Sitä pitäis tarjota Berlusconille.
Sitä sanottiin sammakonkutuvelliksi.
Mitä muuta antaisit Berlusconille,
jos se tulisi pöytään. Entä Chiracille.
Sitä sanottiin sammakonkutuvelliksi.
Mitä muuta antaisit Berlusconille,
jos se tulisi pöytään. Entä Chiracille.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ruoka on aika mautonta ja yksitoikkoista,muutamaa poikkeusta lukuunoottamatta,parantamisen varaa on.
Ne olivat palloksi puristettuja. Mitähän muuta niissä oli kuin perunajauhoja, vai olivatko sitä pelkästään? Tehtiin maitoon ja pantiin vähän sokeria mausteeksi.
Oli ihan syötävää sen ajan lasten mielestä.
Mahtaisiko mennä nykyisin lusikallistakaan?
Ainoastaan makaronivelli löi kamaluudessaan laudalta helmiryynit. Kaljavelliä en onneksi ole koskaan joutunut syömään.
Vaikka saisin kaikkien vihat päälleni, niin silti sanon: Joskus tuntuu siltä, että näitä suomalaisia kummallisuuksia tai reseptejä ovat olleet kehittämässä mielipuolet sadistit.
Hyvä puurohan niistä tulee, alumiinikattilaan vain litra maitoa ja ryynejä, siinä sitten hiljaa tekeytyy ja nam nam tuoreita vadelmia tai mansikoita päälle, herkullinen välipala eläkeläisille.
Kysyn. Tuleeko alumiinissa paremman makuista?
Ja Helmiryynejäkö keittelet?
Oi helmipuuroa! Sitä minun mummoni eläessään teki... Maistui kyllä minun mielestäni todella hyvältä. Täytyy joskus koettaa tehdä itsekin. En ole ikinä ostanut itse helmiryynejä.
Ei pala maito pohjaan ja perunaryynit pysyvät kokonaisina, vanhojen kokkien kikka.
En omista yhtään alumiinikattilaa, niitä ei taida olla enää käytössä, mutta puurokattila on erinomainen maitoruokien keittoon, ei pala pohjaan. Helmiryynipuuro on oikein hyvää.
Muistan Helmiryynit.
Koulussakin syötiin perunaryyni velliä.
Sammakon kuduksi sitä sanottiin.
Ei se minusta pahaa ollut.
En tiedä nyt mitä mielipidettä olisin, kyllä se varmaan aika mautonta olisi nykyiseen makuun.
Minä keittelen vieläkin sitä helmipuuroa aina silloin tällöin,lapsenlapsetkin olen opettanut syömään sitä,ja pitävät siitä valtavasti.
Ei se ole mautonta jos sen maustaa,niinhän tehdään riisipuurollekkin,sekään ei maistuisi jos ei laittaisi mitään maustetta.
Jospa olisit ollut sodan jaloissa nälissäsi , niin syönyt olisit vaikka puunjuuria. Ainakin sait minut suuttumaan noista sanoistasi, todella suuttumaan.
Nyrkistä saisit jos lähellä olisit:)))
Helmiryyneistä tuli herkkuruokaa, kun aikaisemmin oli joutunut syömään tattaripuuroa.
Ja mitäs pahaa perunajauhoissa sitten on???
Sota-aikanahan tehtiin perunajauhot kotona ja velliä keitettiin. Todellakin - kutuvelliähän se ja "liukasteli" niin somasti kielellä.
Oli hyvää.
aina se päivän toinen lämmin ateria silloin lapsuusaikana, ainakin minun kodissani. Vaihdellen manna-, makaroni-, perunaryyni-, ohraryyni-, kaurahiutale- ja riisivelli. Äitini keitti sakeahkon vellin ja niin runsaasti, että sitä riitti kylmänä syötäväksi päivällisen jälkiruokana. Marjoja tai marjahilloa päällä, tai sokeri/kanelia ripoteltuna.
Pääruokana syödessä vellin kanssa oli voilla voideltua ruisleipää, jonka päälle vielä levitettiin kylmästä karjalanpaistista otettu lihapala. Tai paistettu kananmuna tai keitetyn munan viipaleita. Kesällä tuoretta kurkkua, jopa tomaattiakin ja talvella suolakurkkua. Silloin ei ollut leikkelemakkaroita leivän päälle, mutta vatsa tuli "täyteen". Eikä se ravitsemuksellisestikaan ollut sen heikompaa kuin nykyiset lihapiirakat ja pitsat!
Tässä aloituksessa oli kysymys tuosta perunaryynivellistä. Minä pidin siitä todella paljon, samoin makaronivellistä. Seuraavaksi suosituin oli mannavelli.
Olen itsekin keittänyt niitä usein kun lapseni olivat pieniä, ja niin oppivat syömään niitä hekin. Minun keitokseni olivat ehkä vielä astetta sakeampia kuin mitä äitini aikoinaan teki. Sanoisin, että löysää puuroa!
Tattari- tai kaljavelliä en muista koskaan syöneeni, joten niistä en voi mielipidettä muodostaa.
Täytyypä muistaakin seuraavalla kauppareisulla ostaa Helmiryynejä. Taitaa olla vuosi kulunut siitä kun viimeiset ryynit keitin. Tuli oikein mieliteko helmipuuron perään. Kiitos kun muistutitte tuosta herkusta!
helmiryynivellin hyvin ,ja hyväähän se olikin . Nyt en ole nähnyt kaupoissa niitä peruna ryyniä ,olen kyllä joskus katsellutkin silläsilmällä että ostaisin jos paikalle sattuis.
Taitaa olla sitä sotaajan herkua sekin .
Nyt vihdoin ja viimein ollaan tajuttu kuinka hyvää ruokaa me sota aikana saatiin --ei ollut pelkoa liikalihavuuteen , Kai se nälkäkin olisi
hyvä joskus kokea nykyajan ihmistenkin täälä pohjolassa. Vaikka ihanaa se on, että ei ole tarvinnut kokea sitä pula-aikaa toista kertaa.
Lapsi tällä palstalla mutta kyllä 50-60luvulla vielä helmiryyni velliä syötiin ja sitä sammakonkutua oli kiva lutkutella suussaan, enkä ainakaan ole suustani pois sylkenyt maukasta oli!
vielä että söin viimeksi helmiryyni puuroa noin kuukausi sitten ja maistui hyvälle, kuten lapsuudessakin.nam, nam!
keitetään se velli vähän sakeampaa,ja vartotaan kun aika se muuttuu.
Tätähän laulettiin silloin kun velli oli tosi lievää
Puuro miehen tiellä pitää,velli ei pidä kuin veräjälle asti.
Helmi-perunasuurimoita (Prismasta) ja huomenna aion keittää sakeahkon vellin niistä ja loput vellistä säästän sunnuntain jälkiruoaksi pakastemansikoilla koristeltuna. Maistuis varmaan Sullekin ;)
Jos muistan oikein asut tuolla läntisessä naapurimaassamme, menikö oikein? Voi olla, ettei sieltä löydy tätä kotimaista tuotetta (valmistetaan Kokemäellä), mutta varmaan joskus käyt Suomessa, täältä kyllä tätä löytyy!
Tervetuloa ostoksille:=DDD
ostaa Suomesta niitä HELMIRYYNIÄ.Olisi kiva kokeilla mitä nämä täälä syntyneet lapsenlapset siittä tykkäävät. Minä ainakin tykkäsin lapsena kovasti . Sen jälkeen en ole niitä saanutkaan .
oli oiken katsottava Mymmelin Profiili . Kun minä sotaajan lapsena en sellasia herkkuja saanut ,oli ankeeta aikaa.... Äiti ei käynyt maaseudulta hamstraamassa mitään . Talolliset rikastu niillä lihoilla ja voilla mitä nälkäset ihmiset kävivät hakemassa maaseudulta . (älkää nyt vaan sanoko että ei se niin ollut , kyllä se oli niin).
meillä pahempaan aikaan oli kania ja niitä syötiin että saatiin joskus vatsan täytettä. Ja vaikka olimme kaikki naisia kotona kävi niitten lahtaaminen ihan näppärästi isoilta siskoiltani ,nylkivät karvankin vielä ja ,minä esm. sain talvitakkiini ihanan valkoisen kauluksen .Takki oli tehty jostain vanhasta isovanhempieni takista joka oli käännetty kangas toisinpäin .
Kyllä minä olen perheelle joskus 60-luvulla Helmiryyneistä puuroa keittänyt. Sitä syötiin kanelin ja sokerin kanssa niinkuin riisipuuroakin tai toinen mahdollisuus oli syödä sitä puolukka mehukeiton kanssa. Lapset söi mielellään. Saihan siitä energiaa.
sota-ajalta ei minulla ole, synnyin vasta viimeisenä sotatalvena ja olin siis vasta rintaruokinnassa viimeiset sotakuukaudet.
Varmasti totta tuo kertomasi, että talolliset rikastuivat lihan, voin yms. myynnillä pula-aikana. On vain muistettava, että eivät kaikki. Pientalollisilla ei elintarvikkeita riittänyt myyntiin asti.
Tiukkaa oli vielä pitkään sodan päätyttyä. Minulla oli onni olla "hoidossa" äitini enon perheessä ensimäiset elinvuoteni, kun äitini sotaleskenä oli kouluttautumassa ammattiin voidakseen elättää lapsensa. Isoenolla oli pieni maatila jossa metsän lisäksi muutama hehtaari peltoa, ja karja: lehmiä, lampaita, sikapossu, kanoja, kukko ja hevonen. Pieni puutarha omena-, kirsikkapuineen, marjapensaineen ja kasvimaineen. Talo oli ison järven rannalla ja sieltä kalastettiin ahkerasti kesät, talvet. Ja tietysti metsästä marjat ja sienet. Ruoka oli vaatimatonta, mutta sitä oli riittävästi. Nälkää ei tarvinnut nähdä.
Muistikuvaa ei ole siitä, että olisiko kanejakin kasvatettu. Mutta minulla on yksi valokuva, jossa n. kaksivuotiaana seison seinänvieruspenkillä isäni kunniakirjataulujen edessä. Jalassa huopikkaat ja tummassa talvitakissa valkoinen karvakaulus, saattaa hyvinkin olla kanin nahka! Vanhoista aikuisten vaatteistahan ne lasten vaatteet silloin, ainakin talvivaatteet, tehtiin.
Samassa taloudessa asui myös äitini naimaton veli, joka oli lapsena sairastanut polion, mutta pystyi ilman apuvälineitä kävelemään. Muistan hänen tuoneen metsänriistaa, ainakin jänistä muistan syöneeni siellä vielä myöhemminkin, kun jo omia muistikuvia jäi mieleen.
Niin, omaisethan ne olivat se ainoa "sosiaaliturva" siihen aikaan.
perunaryynivellin, niinhän lupasin! Kyllä maistui Vaasan hapankorpun kanssa. Loput jäähdytin ja sunnuntain jälkiruokana söin mansikkasurvos silmäkkeenä siinä keskellä. Vielä riitti samaa puuroa maanantaina jälkiruoaksi mustikkakeiton kanssa. Nam! Eikä paljon maksanut!
lienee palstanpitäjällä (Suomi24/Eniro) myös kysymys, kun ei ilmoita ikäryhmät valintasivulla, että 80 sivulla on uusia viestejä. Tänään kirjoittamiani kaikki! Turhauttavaa kirjoitella viestejä, kun kukaan ei tiedä käydä lukemassa ;). Tai no, onhan siellä kumpaakin yöllä kirjoittamaani viestiä käynyt sentään yksi lukija katsomassa! Ollaan sitten vähään tyytyväisiä :-DD.
Mutta paljon muutakin "häikkää" olisi vielä korjattava tämän forumin toiminnassa, siis ylläpitäjällä meinaan.
Ps. Laitoin tämän tekstin ihan kokeeksi, että tuleeko avaussivulle nyt tietoa. Aktivointimielessä vaikka, että tätäkin aloittajan aihetta voisi vielä jatkaa. Enemmän kirjoituksia aloitettuihin aiheisiin olisi toivottavaa, vai mitä?
En syö nykyään vapaaehtoisesti muuta kuin ruispuuroa puolukan kanssa,asuin mummolla lapsena ja elin velleillä ja puuroilla
sen nimi on vain nykyään toisenlainen eli perunasuurimo velli ja se on hyvää