
onko perempia lohduttajia sinun hyvän sydämmesi lisäksi. Empä usko.
odotuksesta, epätoivosta, yksinäisyydestä ja kaiken kruunaa odotuksen täyttymys, suuri ilo
niin kuin sinua tässä runossa. Ajattelin että olet kohdannut jokunlaisen ilon ja eräänlaisen täyttymyksen tämän syksyn aikana. Itse jatkan vielä laiturilla istumista.
ne ovat ystävän sanoja, kyllä olen harmoonisempi
ja onnellisempi kuin pitkästä aikaa vaikka en uskalla sitä oikein edes itselleni tunnustaa
En usko että istut kauankaan yksin laiturilla, ei noilla eväillä pitkään yksin ole
rakkauden saapuvan
turkoosin sinisessä yössä,
koska tuulikin on hiljentynyt
ja puut kuuntelevat
väistyvän auringon laulua.
(pöytälaatikon tomuista)