Onko opettajat miettineet ja myöntävätkö, että oppilaan vanhempien sosiaalinen asema vaikuttaa siihen millä tavalla opettaja suhtautuu oppilaaseen.
Tai siihen millä asumaalueella oppilaan perhe asuu. Onko niin, että huonolla asuma-alueella asuva lapsi saa heti leiman otsaansa.. tai ainakin saa taistella ennakkokäsityksiä vastaan.
Saavatko "parempien" vanhempien lapset parempaa kohtelua ja enemmän arvostusta jo heti kättelyssä???
Itselläni nimittäin on kokemusta tällaisestä: olin koulun liikuntatunnilla ns. väärillä kengillä enkä saanut osallistua liikuntaan tosin kuin saman luokan tyttö, jolla oli lähes samanlaiset kengät, mutta hänen vanhemmilla oli hyvät ammatit ja sosiaalinen asema.....
Tai siihen millä asumaalueella oppilaan perhe asuu. Onko niin, että huonolla asuma-alueella asuva lapsi saa heti leiman otsaansa.. tai ainakin saa taistella ennakkokäsityksiä vastaan.
Saavatko "parempien" vanhempien lapset parempaa kohtelua ja enemmän arvostusta jo heti kättelyssä???
Itselläni nimittäin on kokemusta tällaisestä: olin koulun liikuntatunnilla ns. väärillä kengillä enkä saanut osallistua liikuntaan tosin kuin saman luokan tyttö, jolla oli lähes samanlaiset kengät, mutta hänen vanhemmilla oli hyvät ammatit ja sosiaalinen asema.....
Vastaukset 88
Vanhimmat
vaikuttaa. Ainakin meidän koulussa, yhden kokemuksen perusteella nyt ei tietenkään voi yleistää.
Meillä tämä eriarvoisuus ilmenee konkreettisesti esimerkiksi siten, että lapsilla jotka tulevat ylemmästä sosiaaliluokasta on enemmän vapauksia "toteuttaa itseään" kuin muilla. Eli he saavat rellestää ja aiheuttaa häiriötä enemmän ja useammin ennenkuin kotiin ilmoitetaan, he saavat itse valita luettavia kirjoja äidinkielentunnilla siinä missä opettaja valitsee muille, he eivät välttämättä saa niin paljon läksyjä poissaolonsa jälkeen kuin muut, jopa koevastaukset korjataan hieman lempeämmällä kädellä ja vanhempainilloissa opettajan ja rehtorin suhtautuminen on suorastaan huvittavan nöyristelevää näiden ylempien sosiaaliluokkien vanhempien kanssa.
Kyse ei nyt osaltani ole mistään katkeruudesta tms. kateellisesta panettelusta, vaan muiden samaan sosiaaliluokkaan kuuluvien vanhempien kanssa keskustellessa tehdyistä havainnoista.
Jo pelkästään se, että nk. parempituloisten vanhemmat myös hoitavat jämäkämmin lastensa asiaa kouluissa vaikuttaa lapsen asemaan opettajan silmissä.
Jos parempituloisen vanhemman lasta kiusataan se on kerrasta poikki halki ja pinoon kun tällaisen isä/äiti kävelee suoraan kansliaan.
Nämä isät ja äidit eivät uhkaile perättömillä ilmiannoilla, viranomaisilla yms. vaan toteavat tylysti että kiusaaminen loppui nyt ja rehtori/opettaja pitää siitä huolen. Rehtori ja opettajat ymmärtävät pienemmästäkin että jos meno jatkuu ei asianajajan yhteydenottoa voi välttää. Pienituloisten vanhempien kanssa tätä todellista uhkaa ei ole kun rahat ei riitä oikeustoimiin. Virkateitsehän apua ei oikeasti saa.
En ole moiseen asiaan törmännyt. Aina olen saanut asiani hoidettua rehtorien ja opettajien kanssa. Ei mun asemani edes näy missään koulun tiedoissa, ainoastaan nimeni, osoitteeni ja puh. numeroni. Ei opettaja voi tietää kaikkien asuinalueitten statusta ja tuskin kiinnostaakaan.
"Jos parempituloisen vanhemman lasta kiusataan se on kerrasta poikki halki ja pinoon kun tällaisen isä/äiti kävelee suoraan kansliaan.2
kun mun lastani kiusattiin, asia hoidettiin aivan tyylikkäästi ja kohteliaasti,vaikka en marssinutkaan opettajanhuoneeseen, enkä ole rikas enä kuuluisa. Ilmaisin asian samalla lailla, kiusaaminen loppuu nyt. Tulos>kiusaaminen loppui, ei siinä millään tarvinnut uhkailla.
luulotautisia olette!
Luokkani 25 oppilaan vanhempien ammatit tai työpaikat(siis n. 50 aikuista), jotka he ovat kertoneet ohimennen, on melkeinpä yhden käden sormin laskettavissa...
Jo lapsen vaatteista, penaaleista, kirjoista näkee perheen sosiaalisen statuksen. Puhumattakaan vanhempien käyttäytymisestä. Itsevarmat ja määrätietoiset vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta merkki hyvästä asemasta työelämässä. "Tuskaisen määrätietoiset" vanhemmat taas kielivät siitä että yrittää käyttäytyä itsevarmasti ja vakuuttavasti. Itseasiassa perheet voi jakaa kolmeen luokkaan: työttömät, työssäkäyvät ja rikkaat.
Itse olen kokiksi kouluttautunut (onko tarpeeksi koulutusta,vai olenko "vaan" keskinkertaisesti koulutettu???) olen lastn kouluaikana (6lk ja 2lk) ollut työttömänä,työssä,köyhänä yksinhuoltajana,uusperheellisenä äitiyslomalla...
En silti koe että olisin eritavoin suhtautunut lapsiin/kouluun kuin muutkaan vanhemmat jotka ehkä korkeammin koulutettuja tai paremmassa työssä..
vai olenko huomaamattani silloin työttömänä ollut erilainen kuin työssäkäyvänä??
ja ei se,et lapsilla on tiptop vaatteet ja
tarvikkeet koulussa,tarkoita automaattisesti sitä että heistä huolehditaan "paremmin" kuin muista,heillä saattaa esim olla vanhemmat mitkä ostavat kaikkein parasta lapsille mutta eivät silti vietä lasten kanssa yhtään aikaa kun työ ja muut omat asiat vievät kaiken ajan..(siinä lisää "yleistyksiä")
eli,rikas en koskaan ole ollut,mutta lasten etu menee aina kaiken muun edelle,koulussa lapsilla menee hyvin vaikka olenkin "vaan" minä.. = )
ennemmin koen nyt toisen lapsen kohdalla vääräksi sen,et ope kehuu jatkuvasti vain näitä koulussa hyviä oppilaita,eikä ymmärrä,et ne jotka kokoajan parantavat tuloksiaan tarvitsisivat sitä kannustusta,eikä ne jotka tasaisen hyviä kokoajan..
rehtorit ja opettajat alkavat heti toimiin kun tarpeeksi ison "porhon" lasta kiusataan.Kumma kyllä tällaista sattuu vielä tällä vuosisadalla.
Vielä 1960-luvulla kansakoulua käyneenä muistan tuon luokkajaon selvästi mitä ei edes peitelty mitenkään vaan se oli käytännössä ihan julkista rasismia.
Vähempiosaisten vanhempien/vanhemman lapsille jaettiin vaatelappuja kerran vuodessa ja silloin opettaja mielenosoituksellisesti komenti nämä lapset luokan eteen riviin,jotka halusivat tämän almun ottaa vastaan,eikä se ollut mikään vaihtoehto vaan sinne oli pakko mennä,jos halusi edes jonkinnäköisen takin päälleen talveksi.
Nämä lapset joutuivat kokemaan sen todellisena nöyryytyksenä ja siinä tilanteessa olisivat halunneet valua maan rakoon,minä mukana olleena myöskin!
Uskomatonta,että tällaista voisi vielä olla,mutta mahdollista kylläkin,koska opettajia siinä kuin muidenkin ammattien edustajia on kyllä moneen lähtöön ja kaikkien ei pitäisi edes olla siinä ammatissa missä ovat...!!!
paikkakunta ratkaisee aika paljon. Pienillä kylillä kaikki tuntevat toisensa ja siellä tiedetään perheiden asiat aikas tarkkaan.Ikävä todeta että joissakin tapauksissa on ollut erilaista kohtelua kunnanvaltuuston pj:n ja koulun siivoojan lasten kesken. Siivoojan lapsilla ei kaikki liikuntatunnilla tarvittavat välineet ollut ihan samaa luokkaa kun pj:n lapsilla.Tämä kaikki johti pieneen kiusaamiseen vaikka opettajahan ei sitä myöntänyt.
Aineenopettajilla on usein satoja oppilaita. En koskaan edes tapaa suurimman osan vanhempia. Edes oman valvontaluokan oppilaiden huoltajien ammateista minulle ei ole mitään tietoa, koska sitähän ei koulu tietenkään missään kysy.
Joidenkin ammatin olen jotakin kautta tullut tietämään. Silloin on joskus ihmetyttänyt, mikseivät korkeasti koulutetut ihmiset saa lapsensa kanssa läksyjä tehtyä, jos lapsi tarvitsee eriytyistukea. Mutta meitä on joka junaan ihan ammatista ja asemasta riippumatta. Turhaa on ruveta luulotautiseksi; silloin löytää niitä syrjinnän merkkejä sieltäkin, missä niitä ei ole.
sitä on turha kenenkään kiistää.Se että se on olemassa vain ala-asteella ja pienillä paikkakunnilla, ei tee siitä hyväksyttävää.
Kun mennään tarpeeksi pienelle paikkakunnalle jatkumo on myös ylä-asteella.Suuremmilla paikkakunnilla ongelmat on ihan erilaiset.
kuinka opettajat voivat olla noin laput silmillä etteivät näe tosiasioita. Sinä olet koulussa se joka antaa tukea lapselle siitähän sinulle maksetaan että opetat.Me vanhemmat olemme sinun pomojasi ja sinun tulee opettaa niin että lapsi oppii.Mietippä kuka maksaa sinun palkkasi.
Jos lapsi tarvitsee ERITYIStukea, huoltajien velvollisuus on auttaa. Yksin on lapsi ilman vanhempiaan, vaikka olisi millaiset opettajat.
Sinä et ole minun pomoni. Minun pomoni on rehtori ja viime kädessä eduskunta ja hallitus ministeriöineen. Siellä määritellään opetussuunnitelmat, opettajien ja oppilaiden oikeudet ja velvollisuudet ja annetaan myös resurssit suunnitelmien toteuttamiseen. Noista resursseista on jatkuvasti kiristetty ja kaikki revitään opettajien selkänahasta. Meidän koulussa on noin neljäsataa oppilasta ja yksi ylityöllistetty muodollisesti epäpätevä erityisopettaja, eikä yhtään koulunkäyntiavustajaa. Kyllä kaikki tehdään, mitä näillä rahkeilla voidaan.
Minä en ole todellakaan vastuussa siitä, tekeekö sinun lapsesi läksynsä. Minulla on satoja oppilaita. Kaikkienko kotiin pitäisi mennä läksyissäkin auttamaan? Huoltajan vastuu ei lopu siihen, kun lapsi tulee kouluikään. Minäkin teen oman lapseni kanssa läksyjä ja luen hänen kanssaan kokeisiin. Tähän asti olen lapsellisesti luullut, että niin kaikki normaalit vanhemmat tekevät.
Olet malliesimerkki nykyvanhemmista, jotka mielellään antavat koko kasvatusvastuun ensin tarhantädeille ja sitten koululle. Mene itseesi.
ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa... itku tulee siitä, että opet joutuvat kaltaistesi "jos lapseni ei pärjää kiitettävästi, on vika opessa eikä suinkaan perintötekijöissä.." -tyyppien kanssa yhteistyötä tekemään.
Nauru sen sijaa siitä, että kuvittelet olevasi "opettajien pomo". Voi pyhä yksinkertaisuus järjenjuoksemattomuuttasi!
Voinet perustella väitteesi siitä, että vanhemmat ovat opettajan pomoja?
Milloin tällainen pomo-alainen (= vanhempi-opettaja) -suhde käytännössä mielestäsi alkaa?
Minä tiedä kuka minun palkkani maksaa, ja sinun nimeäsi ei niissä papereissa ole ollut.
Olet nyt eläytynyt rooliin, joka ei perustu todellisuuteen. Mietippä sinä, kenen silmillä ne laput ovat.
Just, tuolla logiikalla olet siis koko julkisen sektorin ja vielä ostopalvelujenkin pomo!!
Se, että palveluja tuotetaan verorahoilla, ei tarkoita että veronmaksajat olisivat myöskin määräämässä miten niitä käytetään. Kyllä siitä, luojan kiitos, päättää ihan kunkin sektorin oikeat asiantuntijat.
Muuten, opettajatkin maksavat veroja -ovatko he siis myös pomoja vai maksetaanko opettajien palkat jostakin erikseen korvamerkitystä, vanhemmilta peritystä verotulosta?
Onko se ihan noin, että jos lapsi tarvitsee oppiakseen erityistukea, niin se kaatuu vain ja ainoastaan vanhemille?
Siis en tarkoita normaalia läksyjen lukua, vaan erityistukea. Eikö tämä erikoistuki pitäisi tulla ammatti-ihmiseltä? Vai tarkoitatko, että kuka tahansa voi opettaa lasta, joka ei koulussa normaalisti tunnilla opi?
Äitinä olisin ainakin kiitollinen, jos opettaja tämän velvollisuuteni minulle ilmoittaisi,ja myös antaisi eväät/ohjeet opettamiseen.
Monella oppilaalla on keskittymisvaikeuksia, jotka hankaloittavat opiskelua koulussa. Lisäksi oppiminen ei ole kaikille yhtä helppoa; toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta kuin toiset. Koulun systeemi on epätäydellinen, vaikka opettajat yrittävät parhaansa. Esimerkiksi juuri läksyjen teko on asia, johon on vaikea vaikuttaa. Jos oppilas tulee aina tunnille tehtävät tekemättä, eikä rankaiseminen yms. auta eikä kotona reagoida, keinot ovat vähissä. Laiskanläksyjen pito on palkatonta työtä minulle, eikä sitä ainakaan yläasteella voi säännönmukaisesti ryhtyä pitämään.
Minulla on mielessä lukuisia esimerkkejä vaikkapa lukiongelmista kärsineistä lapsista. Joidenkin vanhemmat lukevat koealueita kotona ääneen, hankkivat lapselle tukea ja auttavat kaikin tavoin. Tällaisella oppilaalla voi olla yli kasin keskiarvo, tosin kovalla työllä saavutettu. Sitten on näitä tapauksia, joiden vanhemmat eivät osallistu millään tavalla, eivät vahdi läksyjen tekoa tai kannusta lasta eteenpäin. Silloin keskiarvot huitelevat kutosessa tai jopa alempana.
Vanhempien tuella ja avulla ja heidän välittämällään asenteella voi olla huikea merkitys lapselle! Olkaa lastenne tukena, niin yhdessä me saamme kaikki pidettyä pinnalla. Yksin eivät opet siihen pysty, ainakaan niillä resursseillä, mitä nyt on. Erityisopetuksen tarve on huutava, mutta opettajia tai virkoja ei ole. Myöskään avustajia ei välttämättä saa.
jos todella olet ope, niin täytyy sanoa että kuumana käyt.Kyllähän sivistyneenä ihmisenä tiedät millä rahoilla esim. opettajien palkat maksetaan, tuskin kukaan lahjoittaa palkkarahoja. Sinä arvostelet etteivät vanhemmat valvo lastensa läksyjen tekoa tai neuvo kotona jos lapsi ei osaa. Sinä olet sen takia koulussa että neuvonta ja opetus kuuluu sinulle.Päreet tuntuvat sinulta palavan herkästi, toivottavasti ei koulussa.
Toivon todella, että sinulla on helppoja lapsia, joilta koulu ja omista asioista huolehtiminen käy kuin tanssi. Vähän vaikeampi tapaus taitaisi jäädä huoltamatta, kun onhan noita opettajia. Heh, olisipa hauska nähdä, kuinka sinä annat joka iikalle yksilöllistä huomiota ja tukea samalla, kun yrität opettaa koko ryhmää, jossa voi olla kolmekymmentä oppilasta. Laskepa, paljonko aikaa jää yhdelle oppilaalle 45 minuutista! Mutta onhan sitä surkea opettaja, jos ei pysty ratkomaan vastahankaisen oppimisvaikeuksista ja laiskuudesta kärsivän murrosikäisen ongelmia reilussa minuutissa. Tosin minä näen oppilaitani kolme tuntia viikossa, joten aikaa yhdelle oppilaalle on peräti nelisen minuuttia viikossa!
Jos kerran olet pomoni, saan sinulta varmaan ohjetta ja opastusta siihen, miten minun pitäisi homma hoitaa. Kiitos jo etukäteen vinkeistä. Vaikutat niin pätevältä pomolta ja vanhemmalta, joka hyvin tuntee koulumaailman, että viisauden sanoja varmaan taas on tulossa. Mahtavaa, että kaltaisiasi on meitä muita opastamassa.
Taitaa äite2 pitää suunsa supussa tämän jälkeen!
Älä häneen tuhlaa viisaita sanojasi! Meidän muiden kylläkin on niitä mukava lukea ja ottaa opiksikin! Äite2 on se sama räksyttäjä, joka laukoo idioottimaisia ajatuksiaan, milloin minkäkin nimimerkin alta. Typeryys ja tietämättömyys kylläkin paistaa rivien välistä, eikä hänestä voi erehtyä... : )
Ei voi kauhalla vaatia häneltä, kun on lusikalla saanut... you know!
Ei tuo sananlasku pidä paikkaansa, mutta onhan sitä kiva heitellä sellaisiin väleihin, johon ei ole muuta sanottavaa.
Idiootit ei älähdä, koska ne ei tajua, kun niihin kalahtaa. Katselevat vain tyhjin silmin suu auki tyhjyyteen.
niin,kyllä valitettavasti on näin.Olen keskustellut asiasta opettajien kanssa ja kodin merkitys on tänä päivänä valtavan suuri.Kaikkia läksyjä ei ehditä tarkistamaan.Jos lapsi tipahtaa "kärryiltä" menee pitkän aikaa ennenkuin se huomataan koulussa.Kotona on pakko tehdä töitä niin lapsen kuin vanhempienkin.
Mutta silti,alkuperäiseen aiheeseen palaten: Sosiaalinen tausta vaikuttaa koulun suhtautumiseen.
Niin vanhempia kuin lapsia kohdellaan tiettyyn katekoriaan lokeroiden.Mielestäni lokerointi ei aina ole kohdallaan.
Opettaja ei saa pelätä vanhempia ja toisinpäin,tämä on yhteistyötä!
Minun suhtautumiseeni ei kyllä vaikuta varallisuus tai ammatti, kun en siitä yleensä edes mitään tiedä. Tuskin vaikuttaisi muutenkaan. Sen sijaan vanhempien asenne ja käytöksestä näkyvä sydämen sivistys voivat vaikuttaakin.
Yritän toki olla yhteydessä koteihin ja jaksaa oppilaidenkin kanssa parhaani mukaan mutta huomaan itsessäni kyllä sen, kuinka joidenkin kohdalla motivaatio alkaa hiipua. Jos koulu ei tunnu vanhempia kiinnostavan, eikä vaikeuksista informointi johda koskaan mihinkään paitsi ehkä primitiivireaktioon, en jaksa loputtomiin jaksa yrittää, kun kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä.
Usein kai koulutetut ovat koulumyönteisimpiä mutta näin ei varmastikaan aina ole. Toistan vielä, että eihän ope siitä mitään hyödy, jos nuoleskelee varakkaita tms. vanhempia. Niin että miksi niin tekisin? Ihan silkasta mielistelyn ilosta vai?!:O
Tunnen suurta kunnioitusta aktiivisia vanhempia kohtaan. Arvostus kasvaa kun huomaan huoltajien oikeasti välittävän lapsestaan ja haluavan tehdä yhteistyötä koulun kanssa. Tällaiset asiat saavat minut katsomaan ihmistä ylöspäin, ei se, mitä pankkitililtä ehkä löytyy. Se ei voisi minua vähempää kiinnostaa.
Tällaisiä yleistyksiä on helppo heittää, mutta kerropa konkreettisesti, miten se tulee esille. Itse olen työskennellyt 14 vuotta eri ala-asteilla, enkä todellakaan ole törmännyt siihen, että opet kategorioisivat lapsia vanhempien sosiaalisen aseman perusteella!
Mikä on oma näköalapaikkasi koulun käytäntöjen suhteen, kun uskallat väittää, että "sosiaalinen tausta vaikuttaa koulun suhtautumiseen"?
Todellisia esimerkkejä tältä vuosituhannelta odotellen!
Ei se, että olemme 2000- luvulla ole mikään tae siitä että nyt sitten on valtakunnassa asiat kunnossa.
Vasta aikaan saimme lukea pedofiliasta, ihmisiä murhataan, katoaa jne. VAIKKA OLEMME 2000 LUVULLA!
Ja On perheväkivaltaa (Matti ja mervi)jne..jne..
Se että olemme 2000-luvulla ei merkitse sitä ettei ongelmia olisi.
Helppoa olisi tientenkin vain ummistaa silmänsä ja haukkua epäilijät suohon.
Ei pankkitilin saldo ole ainoa luokittelu peruste.Asuinpaikka on yksi(omakotitalo/vuokra-asunto) koulutus toinen(duunari/pomo) ja yhteiskunnallinen aktiivisuus.
Meitä on moneksi ja aina tulee virhearviointeja niin opettajille kuin vanhemmillekin.
Meillä oli koulumatka kiusaamista viime syksynä.Vasta pelurina oli opettajan lapsi.Oman lapsen opettaja oli ihan kädetön asian suhteen mutta onneksi minä en.Jos minun kotiini tullaan kuin navettaan asioita setvimään on lopputulos ennalta määrätty.Syyllinen kyllä löytyy,ja niin tekikin.Ongelmat loppuivat siihen.
Näitä asioita tarkoitin sosiaalisilla taustoilla.Jos vastassa olisi ollut kunnanvaltuutetun lapsi tilanne olisi ollut sama,itse olisi pitänyt setviä!Ja olisi kyllä selvitettykin.
hyvä viesti.Kerroppa muutama nimimerkki, tai älä kerrokkaan. Sinulla on tietoa kirjoittajista kun notkut täällä kaiket illat.Tuollaisia älykkäitä ihmisiä täällä kaivataankin.
Heh. Mites se menikään... Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa ja hyökkäys on paras puolustus. Etpä taida olla kuitenkaan morkkaamiasi ihmisiä kummempi tässäkään. Itse asiassa olet pahempi, koska et pysy asiassa, vaan ryhdyt ivaamaan toista siitä, että hän harrastaa nettikeskustelua suomi24:ssa. Kuten muuten sinäkin.
Noh, minä olen itse asiasta ja vähän sen vierestäkin sanottavani sanonut ja taidan omalta osaltani lopetella. Toivon sinulle äite2 avointa mieltä muita kohtaan ja vähemmän kitkeränkatkeraa jatkoa muutenkin.
Yläasteen aineopena ja luokanvalvojana sain tietää vanhempien ammateista vain silloin, kun oli otettava kotiin yhteyttä kurinpitosyistä. "Minun mieheni on läääääkäri!" -tyyppiset keskustelunaloituskommentit olivat kyllä huvittavia, mutta eivät yleensä johtaneet kovin hedelmälliseen ajatuksenvaihtoon.
Muuten sosiaaliluokat, asuinalueet ja ammatinvalinnat olivat ihan yhdentekeviä juttuja. Tärkeintä oli se, että vanhemmilla oli järki tallella ja realistinen käsitys maailman menosta.
Sitä kun loppujen lopuksi pystyy vastaamaan vain omalta osaltaan.
Pyrin olemaan tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta pystynkö siihen ja pystyykö kukaan täydellisesti. Minä en tiedä kovin tarkasti, missä oppilaani asuvat, enkä tiedä vanhempien ammattejakaan, ellei se jotenkin vahingossa ole tullut ilmi.
Eniten minuun vaikuttaa oppilaan oma käytös ja asenne minua, oppimista ja koulua kohtaan. En kuulu myöskään niihin, jotka huomaavat vaatteet ja tavarat ensimmäisenä. Lapsen oma olemus kertoo minulle, miten kotona koulusta ja opettajasta puhutaan. Siihen voi sitten yrittää vaikuttaa, joskus toimii, joskus ei.
Ihmisiä, kun ollaan, niin mukavaltahan se tuntuu, kun lapsi on ystävällinen ja hyvätapainen. Toisenlainen käytös tuo sitten enemmän haasteita opettajalle. Usein taustojen penkominen on aihellista, että ymmärtäisi sitten lasta paremmin ja osaisi auttaa.
Kuvittelevatko vanhemmat tosissaan että opettajilla on aikaa tuijottaa oppilaiden vaatteita tai penaaleja ja antaa sen mukaan arvosanoja. Eiköhän opettajien aika mene enimmäkseen kurin saamiseen luokassa, jossa eri sosiaaliluokista tulevat lapset hulinoivat ja häiriköivät ihan tasapuolisesti.
okei. Otetaanpa tällainen esimerkki: lapsen vanhemmat eivät vain ole koulutuksensa puolesta päässeet ylempään sosiaaliluokkaan (tarkkaan ottaen koulutus ei edes ole kriteeri ylemmälle sosiaaliluokalle) vaan he ovat sen lisäksi suomen rikkaimpiin sukuihin kuuluvia, siis sukuun jonka varakkuus ja sosiaalinen asema on ihan yleisesti tiedossa. Kyllä jokainen opettaja osaa tiettyjen sukunimienkin kohdalla jo vetää omat johtopäätöksensä, ennenkuin on edes vanhempia tai lapsia nähnytkään. (sitäpaitsi todella varakkaat harvemmin koreilee vaatteillaan, heillä ei ole tarvetta korostaa statustaan)
Ja voin kokemuksesta sanoa, että kyllä tällainen asema vaikuttaa jokaikiseen opettajaan aina rehtorista asti. Eikä se välttämättä ole kateuden paikka, koska nämä lapset todella saavat erityishuomiota osakseen joka pahimmassa tapauksessa ylläpitää vääristynyttä kuvaa lapsen silmissä, että hän saa tehdä mitä vain tässä elämässä. Lapsi oppii nopeasti, että kotona totellaan isää sekä äitiä ja käyttäydytään ihmisiksi, mutta kas kummaa suuressa maailmassa muut tottelevat/pelkäävät/kunnioittavat myöskin isiä ja äitiä -ja se voikin tuoda sitten ihan omanlaisensa uhmakkaan ja vääristyneen vapaudentunteen lapselle.
Opettajien kyky oikeudenmukaisuuteen korostuu tässä todella voimakkaasti. Monet "varakkaat" perheet yrittävät olla niin huomaamattomia kuin vain ikinä voivat lastensa kouluelämässä ja eräs syy on juuri tämä opettajien asennoituminen ja toinen taas se paljon puhuttu kateus, jota esiintyy paitsi toisissa lapsissa niin myös heidän vanhemmissaan.
Ainahan voi ottaa lainan ja käyttää se raha uusimpiin kotkotuksiin. Itsellä on lihava lompakko ilman lainoja enkä siitä huutele pitkin kyliä, vaan pidän mielummin matalaa profiilia. Lapset säästävät viikkorahoistaan, jos haluavat jonkin kotkotuksen. Päällepäin näkee esim. hiihtolomalla olevat, ei olla köyhiä eikä sairaita, vaan vuosi ollaan säästetty laina otettu, että pääsee "näyttämään rikkaalta". Tuo oli siis esimerkki! Kerran kun olin ostamassa uutta autoa, päälläni oli verkkarit yms. ja näytin "tietysti", että kunhan vaan kattelen...Auton ostin käteisellä siitä autoliikkeestä missä oli hyvä ja asianmukainen palvelu ulkonäköön katsomatta, naapuriliikkeen automyyjällä loksahti suu auki =)
Miten kommenttisi liittyy aiheeseen? Taidat sittenkin haluta huudella kylillä ;-)
eivät käyttäydy kuten itse käyttäytyisit. Itselläni sattuu olemaan kokemusta kuuluisuuksien ja miljonäärien lasten opetuksesta. Samanlaisia tallaajia ovat heidänkin lapsensa, unohtelevat läksyjä ja eivätkä aina tiedä missä mennään...
En kyllä myönnä suosineeni heitä. Minä puolestani uskon, että heitä seurataan paljon tarkemmin kuin "aivan tavallista" lasta.
"Itselläni sattuu olemaan kokemusta kuuluisuuksien ja miljonäärien lasten opetuksesta. Samanlaisia tallaajia ovat heidänkin lapsensa, unohtelevat läksyjä ja eivätkä aina tiedä missä mennään..."
juuri sitähän minä sanoinkin. Lapset ovat ihan samanlaisia ja usein itseasiassa vielä pahempiakin, juuri saamastaan erityisasemasta niin kotona, koulussa kuin kaveripiirissäkin. Ja uskoisin nyt ihan tosissani tietäväni mistä puhun.
Helsingissä, erityisesti näissä tietyissä kouluissa, opettajat kyllä suosivat ylempien sosiaaliluokkien lapsia ja ihailtavaa olisi, jos kaikki toimisivatkin oikeudenmukaisesti niinkuin sinä, mutta näin se ei kuitenkaan ikävä kyllä todellisuudessa mene.
Seurataan tarkemmin, kuten sanoit, sen kyllä allekirjoitan. Seuraaminen ei vain aina välttämättä tarkoita halua auttaa tai puuttua kun lapsi käyttäytyy huonosti...
Mistäs seuraavaksi haluaisit keskustella?
Minä kohtelen oppilaita sen mukaan, onko heillä raidalliset vai ruudulliset puserot päällä. Ja jos on yksiväriset, en ole huomaavinaankaan.
Haloo nyt sentään.....
Eikö pitäisi kysyä, että vaikuttaako vanhempien ns. sosiaalinen asema siihen vanhemmuuteen. Huolehditaanko lapsesta kotona ja opetetaanko edes alkeellisia käytöstapoja. Sitten ollaankin jo asian ytimessä.
Miten ihmeessä kotona voitaisiin opettaa lapselle jotain sellaista, mitä sieltä ei löydy?
a) eipä paljoo kiinnosta, onko oppilaan perheellä paljon vai vähän rahaa - eihän se mun tilipussia kasvata kuitenkaan...
b) vaatteista/penaaleista/lenkkareista ei nykypäivänä nää perheen sosiaalista asemaa
Luulen että nää tyypit, jotka tällaista kohtelua pelkää, ovat itse mielin kielin rikkaille ja pyllistävät heikompiosaisille.
Joskus ongelmatilanteissa perheen ammatit tulee ilmi; sen perusteella voi sanoa, että ongelmia on aidan molemmin puolin.
Niin siis mitäs sosiaaliluokkaa sinä sitten tällä yleistykselläsi tarkoitit, ylempää vai alempaa?
Huomasitko miten viestissäsi rivien välistä oli tulkittavissa oma asennoitumisesi:
"Eikö pitäisi kysyä, että vaikuttaako vanhempien ns. sosiaalinen asema siihen vanhemmuuteen. Huolehditaanko lapsesta kotona ja opetetaanko edes alkeellisia käytöstapoja. Sitten ollaankin jo asian ytimessä. Miten ihmeessä kotona voitaisiin opettaa lapselle jotain sellaista, mitä sieltä ei löydy?"
Eli lähdet itsekin siitä ajatuksesta, että sosiaaliluokissa on eroa, aina lähtien kasvatuksesta.
No minulla ei ole mitään tarvetta missään kademielessä tätä asiaa pohtia. Ja vastaisin sinulle
a)Ymmärrätkö ollenkaan, mikä valta näillä ihmisillä on sinun työpaikkaasi? Jos ei pärstä miellytä, otetaan yhteys juristiin ja rehtorilla ei yleensä tuota mitään vaikeuksia valita, potkiiko pois open vai heittäytyykö hankalaksi kyseisten vanhempien kohdalla.
b) ehkäpä et ole katsonut tarpeeksi hyvin tai sitten et itse ole ajantasalla ns. katu-uskottavista merkeistä. Kyllä sen näkee, kenellä on varaa törsätä lapsiin ja kenellä ei.
Ketjun aloittajakaan ei kyllä varsinaisesti pelännyt kyseistä kohtelua, kyselipä vain. Ei siitä tarvitse kenenkään vetää hernettä nenään.
Miksi opettajat ovat niin hirvittävän herkkiä ottamaan itseensä kaiken kritiikin?
Jos vanhemmat ovat liian kiinnostuneita tai suhtautuvat kriittisesti johonkin opetuksessa, koetaan vanhemmat heti kiusaajina. Jos kysytään vaikuttaako vanhempien sosiaalinen asema opettajaan, hermostutaan. Kun koulunkäyntiavustajat kyseenalaistavat opettajan käytöksen, hermostutaan.
Mikä kumma siinä on, etteivät opettajat kestä kritiikkiä? Valtaosa muista julkisen puolen ammattiryhmistä on joutunut opettelmaan kritiikin/palautteen vastaanottamista ja jopa muuttamaan tapojaan tämän palautteen perusteella. Miksi siis opettajat ovat niin puolustuskannalla kun joku esittää kysymyksen?
Vai onko se niin, että kun päivät pääksytysten kuvittelee olevansa auktoriteetti lasten keskellä, niin kuvitellaan tämän saman aseman jatkuvan koulun ulkopuolellakin ja asenne on sen mukainen?
a) ketään ei voi potkia pois tosta noin vaan
b)tämäkin on pötypuhetta, luottokortti-ihminen voi ostaa vaikka "kuun taivaalta" ei merkkivaatteet ole enää rikkaitten etuoikeus. Montakin akateemisen perheen lasta tavannut, joilla vaatteet sieltä tännepäin ja vähän vielä päälle.
Kiinnostus siinäkin asiassa painaa, onko aikaa ja halua paneutua lapsensa pukeutumiseen.
Olisiko niin, että usein se "kritiikki" on heti alkaessaan raivokasta (jonkun omasta lapsestahan on aina kyse) ja liian monessa tapauksessa perustuu kolmannen osapuolen (= sen lapsen) mielipiteisiin. Jos ope ei miellytä, se ensimmäinen vanhemman/lapsen mieleen tuleva sana on "epäpätevä". Onko isokin ihme, että se opettaja ei sieltä ihan ensimmäisenä avosylin riennä ongelmaa selvittelemään?
Sosiaalitoimiston virkailijat saattavat olla se toinen ammattiryhmä, jota kritisoidaan yhtä asiantuntevasti ja kehittävästi kuin opettajia.
Tämän viestin aloittaja ei kuitenkaan syytellyt eikä vaikuttanut kainkaan ärhäkältä vaan esitti kysymyksen että kuinka paljon sosiaalinen asema vaikuttaa siihen miten lapseen suhtaudutaan.
Hyvä sitä on aika ajoin pohtia itse kunkin.
Joskus olen minäkin nähnyt melkoista lipomista mitä korkeampi status.
Ja väistämättä myös sitä että köyhää kohdellaan "ansionsa" mukaan....
Toivottavasti opettajat ovat tällaisen yläpuolella, vaikka ihmisiähän sielläkin vaan ollaan
vanhempien kritiikinsietokyky, kun viestiä tulee koulun suunnalta? Erona kylläkin se, että opettajat tuovat kritiikin esiin asiallisesti. Sen sijaan vanhemmissa vain harva osaa tämän taidon. On liikaa vanhempia, jotka kuvittelevat, että he saavat määrätä, miten hommat koulussa hoidetaan. Ope on työssään asiantuntija, eivät vanhemmat! Toki asiallista ja rakentavaa palautetta saa antaa. Reilua olisi, että nämä vanhemmat, jotka mielellään sanelevat, miten koulussa pitäisi toimia antavat myös opelle oikeuden puuttua heidän omiin töihinsä, olkoon ammatti mikä tahansa???
Jos opettajalla on virka ja hän pitää tuntinsa normaalisti eikä tule kouluun juovuksissa tai vedä oppilasta turpaan, ei häntä voi noin vain "potkia pois". Ei opettaja saavuta yhtään mitään lisäarvoa itselleen sillä, että kohtelisi oppilaita eri tavoin perheen asemasta riippuen. Oma työntekohan siinä vain vaikeutuu, kun menettää oppilaiden kunnioituksen. Rehtori on paitsi esimies myös työkaveri, joka tuntee koulun todellisuuden. Ei normaali rehtori ensimmäisenä ajattele, että potkitaanpa ope pois, kun sen naama ei jotain häirikkövanhempaa miellytä:O Enpä ole kokenut, että tässä työssä olisi tarvinnut nuoleskella sen enempää rehtoria kuin oppilaita tai heidän vanhempiaankaan.
Itse olen ainakin herkkä kritiikille, mutta en siinä mielessä kuin kuvittelisi. Olen totaalisen kyllästynyt jokaiseen tämän maan kouluasiantuntijaan - ja niitähän riittää. Oletko itse esimerkiksi kritisoinut useampiakin ammattikuntia, vai onko kritiikin keskiössä vain opettajat?
Jokainen koulua käynyt on siinä sivussa kehittynyt kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijaksi ja jakaa mielellään neuvojaan. Harva käy hammaslääkäriään neuvomaan, vaikka joskus olisi hammastarkastuksessa käynytkin. Toista on opettajalla. Olohuonepedagogiikka on joskus vain niin kaukana todellisuudesta, että ei voi muuta kuin purra kieltä.
Kiinnostuneet vanhemmat ovat tervetulleita juttusille. Opetustakin saa kritisoida, mutta välillä kannattaisi miettiä, että millä edellytyksillä kritisoi.
Minun tunneilleni vanhemmat ovat tervetulleita myös näyttämään osaamistaan luokan oppilaille. Mikä olisi sen mukavampaa kuin että jokainen vanhempi kävisi vaikkapa esittelemässä luokalle omaa ammattiaan? Ketään ei ole kutsuista huolimatta näkynyt. Miksi?
Vaikuttava loppusi kaatuu asiavirheeseen. Opettaja ei kuvittele olevansa auktoriteetti lasten keskellä, vaan opettaja on auktoriteetti. Siellä koulussa nimittäin.
"Montakin akateemisen perheen lasta..." siis miten monta kertaa tämä asia pitää sanoa, akateemisuus ei tarkoita samaa kuin ylempi sosiaaliluokka!!! Akateemisuus on synonyymi ylemmän korkeakoulututkinnon kanssa ei ylemmän sosiaaliluokan kanssa.
kyllä vain, mutta opettaja on työssään. Eli hänellä täytyisi olla tietty ammatillisuus hoitaa näitä asioita, ihan niinkuin neuvoloiden terveydenhoitajilla. Eivät hekään voi sanoa mitä tahansa, tai reagoida miten tahansa -kyse on ammatillisuudesta ja ammattietiikasta. Vanhemmat ovat vanhempia ja jo opettajakoulutuksessakin tuodaan esille se, miten vanhemmuus on herkkä asia. Sen ymmärtäminen on osa tätä opettajan ammatillisuutta. En kiellä sitä, etteikö vanhempia velvoita vanhemmuuden ohella myös hyvät käytöstavat, mutta en tiedä yhtään terveydenhoitajaa tai lääkäriä joka kokisi oman asiantuntijuutensa niin suureksi, että se ylittäisi vanhempien itsemääräämisoikeuden ja antaisi täyden immuniteetin kaikkea palautetta vastaan.
Miten sitä voi kehittyä työssään, jos kieltäytyy ottamasta mitään palautetta vakavissaan? Siis tämäkään ei ollut mitään kritiikkiä, ihan puhdas kysymys vain.
nyt vasta ymmärsin, jos ajattelet akateemisuuden olevan sama kuin ylempi sosiaaliluokka...ja opettajat ovat akateemisia, niin loogisesti asiaa ajateltuna...mielestäsi opettajat kuuluvat ylempään sosiaaliluokkaan!?
hmmm...nyt kyllä naurattaa....tai oikeastaan säälittää, samanlaisia keskiluokkaan kuuluvia te olette kuin me muutkin akateemisen loppututkinnon omaavat. Siihen sosiaaliluokkaan kun vaikuttaa vain se varallisuus, ei koulutus (paitsi jos sillä tekee miljoonaomaisuuden).
Tartun nyt muutamaan kohtaan kirjoituksestasi.
Ensinnäkin, opettajilla yleensä ottaen on ammattimainen ote, sillä kyllä lapset ja heidän vanhempansa nopeasti koulivat ideaalivaihetta elävän opettajan takaisin maan pinnalle. Mutta työrauhaan ei voi itse vaikuttaa. Opettajalla täytyisi siis olla se työrauha, hoitaa niitä ammatillisia asioita eli sitä opettamista.
Otit esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan. Harva meistä käy neuvomaan terveydenhoitajaa, tai syyttää hoitajaa siitä, että lapsi sairastuu. Joidenkin vanhempien mielestä on täysin opettajan vika, jos lapsi ei opi tai jos lapsella ei ole käytöstapoja, mistä taas aiheutuu hankaluuksia yhteisössä, jossa lapselta odotetaan käytöstapojen hallintaa.
Vanhemmuuden ymmärtäminen on ihan eri asia kuin asiattoman käytöksen ymmärtäminen. Olen tavannut useita vanhempia, ja useimmilla on ystävällinen, asiallinen, tarkoituksenmukainen ja lapsen parhaaseen tähtäävä tapa selvittää asioista. Mutta, sitten ovat ne vanhemmat, joita todellakin voi vain kuunnella tyyliin toisesta-korvasta-sisään-ja-toisesta-ulos. Ja vaikka sitten jaksaisi vielä ymmärtääkiin, niin se ei ole sama asia kuin hyväksyminen.
Yksinkertaista on kyllä ymmärtää, miksi lääkäriä ei neuvota, mutta opettajaa neuvotaan. Vanhemmat eivät ole elämänsä aikana käyneet lääkärissä läheskään yhtä monta kertaa kuin koulussa. Epäaito asiantuntemus ei ole päässyt kehittymään tarpeeksi pitkälle, jotta voisi neuvoa lääkäriä. Mutta kun olet käynyt peruskoulua 9 vuotta, olet lähes valmis opettaja. Niin ainakin moni tuntuu uskottelevan itselleen.
Ja vastauksena kysymykseesi. Palautetta on monenlaista ja ammatissaan voi kehittyä loistavasti ilman sellaisten vanhempien palautetta, joiden ainoa pedagoginen ote on se alakansakoulusta päälle jäänyt opettajaviha.
Takaisin ei tietenkään kannata hyökätä. Siksi jossain edeltävässä kirjoituksessa mainitsinkin, että sitten vain purraan huulta.
Menehän opettajaksi, niin voit todeta, että lukuisilla vanhemmilla ei ole opettajan työstä hajuakaan eikä valitettavasti edes vanhemmuudesta.
...
Täytyy kyllä sanoa, että onpa omituinen asenne työhösi ja kanssaihmisiin sinulla. Tuomitset kaikki ihmiset saman kaavan mukaan, hankaliksi. Mitenköhän monta vuotta olet mahtanut toimia opettajana.
Ei kaikki täällä kirjoittevat inhoa opettajia tai kyseenalaista heidän asiantuntijuuttaan, sen enempää kuin todellisessakaan maailmassa. Monen tarkoitus on vain näin puolueettomassa foorumissa tuulettaa ajatuksiaan ja saada mieltään kiinnostaviin asioihin näkökulmaa. Se miten toisille vastaa näissä keskusteluissa, kertoo yllättävän paljon siitä miten kokee muut ihmiset noin ylipäätänsäkin. Ja jos esiintyy opettajana on seurauksena melko varmasti myös se, että ihmiset yleistävät yhden ihmisen kommentit koskemaan koko opettajiston mielipiteitä ja silloin tehdäänkin hallaa oikein kunnolla koko ammattikunnalle.
Miten muuten erotat sen asiallisen palautteen epäasiallisesta, jos suhtaudut kaikkiin yhtä negatiivisesti. Siis miten arvioit, mikä palaute on todellista ja vaatisi sinulta mahdollisesti käytäntöjen muuttamista tai hiomista? Miten mielestäsi tällaisessa keskustelussa asiat pitäisi esittää, ettet kokisi sitä uhkaavana? Ketjun aloittaja ei olisi neutraalimmin asiaa voinut aloittaa. Hän ei syyllistänyt, ei esittänyt varsinaisesti edes ennakko-oletuksia, vain muiston menneisyydestään. Ja nyt hän halusi tietää miten asiat nykyisin ovat.
Ja kiitos kehoituksestasi, mutta olen ollut jo useamman vuosikymmen ajan opetustyössä ja viimeiset kahdeksan vuotta lehtorina kasvatustieteen laitoksella, joten käytännön opetustyö on kyllä hieman päässyt ruostumaan, myönnettäköön.
Tuo open kirjoittama teksti on varsin asiallinen ja perusteltu. Sen sijaan alkuperäistä tekstiä en voi parhaalla tahdollanikaan sanoa "neutraaliksi". Jos sitä lukee objektiivisesti, ilman kaunaa opettajia kohtaan, ei voi olla huomaamatta, että henkilö itse suhtautuu varsin vahvasti kysymänsä asian taakse. En siis ymmärrä näkökantaasi!
Täällä koulupalstalla, kun tuntuu meiningin olevan se, että vanhemmat saavat tuoda kaikki (asiattomasti kirjoitetut...! - en kuitenkaan tarkoita että ap:n teksti olisi ollut näin kirjoitettu) ajatuksensa opettajan tavasta toimia esille, mutta kun ope yrittää puolustella ja tuoda hieman myös sitä ASIANTUNTEMUSTA ja ennenkaikkea koulun näkökulmaa ASIALLISESTI esille, leimataan hänet heti hankalaksi!??
katso tämän nimimerkki "ope".n aikaisemmat vastaukset, kyllä hän ihan alusta asti lähti aika järeällä ja jopa halveksivalla kalustolla liikkeelle. Vaikka alkuperäinen kirjoitus ei missään tapauksessa olisi vaatinut kyseisen kaltaista kommentointia.
Eli jos vertaamme tämän threadin keskustelijota ja heidän asenteitaan, niin ensimmäiseksi hyökkää kyllä juuri tämä ope. Hänen kohdallaan juttu ensimmäisen kerran lipesi linjalle "haukoitus...ja voi hyvä ihme miten tyhmiä olette.." onko siinä sitten kyse asiallisuudesta?
Ja tämä palsta todella on alaotsikon äidit ja isät alla, joten tottakai vanhemmat täällä saavat purkaa ajatuksiaan. Tuntuu vain olevan niin,ettei sitä voi tehdä ilman että joku räjähtää ja kokee sen jonain kritiikkinä.
Aloitan vaikkapa siitä, miten erotan asiallisen palautteen epäasiallisesta.
Esimerkiksi sinun palautettasi en voi ottaa vakavasti. Tekstissäsi on ajatuksellisia epäjohdonmukaisuuksia, jotka vesittävät väitteidesi perustelut. Yleistät yksityiskohtia ja esität väitteitä, jotka itsekin kumoat.
Uskallan myös olla eri mieltä alkuperäisen kirjoituksen neutraaliudesta ja ennakko-oletuksen puutteesta.
Ensinnäkään, minä en tuomitse kaikkia saman kaavan mukaan. Mainitsin, että useimmat vanhemmat ovat olleet asiallisia. Sitten mainitsen erikseen vanhemmat, joiden kritiikki saa jäädä omaan arvoonsa. En siis yleistänyt jokaista mielipidettä kaikkia vanhempia koskevaksi.
Oman kirjoituksesi toinen kappale sen sijaan alkaa sanoilla "Ei kaikki täällä kirjoittelevat inhoa opettajia...". Väität siis, että tämän palstan kirjoituksista ei voi muutaman perusteella yleistää mielipiteitä kaikkia koskevaksi. Saman kappaleen lopussa kuitenkin väität, että "Jos esiintyy opettajana seurauksena melko varmasti myös se, että ihmiset yleistävät yhden ihmisen kommentit koskemaan koko opettajiston mielipiteitä...".
Miten yleistys voi olla siitä riippuvainen, kuka on kirjoittaja?
Alkuperäisistä kirjoituksista huolimatta tekstiketjujen sivuhaarat alkavat usein elää omaa elämäänsä, niin tämäkin. Vastineet eivät enää liity niinkään alkuperäiseen kirjoitukseen kuin niiden vastauksissa esille tulleisiin yksityiskohtiin tai jopa uusiin aiheisiin.
Alkuperäisen kirjoittajan kirjoitus ei ollut neutraali, niin kuin väitit. "Ketjun aloittaja ei olisi neutraalimmin asiaa voinut aloittaa."
Aloittajan nimimerkki on paljonko vaikuttaa. Siihen sisältyy väite, että vaikuttaa, ja kirjoittaja haluaakin tiedustella vain sitä, miten paljon. Neutraalimpi aloitus olisi voinut olla esimerkiksi avoin kysymys "vaikuttaako?". Kun asenne paljastuu nimimerkistä ja sijoittuu tekstin alkuun, sillä on merkittävämpi vaikutus tekstin tavoitteeseen ja sanomaan kuin olisi, jos asenne olisi tullut esille vasta tekstissä tai jäänyt tulematta esille lainkaan.
Käytännön opetustyötä ei tarvita ymmärtämään, että alkuperäisen kirjoittajan koulumuistossa on saattanut olla muitakin asiaan vaikuttavia tilanteita kuin kengät, joista ilmeni oppilaan sosiaalinen asema. Tilanne on ilman muuta jäänyt epäselväksi kaikin puolin. Mahdollista on sekin, että opettaja olisi syyllistynyt luokitteluun sosiaalisen aseman perusteella, mutta yhden esimerkin perusteella en ryhtyisi yleistämään piirrettä kaikkiin opettajiin. Ap puhuttelee kuitenkin opettajia yhtenäisenä ryhmänä, jonka sisällä ei ilmene yksilöllistä vaihtelua.
Väitteeseesi, että nämä keskustelut kertovat paljon siitä, miten kirjoittaja kokee ihmiset ylipäätään, en lähtisi mukaan. Ensinnäkään kirjoitustaito ei ole mikään itsestäänselvyys. Toiseksi, mainitset itsekin, että jo pelkkä nimimerkki "jos esiintyy opettajana" vaikuttaa siihen, miten tekstiä tulkitaan, mikä taas viittaisi siihen, että nämä keskustelut kertovat enemmänkin lukijoiden asenteista kuin kirjoittajien kokemusmaailmasta. Totuus voi yhtä hyvin tulla esille sanavalinnasta tai olla tulematta.
Tuuletellaan!
Minut on paljastettu!...joten ehkä siis on aika kertoa, miten me opettajat todellisuudessa toimimme.
Tapanani on kerätä lasten vanhempien verotustiedot muut oleelliset, suorastaan välttämättömät, tiedot omaisuudesta jo heti ensimmäisinä kouluviikkoina. Tämän jälkeen esim. istumajärjestys on helppo homma. Ylimmän tuloluokan jälkikasvu saa luonnollisesti ikkunarivin näköalapaikat: köyhät kyykistelevät eturivissä. Keskiluokan tenavat istuvat luonnollisesti näiden välimaastossa. Keikkatyötä tekevien jälkikasvu on aina hienoinen sijoitusongelma istumajärjestyksen osalta. Heidän paikkansa kun saattavat vaihtua moneen kertaan lukuvuoden aikana.
Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät vapaaehtoisesti verotietojaan luovuta, joten välillä joudun rekrytoimaan esim. kouluavustajia tekemään tätä tärkeää taustatyötä opetustani varten. Kuukauden päivät siinä vähintään menee,
Mutta sehän toki kannattaa, jotta voin kategorioida lapset luokassani. Jos en saa verotietojen perusteella riittävästi informaatiota lasten kotitaustasta ja vanhempien tavasta elää, on tapanani hiippailla syksyn myöhäisinä iltoina, perheiden kotitalojen lähistöllä ja tehdä muistiinpanoja siitä, millaista elämää he viettävät.
Tämän jälkeen kirjaan kaikki havaintoni pilkuntarkasti siniseen ruutuvihkoon, jota kannan aina mukanani. Koskaan ei tiedä, mitä esim. välitunnilla tapahtuu. Vihosta on kiperän tilanteen tullen näppärä tarkastaa vanhempien sosioekonominen tausta ja jakaa jälki-istunnot käänteisessä järjestyksessä: köyhille runsaasti ja rikkaiden lapsille olalle taputtelua, muutamia kannustavia sanoja ja kaunis hymy kaupan päälle. Usein myös lähetän aurinkoiset terveiset äveriäisiin koteihin, jotta muistaisivat minua mukavilla lahjoilla lukuvuoden päättyessä. Lahjoista pidän luonnollisesti erillistä kirjanpitoa. Se on oiva lisämateriaali pohtiessani lasten todistusarvosanoja.
Opettajan työ on moninaista ja mielekästä – ja sokerina pohjalla: työtämme tukevat ja ymmärtäväiset vanhemmat!!!
Minä kerran ostin työttömyyspäivärahoilla semmosesta tarjouskorista kun halavalla sain, semmosen iihanan kirjasen, jossa on päällä kannessa ihana keijukainen. Sillä on kultasiivet. On siinä hilettäkin siinä kannessa. Ja siinä on lukko! saat sen, ei tarvii ruutuvihkoon kirjootella. Annat sitten mun Pietrolle kasin siihen enkkuun, se kun on sielä vähän risoissansa ja tuntee ittensä huonommaksi kun et sitä kunnolla opeta. Jookos: ja jos et tottele, tuun sinne astalon kanssa..
Onhan näitäkin, ei saa unohtaa. Tullaankos sua uhkailemaan työpäivän aikana, ja hyppimään tasajalkaa opettajanhuoneeseen? (sekä vanhemmat että lapset)
on arkipäivää! Nykyään on lapsia, jotka lyövät, potkivat, purevat, nimittelevät, kun eivät saa tahtoaan läpi. Vanhemmat harvemmin käyvät käsiksi, mutta puheet ovat monasti luokatonta tekstiä.
verotietoja tarvitse jos lapsen isä on esimerkiksi nykyinen tai entinen pääministeri, tai jos lapsi tottelee isänään Jorma Ollilaa tai tyttelin sukunimi on Fazer tms...
Kuinka monen oppilaaksi tai luokkatoveriksi on osunut Fazer tms? Eipä taida olla kyse kovinkaan suuren mittaluokan ongelmasta:P Ja tuota tuskin keskustelun aloittajakaan tarkoitti.
Pisa-tutkimuksesta poimittua: ...ylemmän sosioekonomisen luokan lapset ylsivät kaikissa maissa parempiin tuloksiin kuin alempien luokkien, MUTTA SUOMESSA VANHEMPIEN AMMATILLISEN ASEMAN MERKITYS OLI VÄHÄISIN!!!
Suomessa "huonojen oppilaiden" määrä on ylivoimaisesti kaikkein vähäisin, ts. oppimisvaikeuksista kärsiviin - joista useimmat tulevat alemmista sosiaaliluokista - todellakin satsataan Suomessa! "Hyviä" oppilaita - jotka siis useimmiten tulevat ylemmistä sosiaaliluokista - meillä on sen sijaan huomattavasti vähemmän kuin monissa muissa maissa! Jos jonkun pitäisi epätasa-arvoisuudesta älähtää, niin näiden sosioekonomiselta taustaltaan kärjessä olevien, sillä heidän lastensa tarpeita ei todellakaan huomioida ja yksilöidä samalla tapaa kuin heikompien!
Ts. Suomen opettajat tekevät hartiavoimin töitä sen eteen, että kaikki todellakin olisivat tasavertaisessa asemassa! - ja ovat myös onnistuneet siinä loistavasti, vaikkakin hyvien oppilaiden kustannuksella! Tästäkään tiedosta huolimatta osalle vanhemmista ei ilmeisesti riitä, että Suomen koululaitos on jo toistamiseen rankattu maailman parhaaksi!!! Ja ketkäpä sen työn tekevät: opettajat!
Eiköhän siis ole aika lopettaa ruikutus opettajien "epätasarvoisesta kohtelusta", jolle ei edes löydy minkäänlaista todellisuuspohjaa 2000-luvulla ja antaa opettajillemme heidän suuresti ansaitsemansa arvostus hyvin tehdystä työstään!
ap:lle muille "arvostelijoille", ei lellijäopelle! Viestini meni vahingossa väärään paikkaan! Suonette kömmähdykseni anteeksi!
Hyvää opetusta saavat, mutta nyt olikin kyse siitä millaista KOHTELUA oppilaat saavat, tämähän korostuu varsinkin ala-asteella, kun oma opettaja on suurimman osaa päviästä?
Kysymys siis kuului; millaista kohtelua,( ei millaista opetusta!!!)
Siitäkin huolimatta, että Suomen koululaitos on rankattu maailman parhaaksi, pitää vielä yrittää repiä jotakin "negatiivista"? Mielestäni tuo kertoo jo aika pahasta asennevammasta ja siitä, että ei voi myöntää todeksi asiaa joka kyllä maailmalla tiedetään: Suomen opettajat ovat loistavia ja koululaitoksemme tasa-arvoisin maailmassa. Meinaatko, että nämä tulokset sisältävät sen, että "kyllä ne opet hyvista tuloksista huolimatta varmaankin kohtelevat lapsia epätasa-arvoisesti..."
OPETTAJAT EIVÄT KOHTELE EPÄTASA-ARVOISESTI LAPSIA 200O-LUVUN SUOMESSA! Tiedän, mistä puhun ja tuloksetkin sen kertovat. Miksi se on joillekin niin katkera paikka myöntää, että Suomessa opettajat todella osaavat asiansa!
Mitä ihmeen tekemistä pisan tutkimuksella on tässä keskustelussa. Jos haluat keskutella siitä niin aloita oma ketju pisan tutkimuksesta.
Sitäpaitsi en usko että voit vastata KAIKKIEN ihmisten puolesta, ettei mitään vaikutusta sosiaalisella taustalla olisi. Toisilla sillä on toisilla ei..Siitähän tässä nyt keskustellaan..
Enkä ymmärrä miksi haukut ihmisiä pahasti asennevammaisiksi??? Minusta aloittajan teksti ei vaikuttanut lainkaan pahasti asennevammaisen kirjoitukselta,päinvastoin, aivan asiallinen kysymys oli.
Sinunko mielestäsi vanhempien sosioekonominen tausta ja oppimistulokset eivät millään tavalla liity aiheeseen, jota tuossa ylempänä kerrottiin? Nuo PISA-tutkimuksen tulokset ovat tietysti karvasta kalkkia niille, jotka "asennevammansa" vuoksi haluavat väkisin kaivaa jotakin negatiivista koululaitoksestamme.
Niin, opettajia on varmasti moneen lähtöön, mutta yleisesti ottaen suurimman osan pitää olla vähän hemmetin hyviä, että saavuttavat ykköstilan maailmassa! Tosiasioiden myöntäminen voi olla joskus vaikeaa! Yritä kestää!
Onpa niitä lähiaikoina tehtyjä tutkimuksia, joissa käy selkeästi ilmi että sosiaalinen asema ja vanhempien koulutus korreloi lasten älykkyyden ja koulumenestyksen kanssa...entäs jos PISA kertookin enemmän suomalaisten älykkyydestä noin ylipäätänsä verrattuna muunmaalaisiin samanikäisiin lapsiin, eikä niinkään opettajien pätevyydestä??
On muuten aika itsekeskeistä ajattelua, että se (PISA-tulos)olisi ainoastaan ja vain opettajien ansioita...mutta toisaalta, onhan se tälläkin palstalla tullut todistettua, että opet luulevat olevansa Suomen älymystön kermaa. Sääli vain heille, että valtaosa väestöstä tietää ettei se ole näin.
kuinka vaikeaa se on joillekin myöntää suomalaisen koululaitoksen huikea taso!!!
Uskotko ihan tosissaan, että suomalaislapset ovat älykkäämpiä kuin muiden maiden lapset?
Kerropa ystävä hyvä, miksi olet katkera opettajia kohtaan? Tai oikeastaan kyllähän se paljastuu rivien välistä.
Tuossahan se oli yllä PISA-tutkimusten yhteydessä, että sosioekonominen tausta korreloi koulumenestyksen kanssa, mutta SUOMESSA tasoerot osaamisessa ovat kaikkein pienimmät - ja siitä kiitos huippuhyville opettajillemme!
Suomessa vanhempien yms. seikkojen vaikutus on verraten pieni ja se selittyy sillä, että koululaitos opettajineen pystyy auttamaan niitäkin lapsia, jotka eivät saa niin paljoa tukea kotoa. Tämä on selkeä merkki opettajien ammattitaidosta.
Olen lukenut keskustelun kokonaisuudessaan enkä ole löytänyt yhtään viestiä, jossa joku opettaja väittäisi olevansa jotain älymystön kermaa. Sen sijaan opettajat ovat vain enimmäkseen kertoneet tekevänsä parhaansa opettaakseen lapsia hyvin ja kohdellakseen heitä tasapuolisesti.
Mitä ihmeen syytä kenelläkään on epäillä, etteivätkö suomalaiset opettajat kestäisi kansainvälisen vertailun? Me saamme huipputuloksia aikaan keskivertoa pienemmillä resursseilla ja olemme korkeammin koulutettuja kuin useimpien muiden länsimaiden opettajat. Sen sijaan palkkamme ei kestä vertailua muihin maihin. Meillä on kaupungin työntekijöistä vähiten sairaspoissaoloja, koska tunnemme niin suurta vastuuta työstämme.
Suurin osa meistä opettajista varmasti tekee ihan riittävästi töitä palkkansa eteen. Jostain ihan kummasta katkeruudesta kertoo, ettei levyseppähitsaajien, myyntiassistenttien, parturien, insinöörien tai ylipäänsä minkään muun ammattikunnan edustajien tarvitse lukea netistä tai mistään muualtakaan tällaista solvausta suorastaan.
Onneksi koen joka päivä töissä olevani oppilaideni arvostama. Heiltä saan positiivista palautetta useinkin. He tietävät, että haluan vilpittömästi opettaa ja tukea jokaista. Sen sijaan vanhemmilta kiitosta on turha odottaa. Syyn voi lukea täältä:(
siis minua ärsyttää tässä asetelmassa se opettajien oman hännän nosto.
Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat ihan kohtalaisen älykkäitä ja kyllä tämä älykkyys on olemassa ilman opettajienkin osuutta. Näistä opettajien kommenteista voi puolestaan rivien välistä lukea, että meidän pitäisi olla vain ja yksinomaan kiitollisia lastemme älykkyydestä heille.
Opet antavat ymmärtää, että lapsemme olisivat ilman heitä täysiä idiootteja.
En väheksy opettajia, mutta en hyväksy sitäkään, että opettajat väheksyvät lapsiamme.
Voisitko kertoa esimerkkejä? Minä en ole koskaan kuullut enkä lukenut kenenkään opettajan sanoneen tai kirjoittaneen, että lapset olisivat tyhmiä ilman häntä. Päinvastoin meidän opehuoneessamme ihastellaan oppilaiden synnynnäistä lahjakkuutta ja koulunkin ulkopuolella opittua tietoa ja taitoa monesti. Olen itsekin joskus kiitollisena ajatellut, miten hienoa on päästä itseään fiksumpia opettamaan. Minulla on ehkä enemmän tietoa ja elämänkokemusta sekä open ammattitaito, mutta toki tiedän monien oppilaiden vielä kasvavan ohitseni. Ja sen prosessin seuraaminen on ihan palkitsevimpia asioita työssäni.
Opettajan työ ei ole lyttäämistä ja latistamista vaan nimenomaan kasvun esiin houkuttelua!
Mikä siinä on, että kokki voi olla ylpeä upeasta ruuastaan, arkkitehti hyvin suunnitellusta rakennuksestaan, kampaaja asiakasta pukevasta kampauksesta, myyntiedustaja hyvästä tuloksestaan, mutta me opettajat emme saisi olla ylpeitä saavutetuista oppimistuloksista ja toimivasta koululaitoksestamme, jota tullaan ihastelemaan joka puolelta maailmaa?
Tämäkään keskustelu ei lähtenyt liikkeelle opettajien hännännostosta, vaan päinvastoin, jälleen kerran huoltajien hyökkäyksestä. Missä muuten olet nähnyt opettajan aloittaman keskustelun siitä, kuinka loistavia olemme? Toki sitä tekee mieli alkaa puolustautua, kun esitetään ihan kummallisia ennakkoluuloja, käsityksiä ja haukkuja.
Jos tästä ryhdytään keskustelemaan, mennään kyllä asian sivuun, mutta minun on pakko sanoa, että mielipiteesi suomalaisten muita korkeammasta älykkyydestä on syvästi rasistinen. Väitätkö nyt ihan tosissaan, että olemme geneettisesti älykkäämpiä kuin vaikkapa saksalaiset, jotka olivat hyvin pettyneitä omiin pisa-tuloksiinsa? Semmoisia "tutkimuksia" ei ole olemassakaan, joissa suomalaiset todistetaan muita eurooppalaisia älykkäämmiksi.
Näin en ole koskaan väittänyt, siis että suomalaiset olisivat muita älykkäämpiä. Väitin, että se suomalaisten (ja kaikkien muidenkin kansallisuuksien) olemassaoleva älykkyys on olemassa ilman opettajiakin. Ihan samallalailla kun kehitysmaissakin on on erittäin älykkäitä lapsia, vaikka opetus on mitä on.
Kyllä tätä palstaa lukiessa saa käsityksen ja nimenomaan opettajien kommenteista, että vanhempien pitäisi olla onnellisia kun lapsillamme on niin hyvät opettajat. Ilman heitä ei PISA.sta olisi saatu niin hyviä tuloksia. He mahdollistivat tyhmien lapsien pärjäämisen niin hyvin.
Arvostan opettajia, en ryhmänä, vaan yksilöinä. Lapsillamme on ollut päteviä ja asiantuntevia opettajia, mutta myös täysiä tyranneja tai suorastaan epäpäteviä yksilöitä. En arvosta ketään ihmistä ammatin, sukupuolen, sosiaalisen aseman, koulutuksen tms. perusteella, jokaisen yksilön pitää arvostus ansaita. Siksi en tällaisillakaan palstoilla voi sanoa, että opettajat noin yleisesti ovat päteviä tms., se olisi yleistystä siinä missä negatiivinenkin yleistys. Eli ei totuudenmukaista.
Lapseni (ovat tosin ihan supisuomalaisia) eivät viimeiseen kahteen vuoteen ole olleet suomalaisessa koulussa, eikä heidän opettajansa tai suurinosa oppilaistakaan ole suomalaisia. En ole huomannut eri kansallisuuksissa mitään eroa, mitä tulee koulumenestykseen, mutta vanhempien asennoitumisessa opettajiin on kyllä huimia eroja. Ja suomalaiset ovat kyllä kaikkein kilteimmästä päästä, vielä.
Ja mitä tulee siihen rasismiin...niin väitätkö itse, että suomalaiset opettajat ovat pätevämpiä kuin mainitsemasi saksalaiset, vai mikä selittää suuren eron PISA-tuloksissa... oppilasmateriaaliko? Jos väität, että olette opettajina pätevämpiä, olet rasisti ja jos taas väität sen johtuvan oppilasmateriaalista (saksassa on paljon ulkomaalaisia) olet rasisti.
tuolla toisessa threadissa, aiheena pakkourheilu pois, opettaja vm 80 sanoo etteivät opettajat päätä mitä opetetaan tai miten, vaan siitä päättää opetushallitus. Eli saamme kiittää opetushallitusta PISA.n tuloksista, emme opettajia noin yleisesti, vaan koulutusjärjestelmää, ja sen minä kyllä allekirjoitan!
Saksalaisilla opettajilla on huonompi koulutus. Lisäksi järjestelmä perustuu ihan toisenlaiseen ajatteluun kuin meillä. Jos lapsi ei pärjää, vika on lapsessa, joka pitää siirtää toiseen kouluun. Saksassahan edelleen on rinnakkaiskoulusysteemi.
Edelleen väitän, ettei tälläkään palstalla kukaan opettaja ole väittänyt, että oppilaiden menestys on vain ja ainoastaan heidän ansiotaan. Kerro nyt jo ihmeessä, kuka näin on sanonut ja missä? Totta kai siihen vaikuttavat monet asiat. Mutta erojen suhteellinen vähäisyys koulujen ja eri sosiaaliluokista tulevien välillä selittyy kyllä pätevällä opetuksella.
Miksi on niin vaikeata antaa tunnustusta opeille, jotka kuitenkin ovat koulun ehdoton selkäranka ja omalta osaltaan ovat vaikuttaneet tuloksiin? Ja ne ihmiset, jotka opetushallituksessa laativat suunnitelmia, ovat muuten yleensä saaneet opettajankoulutuksen ja ovat työskennelleet joskus opettajina! Miten ihmeessä he muuten niitä suunnitelmia osaisivatkaan tehdä:O
luepas läpi kaikki opettajien kirjoittamat viestit, suurin osa ei ole yhtä kultivoituneita kuin sinä, ikävä kyllä.
Mitä tulee tuohon opetushallitukseen, niin vertaisin sitä sosiaali- ja terveyspuolen vastaavaan. Ei sielläkään rivihoitajat tai -lääkärit näitä suuria linjauksia tee, vaan tohtorintutkinnon, tai vähintään lisurin omaavat entiset rivityöntekijät(?), jotka ovat kehittäneet näkemystään monitieteellisemmäksi ja laajemmaksi moniammatilliseksi visioksi siitä miten asiat pitäisi olla.
Ja sanottakoon tämä nyt ihan selkeällä suomen kielellä, vaikka se onkin hieman ruosteessa:D, arvostan opettajia. En kollegiaalisena laumana, vaan yksilöinä. Minulla ei ole mitään omia vanhoja opettajiani vastaan, ei lasteni entisiä tai nykyisiä vastaan eikä omia nykyisiä kollegoitanikaan vastaan. Se vain on myönnettävä, että tähänkin laumaan mahtuu paljon sellaisia ihmisiä sekaan, joita ei voi yleistää kuuluvaksi tähän mainitsemaasi kategoriaan:"...tunnustusta opeille, jotka kuitenkin ovat koulun ehdoton selkäranka ja omalta osaltaan ovat vaikuttaneet tuloksiin?" eli kaikki opet eivät kuulu tähän selkärankaan. Minä en arvostele opettajistoa, haluaisin vain heidänkin ymmärtävän etteivät ole täydellisiä. Omien virheiden ja sen, ettei tiedä tässä maailmassa kaikkea, on viisauden alku ja ilman ymmärrystä tästä ei ole lähelläkään täydellisyyttä. Se on muuten aika tärkeä viesti oppilaillekin.
Objektiivisuuden nimissä on myönnettävä, että positiivinen yleistys on ihan yhtä totuutta vääristävää kuin negatiivinenkin. PISA-tutkimuksenkaan tulokset eivät ole yleistettävissä koko opettajistoon, otannan suppeuden vuoksi.
Olenpa tosiaan tympiintynyt minäkin. Minusta on edelleen outo käsitys ja yleistys ja ennakkoluulo suorastaan, että opettajat luulisivat olevansa täydellisiä. Missä olet tällaiseen törmännyt? Olen kysynyt tuota jo muutaman kerran, mutta et vastaa.
Toisaalta kyllä tuntuu, että täydellinen pitäisi olla, että arvostusta tässä maassa saisi. Nyt Pisan otannatkin ovat yhtäkkiä pienet eli eivät todista mitään. Tarkistapa tietosi.
Mutta kivat jatkot. Jos tosiaan hyvän open kohtaat, se varmastikin on vain ihan sattuma. Aina kannattaa uuden open kohdatessaan ensin epäillä.
Ehkäpä minäkin hankin lisurin, niin arvostus kohoaa ja olen yhtä hyvä kuin opetushallituksen suunnittelijat, jotka muuten tyypillisesti eivät ole lisensiaatteja. Tiedoksesi vaan, että meidän opehuoneessa muuten on pari lisensiaattia. Mutta jos he ovat hyviä, sekin lienee ihan sattumaa.
Mutta ei tästä todellakaan enempää. Pysy epäilevällä kannalla. Kyynisyys ja epäily ja nihilismihän ne ovat nykymaailmassa sivistyneen ihmisen merkkejä. Me jatkamme töitä parhaamme mukaan.
Etkö ymmärrä mitä luet, vai yritätkö tahallaan heittäytyä tyhmäksi. PISA.n otos ei ole pieni vaan suppea, se ei koske kaikkia luokkia, eikä näin ole ylestettävissä myöskään koskemaan kaikkia luokkia tai kaikkien luokkien opettajia. Ja kiitos vai kysymästä, oma luokkani osallistui kyseiseen tutkimukseen, joten uskoisin tutkimuksen olevan sekä teoria- että tutkimusosioltaan suht´ hallinnassa.
Jo tämä sinun inttämisesi todistaa, että luulet olevasi parempi kuin esimerkiksi minä. Minä sentään tiedän, etten ole maailman täydellisin ihminen tai edes maailman täydellisin opettaja ja siitä tiedosta minä myöskin ammennan voimani työhöni. En siitä, että luulisin olevani jotakin suurempaa kuin vanhemmat tai suurempaa kuin nuoret joita opetan!
Hyvät jatkot vain sinullekin, toivottavasti ei koskaan osuta samaan oppilaitokseen, en voisi työskennellä ympäristössä, joka on täynnä toinen toistaan täydellisempiä ihmisiä. Olet nyt leimannut minut yleistäjäksi, rasistiksi ja vaikka miksi, vaikka en ole antanut aihetta kyseisiin syytöksiin. Toivottavasti et ala nimittelemään lapsia samalla tavalla, kun he esittävät eriäviä mielipiteitä.
Ethän muuten sekoita täydellisyyttä ja asiantuntemusta keskenään?
Minä olen opettaja, mutta en kylläkään erityisen älykäs tai täydellinen. Oman aineeni asiantuntija olen sen sijaan ehdottomasti.
Ei tuo sinun keskustelukumppaniopettajasikaan sen vuoksi ole sinun kanssasi jaksanut keskustella, että olisi erityinen täydellinen, eikä siksi osaisi lopettaa. Opettajat ovat vain tottuneet selittämään samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Sitä voisi kutsua vaikkapa asian avaamiseksi toisesta näkökulmasta väitteitään perustellen ja keskustelukumppaniltaan kysymyksin uutta tietoa hankkien (toimintatapaa kutsutaan joskus myös väännä-rautalangasta-menetelmäksi). Sinä et kylläkään ole perustellut väitteitäsi etkä edes vastannut kysymyksiin.
Minusta väitteesi, että opettajat pitävät itseään älykkäinä tai täydellisinä, on kotoisin omien korviesi välistä. Kukaan opettajaan viittaavalla nimimerkillä kirjoittanut ei ole väittänyt olevansa täydellinen tai älykäs. Sinä sen sijaan uskot kyseiset kirjoitukset silloinkin kun niissä ilmenee asiavirheitä. Taidat itse pitää opettajia täydellisinä ja tietävinä. Miksi ihmeessä näin?
Saatanpa olla naivi, mutta mielestäni sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" vastaa hyvin tilannetta opettajien ja vanhempien välillä. En usko että suomessa, jossa luokka-erot eivät ensinnäkään ole niin suuret, vanhempien sosiaalinen asema vaikuttaisi juurikaan kenenkään saamaan kohteluun. Kyllä se vanhempien käytös on se jonka perusteella ylipäätänsä voi ihmisiä arvioida.
Minulla on selkeä periaate lasteni koulunkäynnissä; opettaja on lasten auktoriteetti koulussa ja minä kotona. Ne eivät mitenkään kilpaile keskenään ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsille on todella tärkeää, että he tuntevat vanhempien arvostavan opettajaa. Opettajalla ja koululla on suuri merkitys lapsen elämässä, halusipa vanhemmat sitä tai ei, ja jo lapsen edun takia ei siihen suhteeseen saa vanhempana järjestää mitään epäluottamuksen osoituksia. Lapsen on saatava luottaa opettajaan, jo ihan oman itsensäkin takia.
Niinkuin jo totesinkin, niin tämä kenties kuullostaa naivilta, mutta koen että minun tehtäväni ei ole puuttua opettajien tehtäviin, niinkauan kuin toimitaan oikein.
Olen aivan samaa mieltä. Olisin enemmän huolestunut esim. poikien ja tyttöjen kohtelusta. Onko se tasapuolista? Voiko opetus olla samanlaista molemmille sukupuolille ollakseen tasapuolista?
Mielestäni sitä on vaikea tarkastella objektiivisesti opettajan näkökulmasta, vaikka tahtoa olisikin.
mutta asia on juuri näin. Muutama vuosi sitten vastavalmistuneena opena aloitin pienehköllä ala-asteella. Luokassa esiintyi kiusaamista ja kun puutuin siihen, sain kutsun rehtorin luo: kiusaaja oli paikkakunnan lääkärin ja lukion rehtorin poika, kiusattu työttömien ja osin alkoholisoituneiden vanhempien lapsi. Käsky kävi lopettaa moinen kurinpalautus, sillä tietäähän nämä lapset...
Nyt olen muussa ammatissa; oma poikani on ala-asteella ja häntä kiusaa eräs eri uskontokuntaan kuuluva poika. Opettaja on tätä samaa uskontokuntaa ja poikani on selvä altavastaaja; hänestä löydetään aina se pohjimmainen syy...
Joten suu tukkoon: eri asemat vaikuttavat ja keskinäiset suhteet varsinkin pienillä paikkakunnilla.
Enkä myöskään usko, että asiat ovat noin mustavalkoisia kuin kirjoitit!
Ehkä jätit työssäsikin puolet asioista kuulematta ja näkemättä...
kun samaa lasta sama poika nälvi juoppohullujen lapseksi (lapsi ei opi ilman vanhempia tuollaista sanaa), pukki, vei tavaroita... tämä toinen lapsi oli arka, eristäytyi, en ainakaan nähnyt hänen aloittavan tai provosoivan.
Rehtori (vanhempi mies, lähellä eläkeikää) sanoi selvin sanoin, suunnilleen näin: "Tietäähän nämä tämmöiset lapset ja minne sitä lopulta päätyy, ei xxxx pahaa tarkoita, pojat nyt vaan on niin vllejä. Parasta, etä jätät asian tähän. Pojan äitikin on kunnanvaltuustossa..."
kun mennään pienelle paikkakunnalle.Esim yksi ala-aste ja yhdistetty 1-2 luokka.Yläluokille mennään toiselle paikkakunnalle. Kyllä vaatii kotoa kanttia alkaa selvittelemään kun koulun kanta on tämä.Kyllä palas käämit,ja loppuis paapominen.Toisinaan opettajat on pahassa välikädessä,pyytäisivät rehellisesti vanhemmilta silloin apua.
rehtori edusta sellaista auktoriteettia, että en puuttuisi kiusaamiseen. Ne ovat yksittäisen rehtorin mielipiteitä - jos ovat...- , ei voi yleistää.
Toivottavasti sinä toimit tilanteessa vastuullisena aikuisena ja veit asian tiedoksi kiusaajan kotiin! Vai olitko samassa kelkassa rehtorin kanssa?
Oma kokemukseni on 20 vuoden takaa. Olin silloin yläasteella ja syystä tai toisesta joudun kiusausen uhriksi. Ilmeisesti siksi, että olin luokan ainut, jonka kotona oli lehmiä.
Kun tilanne oli muuttunut todella pahaksi, juttelin asiasta opolle. Minuun suhtaiduttiin törkeästi, kun kerroin ketä pahimmat tyypit olivat. Nimittäin kirkkoherran tytär ja hänen hyvä ystävänsä, molemmat partiolaisia. Sanottiin vain että anna olla. Vasta sitten kun olin yli viikon pois koulusta, asiaan puututtiin, mutta siten, että minut vaihdettiin toiselle luokalle, jossa kyllä olikin kavereita. Oman käsitykseni mukaan näihin kiusaajien tekemisiin ei puututtu missään vaiheessa. Jatkuihan se kaikki jossakin määrin koko yläasteen ajan... Vasta nyt, omien lasten myötä, olen alkanut asiasta puhumaan. Uskon, että nykyisinkin, varsinkin pienellä paikkakunnalla tilanne on sama kuin 20 vuotta sittenkin.