Olen lukenut kaikki Taavi Soininvaaran kirjat. Hän on melko viihteellinen dekkarikirjailija seuraten Ilkka Remeksen ja joidenkin ruotsalaisten kollegoiden linjoja.
Viimeisin, Pimeyden ydin, on nimiplagiointi. Marianne Alopaeus kirjoitti hienon romaanin 60-luvulla, hän keksi kiinnostavan nimen Pimeyden ydin. Kuinka kustantaja Tammi ei ole huomannut tätä tai välittänyt tästä?!
Soininvaaralla on ollut suorittamispakkoa kirjoittaessaan kirjaa. Henkilökuvat ovat pinnallisia ja ohuita. Päähenkilöksi on taas valittu entinen lääkäri (!), joka pestautuu Supoon (!). Hyvin epäuskottava henkilökuva.
Tämä lääkäri-dekkari ei tee oikeastaan mitään töitä. Hänen naisystävänsä jää vielä heikommin kuvatuksi. Hän on hyvännäköinen, suhtautuu mukavasti murkkutyttöön...mutta muuten ei lukijalla ole mitään käsitystä kuka hän on.
Soininvaara voisi laskea tavoitetta määrässä: kirjoittaisi kirjan vain joka toinen vuosi. Hänen pitäisi tutkia enemmän henkilöpsykologiaa ja tehdä muutenkin taustatutkimuksia.
Ajankohtaisista aiheista on mielenkiintoista lukea myös dekkariviihteessä, mutta tason pitäisi olla parempi.
Viimeisin, Pimeyden ydin, on nimiplagiointi. Marianne Alopaeus kirjoitti hienon romaanin 60-luvulla, hän keksi kiinnostavan nimen Pimeyden ydin. Kuinka kustantaja Tammi ei ole huomannut tätä tai välittänyt tästä?!
Soininvaaralla on ollut suorittamispakkoa kirjoittaessaan kirjaa. Henkilökuvat ovat pinnallisia ja ohuita. Päähenkilöksi on taas valittu entinen lääkäri (!), joka pestautuu Supoon (!). Hyvin epäuskottava henkilökuva.
Tämä lääkäri-dekkari ei tee oikeastaan mitään töitä. Hänen naisystävänsä jää vielä heikommin kuvatuksi. Hän on hyvännäköinen, suhtautuu mukavasti murkkutyttöön...mutta muuten ei lukijalla ole mitään käsitystä kuka hän on.
Soininvaara voisi laskea tavoitetta määrässä: kirjoittaisi kirjan vain joka toinen vuosi. Hänen pitäisi tutkia enemmän henkilöpsykologiaa ja tehdä muutenkin taustatutkimuksia.
Ajankohtaisista aiheista on mielenkiintoista lukea myös dekkariviihteessä, mutta tason pitäisi olla parempi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jeesuksia ole, lähetä palautteesi tammelle myös.
Alopaeuksen Pimeyden ydin on alkuperäiseltä nimeltään Mörkrets kärna. Mitään kopiointia ei siis ole tapahtunut.
On muuten hieno kirja. Putkeen piti valvoa yö jotta pääsi loppuun. Sitä ei usein tapahdu. Silloin tai enää.
Suomessa ei kirjailijoilla ole yksinoikeutta teosten nimiin. Tällaista asetusta ei löydy mistään laista, joten eri kirjailijat saavat huoletta nimetä teoksiaan jo aikaisemmin ilmestyneillä nimillä. Toinen asia on, onko se eettisesti oikein. Ainakin kustannusyhtiön tulisi ilmoittaa nimen käytöstä jo kohteliaisuussyystä. Itse en pidä oleellisena, että lupaakaan pitäisi kysyä, koska nimeä ei voi omistaa.
Ehdottaisin kuten viestiketjun eräs toinen kirjoittaja, että mikäli asia vaivaa paljonkin, annat palautetta suoraan kirjan kustannusyhtiölle ja pyydät toimittamaan sen kirjailijalle. Kirjailijat ovat usein mielissään palautteesta, jopa kriittisestä. Se on usein hedelmällisintäkin, hehän kirjoittavat kuitenkin lukijoille.
Soininvaara vierailee tänään puoli kuudelta Nurmon kirjastossa. JeS! Täytyykin mennä katsomaan.
Olen tavannut Taavi Soininvaaran ja hän kertoi, että Suomessa uudelta kirjailijalta vaaditaan kirja joka vuosi. Ja kyllähän se ihan viisastakin on, jotta saa lukijoita.
Tosiaankin, ei sillä ole mitään väliä, onko kirja samanniminen kuin jonkun toisen kirjailijan, koska sisältö on kuitenkin aina erilainen. Joten minusta siinä ei ole mitään väärää.