Onko teille tullut kirjojen lukemisesta pakkomielle? Kuinka siitä voi parantua? Yleensähän voivotellaan sitä ettei ihmiset lue kirjoja: kirja-addiktiota ei tunnusteta sairaudeksi samalla tavalla kuin nettiaddiktiota tai pelihimoa...(päinvastoin sellaista ihmistä pidetään kultturellina ja sivistyneenä!).Ja kuitenkin se voi olla samalla tavalla sosiaalisesti rajoitteista kuin muutkin riippuvaisuudet.
Gallup
Obsession
8487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerran näin yhden miehen joka odotti bussia ja luki siinä pysäkillä. Ja toisen kerran yhen äijän mikä luki ja lenkkeili yht´aikaa...! Pahasti koukussa kumpainenkin, otaksun.
Sanos muuta. Entäs jos hyppäisi vaikka laskuvarjolla ja perehtyisi samalla romantiikan ajan saksalaiseen runouteen (silleen sirosti kirja sormissa ja ruuneperilasit nokalla)...
hyvin sirosti ensin nuolaisi etusormea kielellä...
*nauraa kippurassa mielikuvalle*
Lisäys. Nimenomaan tuo siitä vielä puuttui.
Muinoin parikymppisenä oli pakko lukea kirjaa kapakassa, lauantai-iltana, siis silloin kuin muut bailaavat. Olin luvannut lähteä mukaan mutta en malttanut jättää opusta kesken.
Jos hinkuan jotain kirjaa itselleni, ostan sen ja olen vaikka ilman ruokaa tai vippaan kavereilta saadakseni sen opuksen. En ikinä tekisi tätä vaatteiden, musiikin tai elokuvaillan takia.
Taisin minäkin nuorempana kuulua lukutoukkien lahkoon, mutta vanhemmalla iällä olen onnistunut hankkimaan ainakin harhakuvan muustakin elämästä, joten armas harrastus on jäänyt vähemmälle (mitä nyt joskus aamut/illat venyy lukiessa turhankin reippaasti). Erittäin tehokas lukemiseen käytettävän ajan vähentäjä on opiskelu. Silloin toki saa ja joutuu lukemaan jos jonkinlaista tuotosta, mutta pääsee samalla kaikenlaisesta muun kirjallisuuden lukemisen halusta... :P
Ollapa taas 13-vuotias lukutoukka.
Olin nuorempana varsin ahkera lukija. Paras muisto kirja-addiktiostani on eräältä Gotlantiin suuntautuneelta pyöräretkeltä. Lähdin mielissäni äitini kanssa Gotlantiin ollessani noin 12-vuotias. Mukaan sattui kuitenkin niin mukaansatempaavia opuksia, että pyöräillessämme tandempyörällä, istuin minä takapaikalla, pyöräilin ja luin. Istuin enimmäkseen takapakkarilla tyynyn päällä; sieltä ylettyi mainiosti polkemaan. Pyörä oli varsin vakaa, eikä takana istuvan tarvinnut ohjata. Äitini kertoman mukaan herätin hilpeyttä ohiajavissa autoilijoissa. Maisemat jäivät vähemmälle katselulle, mutta sain toisenlaista sivistystä. Ja äitini pääsi pidemmille retkille kuin olisin ilman lukemista jaksanut lähteä. Kirjoihin uppoutuneena en huomannut kilometrien määrää ja ajankulua.
Kirjallisuus on yhä rakas harrastukseni ja aina toisinaan joudun niin hyvän teoksen valtaan, että normaalielämä- ja toiminnot häiriintyvät.
Näin kävi viime viikonvaihteessa, jonka käytin käytännössä sohvaan uppoutuneena ja nenä kiinni kirjassa. Meinasin unohtaa muutaman sovitun tapaamisen.
Pääasiallisesti pystyn hillitsemään lukuaddiktiotani, mutta silloin tällöin lipsahtaa.