Massapostaaja liikkeellä!

1.Minun lapeni vietiin turhaan.

Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.

Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.

Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.

Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".

Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa. b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)

2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".

Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?

3. Minä masennuin totaalisesti, sillä rhuostaan otto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.

4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.

Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.

5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.

Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!

Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.

6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.

Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.

JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ

"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."

OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.