Meillä on neiti (3v.) alkanut pelätä pimeää.
Hänellä on lamppu palamassa sängyn alla ja hän saa pitää huoneensa ovea auki (vanhempien makuuhuoneen ovi on myös auki, lapsen huoneesta suora näkyvyys).
Onkos mitään hyviä neuvoja millä hänen pelkonsa saisi laantumaan (muuta kuin että selitän hänelle että pimeässä ei ole mitään pelättävää, se puhe ja siihen liittyvä on käyty jo 100 kertaa läpi.)?
Hänellä on lamppu palamassa sängyn alla ja hän saa pitää huoneensa ovea auki (vanhempien makuuhuoneen ovi on myös auki, lapsen huoneesta suora näkyvyys).
Onkos mitään hyviä neuvoja millä hänen pelkonsa saisi laantumaan (muuta kuin että selitän hänelle että pimeässä ei ole mitään pelättävää, se puhe ja siihen liittyvä on käyty jo 100 kertaa läpi.)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...mutta särähti vähän silmään toi lamppu sängyn alla palamassa, en halua olla mikään ilonpilaaja tms mutta kamala sentään jos lamppuun tulee yöllä joku vika ja syttyy palamaan...hui sentään.
Hei, meillä auttoi ainakin painajaisiin se kun piirrettiin lasten kanssa paperille niitä unimörköjä.
Lapset piirsivät sen jälkeen itse möröistä niin huvittavia, ettei voi kun nauraa.
Mörkö sai huulipunaa, kutittavaa sähköä, hameen ja kakkaa päähän. Saivat keksiä mitä älyttömämpiä asioita ja meillä oli hauskaa.
Mielikuvitus auttoi siis meillä.
Juttelin lapsille siitä, kuinka unia voi ohjailla ja värittää. Ne tulevat sieltä mielikuvituksesta mistä piirrustusideatkin.
Eli nyt lapset osaavat itse ottaa mielikuvituskynät laatikosta ja värittää mörön ihan hassuksi kun niitä uniin ilmaantuu.
Sama voisi toimia muihin pimeän pelon aiheuttajiin....
No itselleni tuli joskus aikoinaan pimeän pelko kummitusjutuista joissa vihreä käsi nousi viemäristä, tällöin pelkäsin vain vessaan menoa yöllä. SUihkussa käymistä pimeällä aloin pelätä kuin näin jonkun lastenohjelman maahisista. Ja pelkään pimeää vieläkin, vaikka olen jo 18.. Nykyisin pelkoni johtuvat vain yhä useammin siitä, että tiedän mitä ehkä saaattaa yöllä oikeastikin tapahtua...
En osaa auttaa, valo on auttanut ja se että olen saanut nukkua vanhempieni kanssa, tai saanut kuunnella tuttuja ääniä nukahtamiseen asti, ettei koskaan ole tullut hiljaisuutta, missä olen "kuullut" kuiskuttelua ja askeleita..Hrr...
Itse olen pelännyt pimeää koko tähän astisen elämäni siitä asti kun ensimmäiset muistikuvat on. Myös tulipaloa pelkäsin, tosin se pelko hävisi kun muutimme lapsuudenkodista pois äitini kanssa kun vanhempamme erosivat (olin n.12 vuotias silloin)
Nukun kyllä pimeässä nykyään. Vasta 18 vuotiaana uskalsin ensimmäistä kertaa nukkua ihan pimeässä huoneessa ilman mitään pientä lamppua. En uskalla avata silmiä ja katsoa seinille muodustuvia varjoja. Ei mitään hajua mistä pelko juontaa. Tai siis lapsuudesta luultavasti, mutta mikä sen olisi voinut aiheuttaa?
Eiköhän se ole ihan hengissä selviämisvaisto, että pelkää pimeää. Ennen on pimeässä ollut ihan oikeasti jotain pelättävää esim. petoja yms.
Ihmisen mielikuvitus myöskin lähtee helposti kuvittelemaan pimeän tilalle jotain, kun ei neä mitä edessä on.