kumppanisi tai ystäväsi ovat yleensä suhtautuneet kun kerrot mitä sinulle on tapahtunut?? ääniä näkemistä ennustamista etukäteentetämistä jne..
miten
aave nainen
101155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Äitini hymyilee ja pyörittelee päätään kun kuuntelee yliluonnollisia kokemuksiani. Olen siis jo aikuinen mies, mutta kertoo sitten itse totisella naamalla omiaan. Entinen kotini, siis jossa äitini tällä hetkellä asuu on omituisten tapahtumien paikka.
oli taasen maalla isäni koti jossa tapahtui kaikenlaista:O mutta nyttemmin talo on isäni veljen hallussa.
mutta itsellänikin äitini ja isäni ovat juuri samanlaisia että eivät usko ennen kun jotain tapahtuu siskoni ovat kokeneet myös jonkin verran joten toinen toteaa aina että ei halua kuulla toinen kuuntelee mutta toteaa yleensä että olipas pelottava:D
ja kuin myös minäkin aikuinen:) mutta kokemuksia on ollut 5v asti.
Well ittelläni on käynny näin et sen jälkeen kun olen kertonu niin on kaverit kaikonnut alettu selittelee et on kiire sinne ja tänne ja nyt ei oo sopiva aika tavata jne olen aatellu vaan et no ihan miten vaan ja oon viihtynyt nyt sitten yksin koska itse tiedän mitä olen nähny ja kuullu niin jos joku muu ei yliluonnollisia asioita ole nähny tai kuullu ni se ei liene minun vikani.
Joten olen mielummin yksin kun tuppaudun seuraan ihan kun sussa oisi joku spitaalisen kyltti kaulassa well minkäs teet right?
osa ihmisistä kyllä juu tekee mystisen katoamisen:( se on kyllä aika ikävää...:( mutta tietysti jos on ihmisiä joilla on jotain kokemuksia he suhtautuvat avoimemmin:)
mutta vaikeatahan se on tietysti ihmisten kanssa joilla ei kokemuksia.
Riippuu kenelle olen tullut asiasta/asioista maininneeksi...Aika suuri osa ihmisista pistaa "kaiken maailman ilmiot" jonkinasteisen mielisairauden piikkiin...minulla on muutama frendi, joille en viitsi jutella asioista kuin "suodatetusti"...olen niin kyllastynyt tuohon: "Sinun pitaisi varmaan kayda laakarilla..." -soopaan.
Sitten osa tutuista/sukulaisista on itsekin "kyvykas" tassa suhteessa ja heidan kanssaan naista ilmioista voi puhua ihan normaalisti esim. kahvipoydassa...jaetaan vain kokemuksia keskenamme.
Paljon auttaa asiassa kun loytaa "samanhenkista porukkaa" - olivat he sitten tuttuja tai tuntemattomia. (...ei sitten tarvitse turhautua heidan kanssaan...)
Siis vaikka en olekaan mielestäni yliluonnollisia kokenut enkä muille kertonut. Haluan nimittäin valottaa hiukan vastakkaista näkökulmaa.
Rakas tyttöystäväni on herkkä havainnoimaan ihmisiä (harmittaa välillä kun hän tuntuu lukevan ajatuksiani ;D), lisäksi hän tarkkailee ja havaitsee poikkeuksellisen terävästi normaalielämän "anomalioita", siis tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia. Hän myös muistaa unensa ja tekee niiden perusteella itsearviointia omista tunteistaan ja ennakoi tulevia tapahtumia ja päätöksiä. Hän osaa myös tulkita samoin hyvin uskottavan tuntuisesti muiden kertomia unia ja selittää mitä ajatuksia, pelkoja, toiveita ym. niiden takana piilee.
Tähän asti uskon häntä täysin, uskon että hän on erityisen herkkä ja kouliintunut havainnoimaan ihmisiä ja ilmiöitä. Vaikeampi asia minulle on kuitenkin hänelle syntyvät tuntemukset, ennalta-aavistamiset tai enneunet tai sitten sellaisten asioiden näkeminen joita on vaikea selittää "luonnollisesti". En siis myönnä enkä kiellä mutta suhtaudun kiinnostuneesti, ymmärtävästi ja suvaitsevaisesti.
Mainittakoon vielä että tyttöystäväni on älykäs, järkevä ja sosiaalinen, hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva eikä hän suhtaudu omiin "yliluonnollisiin kykyihinsä" mitenkään mystifioiden tai niitä suurennellen (ei kovin helposti edes puhu niistä kuin joskus kahden kesken tai tutussa ja luotettavassa seurassa) vaan normaalina pienenä osana arkielämää. :)
Äitini uskoo, tai ainakin sanoo minulle uskovansa.
Yks kaveri uskoo jotain juttuja, mutta ei kaikkia.
Toinen kaveri luulee mua aika ajoin hulluksi, kun kerron sille jotain tuollaista.
Muut heput ei kyllä usko vaikka mitä tekisi.
- - - - - - - - - -
En ymmärrä, miksi ihmistä ei vain voi uskoa, vaikka kuinka vakuuttaisi puhuvansa totta.
Minä en todellakaan väittäisi parhaan ystäväni olevan hullu /psykopaatti, jos kertoisi minulle jotakin tuollaista.
tai sitten joitakin pelottaa niin kovasti etteivät halua uskoa. itse luulisin näin.
Jos joku kertoo minulle nähneensä kummituksen tai kokeneensa jotain muuta yliluonnollista niin uskon häntä ja uskon hänen olevan järjissään. En syyttele psykopaatiksi edes huonoja saati sitten parhaita ystäviäni. :D
Eri asia on sitten se että minulle oman luonteeni ja elämänkatsomukseni pohjalta syntyy aina tarve pohtia mistä muusta kyseinen näky tai muu tapahtuma voisi johtua. Minä en siis sokeasti usko että kertojan tulkinta on ainoa mahdollinen vaan harkitsen voiko selitys ollakin jokin muu.
Monilla johonkin asiaan uskovilla taas on voimakas vastustus kaikkia muita tulkintoja kohtaan. He eivät hyväksy sitä että heidän "ainoa oikea" tulkintansa kyseenalaistetaan.
Minä en moiti enkä hyljeksi ihmistä joka uskoo vahvasti johonkin, olkoon se sitten jokin uskonto, aate, ufot, kummitukset, menninkäiset tms. mutta yritän vältellä hedelmätöntä kinaamista. :)
Olet hyvä ihminen =)