toteutuu; olkoon kymmenen joukossa YKSI murhaaja niin saadaksenne hänet lynkattua olette valmiita lynkkaamaan ne kaikki kymmenen.
:D
:D
Te olette valmiita teloittamaan
KUNHAN OIKEUS
10963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käyttäisit nyt vähän ällitälliäkin välillä.
tunnen.
:D
roolin, tekee omat johtopäätökset ja noudattaa omaa mielijohdettaan. Edes keskiajan pyövelit eivät tehneet noin.
Olisitko arvannut? Jos olisit tuntenut tuon insinöörin hieman aikaisemmin? Epäilen.
En usko että ihmiset haluavat lynkata, se on vain 'puhetta', ja kauheuden kavahtamista, ja niinhän ei oikeasti käykään, vaan asia hoidetaan oikeusistuimen kautta, ja kundi saa suojelua, jos sitä uhkaillaan vankilassa.
ja silti yksinkertainen?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000476&posting=22000000010844660
Kyllä joo, kun on tullut tehtyä susi, niin pitäähän sille häntäkin tehdä. Korjataan moka toisella mokalla.
Enemmän kuin kasvojen menettämisen pelko, pohjoismaisessa kulttuurissa yksilössä vaikuttaa syyllisyys-kysymys, se olenko omasta mielestäni syyllinen johonkin pahaan tekoon vain enkö ole.
Länsimaisissa kulttuureissa yksilölliset arvot, omantunnon vapaus, kristinuskon seurauksena kenties, ovat muuttaneet entisen keskiaikaisen yhteisöllisen ajattelun (kunnian ja häpeän kulttuuri). Jos en omasta mielestäni ole syyllinen, ei se kenellekään kuulu mitä olen tehnyt! Tärkeintä on se että säilytän kasvoni omassa mielessäni itselleni. Mitä muut ajattelevat ei ole yhtä tärkeää.
Aikaisemmin vallitsi yhteisöllisempi kulttuuri, jossa kasvot tuli säilyttää ennen muuta yhteisön silmissä. Vielä kovempi rangaistus, kuin vaikka rankat sakot murhasta - 40 lehmän hinta!) oli häpeä jonka sai jos ei kyennyt maksamaan, joutui häpeäpallille kansan silmien alle, kasvoille syljettiin ja häpeäjää sai lyödä ja solvata. Tai jos sai 'kujanjuoksua'? Silloin sai juosta kylän miesten muodostaman rvistön läpi ja kaikki saivat hakata ruoskilla ja kepeillä juoksijaa niin paljon kuin ehtivät (tähän saattoi kuolla).
Ylikankaan mukaan länsimaistunut ihminen ei voi enää ymmärtää miten kauhea oli häpeärangaistus, se jossa ihminen menetti kasvonsa yhteisön silmissä.
Meillä nykyajassa, vaikka ihminen tekisi murhan, hän ei menetä ihmisarvoaan. Tuomionkin saanutta koskee perustuslain suoma yksityisyyden ja loukkaamattomuuden suoja. Ja on aivan mahdollista, että murhaaja ei menetä edes kasvojaan, ainakaan omissa silmissään, ja kenties ei edes yhteisönsä silmissä. Hän kärsii rangaistuksensa, saa anteeksi, saa unohtaa ja jatkaa elämäänsä miten parhaaksi näkee, häntä ei karkoteta erämaahan, hänen tekonsa unohdetaan.
Ihminen tekee valintoja kaiken aikaa, ja ihmisellä katsotaan olevan vapaa tahto. Jotenkin tässä kohdassa häpeäkulttuurissa (aasialainen ja arabialainen, afrikkalaiset) ja syyllisyyskulttureissa ajatellaan tekojen seurauksista eri tavoilla.
Kasvojen menettäminen häpeä/kunniakulttuurissa on lopullista, peruuttamatonta.
Syyllisyyskultturissa on toisin, koko juttu (rikos) voi olla aivan sopusoinnussa tekijän yksilöllisten arvojen kanssa eikä hän välitä siitä mitä muut hänestä ajattelevat. Olen yksilö, minulla on omat arvoni, olen kunnian mies!
Voi olla, että syyllisyys, kun rikoksesta saatu rangaistus on suoritettu, silti jatkuu, mutta sekin on yksityisasiani eikä minua saa enää menneitten takia syrjiä.. näinhän se menee.
"Enemmän kuin kasvojen menettämisen pelko, pohjoismaisessa kulttuurissa yksilössä vaikuttaa syyllisyys-kysymys, se olenko omasta mielestäni syyllinen johonkin pahaan tekoon vain enkö ole."
Syyllisyys jostain on johtaa kasvojen menetykseen.
koska kunniakulttuurissa, jonkalainen suomalainenkin on ollut (ehkä jossain määrin on sitä edelleen), se että joku teki rikoksen, joku yksilö siis, niin se yhden tekemä rikos uhkasi koko perhettä/sukua/heimoa/kansaa/valtiota. MIksi?
Ihmiset oikeasti uskoivat että yhteisön sääntöjä rikkonut vihastutti Jumalan (tai Ukko ylijumalan, kansanusko ja kristinusko lomittuivat) , joka sitten lähetti vitsauksia. Kristinuskon myötä tämä ajattelu alkoi häipyä, ihmisen jumalasuhde alkoi muuttua hänen ja Jumalan väliseksi yksityisasiaksi (vaikka ei sen puoleen, kirkon papit velvoitettiin kontrolloimaan ihmisten käyttäymistä). Kuitenkin 'katuva sai anteeksi', saattoi sovittaa tekonsa (vaikka mahdollisesti sai silti kuolemantuomion, mutta ei helvetti-tuomiota). Kristinuskon armo-käsitys ei ollut mitätön asia.
Sitten lopulta: Kuolemanrangaistus poistettiin (Siperia tilalle). Kidutus kuulustelumenetelmänä lopetettiin jne. Alkoi vankeusrangaistusjärjestelmä ja valtion poliisit takasivat järjestyksen ja ihmisten turvallisuuden (ennen sen oli taannut suku), kylän perinteiset 'maanlait' hiipuivat (niissä oli kyse kunnia-asioista ja sopimisesta, siitä että sanaan ja tehtyy sovintoon tulee voida luottaa, niissä oli kyse verikoston estämisestä). 'Maanlaeissa' ei ollut lainkaan kyse 'rangaistuksista' vaan sovinnonteoista, tehtiin sopimuksia mitä piti 'maksaa' uhrin suvulle yms.. Kuninkaan (valtion)lait ja maanlait menivät ristiin! Käräjillä tehdyt sopimukset, vaikka ne olivat usein lainvastaisia, vahvistettiin sitten oikeudessa (virallisesti). Vanhaan aikaan oli kyse suvun kunniasta, ei yksilön.
Ihmiset olivat ennen todella 'kunniantuntoisia'(väärästä sanasta tuli äkkiä puukkoa), mutta tämä alkoi hiipua, kun lait muuttuivat, eikä yksilö ollut enää vain 'sukunsa edustaja' vaan yksilö.
Mutta kunnian kulttuureissa, edelleenkin, esim jos tytär/nainen/vaimo loukkaa suvun kunniaa, hänet saa arabialaisessa kulttuurissa jopa tappaa, tai se katsotaan jopa velvollisuudeksi, häpeä on niin suuri, vain kuolema pelastaa suvun maineen (tavat vaihtelevat eri maissa ).
Vaikka kyllä samaa käyttäytymistä näkee meilläkin, 'miesyksilö tappaa naisensa, joka ei vastaa odotuksia..
Samalla tavalla aikanaan myös Suomessa tyttölapsia vartioitiin, ja jos joku vaikka raiskasi, seuraukset olivat hirveät.. sitä ei saanut anteeksi. Ja jos syntyi lapsi, saattoivat molemmat saada kuolemantuomion. Näissä asioissa, siveellisyysrikoksissa siis, on ollut eriasteisia rangaistuksia, mutta kaikkiin niihin tuli mukaan yhteisön ankara tuomio, pilkka, häpäisy, ja naiseen se osui vielä kovemmin kuin mieheen. Täydellinen kasvojen menetys. Hirveä tilanne, johon edes itsemurha ei ollut ratkaisu (totaalisti kielletty asia, nykyisin sekin on yksityiasia, eikä kukaan 'tuomitse' esm helvettiin).
Japanissa, jossa kunniankulttuuri edelleen toimii (vaikka maa onkin länsimaistunut, niin ei se silti krisitty ole)siellä kasvojen menetys on edelleen jotain ihan muuta kuin meillä, harakiri-perinne.
Syyllisyys Suomessa johonkin rikokseen varmaan herättää monien pahennuksen, mutta yksilö ei siitä huolimatta menetä ihmisoikeuksiaan, ihmisarvoaan. Käypä joskus päinvastoinkin, entinen 'lurjus' valitaan eduskuntaan! Kansa tietää..
(en tiedä kannattaako tähän vetää esimerkiksi jotain Jammua, poikkeus kaikkien pervetikkojen joukossa, varmaan olisi ennen muinoin lynkattu oitis, ja varmaan nytkin jos olisi päästetty Myllypuroon asumaan vapautumisen jälkeen.)
Meillä voi rikokseen syyllistynyt viettää ihan huoletonta elämää, harva pankkiryöstäjä ilmoittautuu, tai pahoinpitelijä joka pääsee livahtamaan paikalta. Entäs se Tanskalainen Steen Christensen, hänestä ei huomannut vilaustakaan mistään kasvojen menetyksestä, antoi lehdille omahyväisiä haastatteluja (olen ihan kuin muutkin, tein vain sen mistä jotkut vain uneksivat, eivät uskalla). Olisi varmaan kotoisiakin esimerkkejä, tuli tämä mieleen. Naiset lähetteleivät fani-postia.. Missä se kasvojen menetys näkyi?
siinäkään tapauksessa välttämättä! On tyypejä jotka kehuvat rötöksillään.
sekin, että on aika paljon miehiä ja puolisoita jotka suhtauvat tyttöystäviinsä ja vaimoihinsa kuin nämä olisivat heidän (ennen suvun, nyt miesten) omaisuttaan (kuten ennen olikin), että 'minä olen perheen pää, älä siinä akka natise'.
Ennen, kunniankulttuurin aikaan ei ollut mitään 'rakkaus'-avioliitojakaan, vaan suvut sopivat keskenään omaisuudestaan, tytär piti naittaa niin, että suku ei menettänyt omaisuuttaan (tästä syystä esim serkkuavioliitot olivat ihan tavallisia) tytöiltä kysytty mitään. Tästä syystä neitsyyttä vartioitiin, nainen oli isän omaisuutta, avioitumisen jälkeen miehensä omaisuutta. Tottelematon tytär oli sukunsa häpeä. Epäkelpo vaimo sai piiskaa, ja sai sitä jo etukäteen,säännöllisesti varmuuden vuoksi.
Kunnia oli pointti, ei 'syyllisyys tai syyttömyys'. Väkivaltaa käytettiin alempia kohtaan, naisia ja lapsia, se oli 'väen valtaa' (väki valta), siis 'suvun' valtaa sen kunnian puolustamiseksi, se oli oikein! Koko väkivallan käsitys on muuttunut kunniakäsityksen menettäessä merkitystään.
Naiset saavat nykyään sentään käydä koulua, hän valita kaverinsa, pukeutua miten haluaa, mennä minne haluaa eikä se juurikaan loukkaa miesten kunniaa enää eikä hän itse menetä kunniaansa eikä kasvojaan vaikka olisi julkinen sadomasokisti tai huora ja esiintyisi näillä nimikkeillä televisiossa tai missä hyvänsä.
'Olen aito oma itseni ja olen ylpeä itsestäni, tein pahaa vain itselleni', jotain tämmöistä selitti Halme töpeksittyään pyssyllä mömmötokkurassa kotonaan. Hän sai jonkin tuomion, mutta ei siitä mitään kasvojen mentystä seurannut, eikä hänen töpeksintöjään muutenkaan minään pidetä. Menettikö hän kasvonsa? Ei sitä ainakaan hänen olemuksestaan huomaa.
mutta älä huolehdi: Elät vain kerran.