Edellisessä osassa Daniella ja Gunilla Whiteheart muuttivat uuteen taloon.
Kaikki tapahtumat eivät ole mahdollisia Sims 2:sessa.
Daniella pelaili uudella koneellaan koko illan. Hän ei olisi millään halunnut lopettaa, mutta Gunilla ei halunnut tyttärestään tietokonenörttiä. Sen sijaan hän halusi keskustella. "Miltä tämä nyt tuntuu?" hän kysyi arasti istahtaen nojatuoliin Daniellan huoneessa. "Niin mikä? Uusi kone vai? Hyvältä", Daniella sanoi ja kävi lepäämään sängylleen. "Ei vaan minun ja isäsi ero", Gunilla vastasi rohkeammin. Daniella puristi kätensä nyrkkiin. Kyyneleet tursusivat hänen silmistään. Ero oli tullut yhtäkkiä ja Daniella oli tietysti säikähtänyt kauheasti. Hän rakasti molempia vanhemmistaan ja olisi halunnut näiden onnen jatkuvan. Tätä hän ei kuitenkaan voinut sanoa äidilleen. Daniella niiskahti. "Ei se mitään... haittaa", hän inahti. "Hyvä niin", Gunilla sanoi epäilevästi, suuteli tytärtään otsalle ja toivotti hyvät yöt. Daniella vaihtoi surkeasti yöpaitansa päälleen ja kömpi peiton alle.
Gunilla heräsi kello viisi. Hän haukotteli makeasti ja nousi venytellen. Hän vilkaisi peiliin. "Ja vielä namu", hän huokaisi, pöyhensi hiuksiaan ja vaihtoi vaatteet päälleen. Gunilla meikkasi kasvonsa ennen kuin rupesi laittamaan aamiaiseksi munakasta. Pian Daniella tallusti huoneeseen. "Huomenta..." tyttö mumisi ja istui pöytään. "Huomenta! Sinulla on tänään ensimmäinen päivä uudessa koulussasi. Jännittääkö?" Gunilla kysyi pirteästi. "Joo..." Daniella vastasi ja kauhoi munakasta suuhunsa.
Pian koulubussi kurvasi pihaan ja Gunilla lähetti vastahakoisen Daniellan kouluun. Hän vilkutti nyrpeälle tyttärelleen iloisesti ja kiiruhti sitten sisään soittamaan puhelun. Pian pihaan juoksi tumma mies kiikuttaen kukkapuskaa mukanaan. Hymyillen Gunilla avasi oven, tarttui kukkiin, heitti ne lattialle ja suuteli miestä tulisesti. Mies heittäytyi suudemaan mukaan. Gunilla johdatti miehen sisälle suudellen yhä ja he kaatuivat Gunillan sängylle.
Samaan aikaan Daniella hikoili tunnilla. Häntä jännitti kovasti. Hän oli mennyt istumaan ihan nurkkaan, ja toivoi, ettei kukaan näkisi häntä. Opettaja pilasi kaiken. "Meille on tullut uusi oppilas luokkaan. Nouse ylös, Daniella", hän kehotti auroinkoisesti hymyillen. Daniella nousi posket punoittaen. "Kerro itsestäsi jotain, Daniella", opettaja pyysi. Daniella avasi suunsa, mutta sulki sen. Hetken mietittyään hän sanoi: "Muutin tänne koska vanhempani erosivat." Sitten hän istuutui, ja normaali päivärytmi kouluun palasi. Daniella katseli luokkatovereitaan. Hän näki vain itsevarmoja teinejä ja hän masentui.
Koulupäivä päättyi ajallaan ja Daniella kiiruhti bussiin. Hän nousi bussista, käveli hitaasti ovelle ja avasi sen. Hän huomasi kukat lattialla ja ihmetteli, mistä lienee kukat ovat tulleet.
Gunilla ja mies olivat aivan hurmiossa, eivätkä huomanneet Daniellaa ennen tämän kirkaisua...
Jaahas... Tulipa aika saippuaa.. :D Jatkanko?
Kaikki tapahtumat eivät ole mahdollisia Sims 2:sessa.
Daniella pelaili uudella koneellaan koko illan. Hän ei olisi millään halunnut lopettaa, mutta Gunilla ei halunnut tyttärestään tietokonenörttiä. Sen sijaan hän halusi keskustella. "Miltä tämä nyt tuntuu?" hän kysyi arasti istahtaen nojatuoliin Daniellan huoneessa. "Niin mikä? Uusi kone vai? Hyvältä", Daniella sanoi ja kävi lepäämään sängylleen. "Ei vaan minun ja isäsi ero", Gunilla vastasi rohkeammin. Daniella puristi kätensä nyrkkiin. Kyyneleet tursusivat hänen silmistään. Ero oli tullut yhtäkkiä ja Daniella oli tietysti säikähtänyt kauheasti. Hän rakasti molempia vanhemmistaan ja olisi halunnut näiden onnen jatkuvan. Tätä hän ei kuitenkaan voinut sanoa äidilleen. Daniella niiskahti. "Ei se mitään... haittaa", hän inahti. "Hyvä niin", Gunilla sanoi epäilevästi, suuteli tytärtään otsalle ja toivotti hyvät yöt. Daniella vaihtoi surkeasti yöpaitansa päälleen ja kömpi peiton alle.
Gunilla heräsi kello viisi. Hän haukotteli makeasti ja nousi venytellen. Hän vilkaisi peiliin. "Ja vielä namu", hän huokaisi, pöyhensi hiuksiaan ja vaihtoi vaatteet päälleen. Gunilla meikkasi kasvonsa ennen kuin rupesi laittamaan aamiaiseksi munakasta. Pian Daniella tallusti huoneeseen. "Huomenta..." tyttö mumisi ja istui pöytään. "Huomenta! Sinulla on tänään ensimmäinen päivä uudessa koulussasi. Jännittääkö?" Gunilla kysyi pirteästi. "Joo..." Daniella vastasi ja kauhoi munakasta suuhunsa.
Pian koulubussi kurvasi pihaan ja Gunilla lähetti vastahakoisen Daniellan kouluun. Hän vilkutti nyrpeälle tyttärelleen iloisesti ja kiiruhti sitten sisään soittamaan puhelun. Pian pihaan juoksi tumma mies kiikuttaen kukkapuskaa mukanaan. Hymyillen Gunilla avasi oven, tarttui kukkiin, heitti ne lattialle ja suuteli miestä tulisesti. Mies heittäytyi suudemaan mukaan. Gunilla johdatti miehen sisälle suudellen yhä ja he kaatuivat Gunillan sängylle.
Samaan aikaan Daniella hikoili tunnilla. Häntä jännitti kovasti. Hän oli mennyt istumaan ihan nurkkaan, ja toivoi, ettei kukaan näkisi häntä. Opettaja pilasi kaiken. "Meille on tullut uusi oppilas luokkaan. Nouse ylös, Daniella", hän kehotti auroinkoisesti hymyillen. Daniella nousi posket punoittaen. "Kerro itsestäsi jotain, Daniella", opettaja pyysi. Daniella avasi suunsa, mutta sulki sen. Hetken mietittyään hän sanoi: "Muutin tänne koska vanhempani erosivat." Sitten hän istuutui, ja normaali päivärytmi kouluun palasi. Daniella katseli luokkatovereitaan. Hän näki vain itsevarmoja teinejä ja hän masentui.
Koulupäivä päättyi ajallaan ja Daniella kiiruhti bussiin. Hän nousi bussista, käveli hitaasti ovelle ja avasi sen. Hän huomasi kukat lattialla ja ihmetteli, mistä lienee kukat ovat tulleet.
Gunilla ja mies olivat aivan hurmiossa, eivätkä huomanneet Daniellaa ennen tämän kirkaisua...
Jaahas... Tulipa aika saippuaa.. :D Jatkanko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
siis MAHTAVA tarina!osasit selittää TOSI selvästi kaikki asiat ja muutekki sussa on kirjailijan ainesta!!!WAU! :O siis ihana tarina!!!!
*otsikko* =D