ACIM:ia väitetään harhaopiksi, New Age -filosofiaksi ym. esim. siitä kirjoitettujen esittelyjen perusteella.
ACIM:n mukaan kaikki ulkonainen mitä näemme, jopa lähimmäisemme sanomiset ja käyttäytymiset ovat vain ja ainoastaan sen heijastumaa mitä meillä itsellä on sisällämme.
Voimme vaikuttaa toisten käyttäytymiseen muuttamalla omaa sisintämme. Kun lähimmäisessä om jotain epämiellyttävää niin tunnustamme että tämä ominaisuus on meissä itsessämme ja annamme sen rukouksessa Pyhän Hengen hoidettavaksi.
Kysyn nyt tavallisilta kristityiltä onko tämä menettely mielestänne väärä, harhaopillinen, vahingollinen ja Jeesuksen opetusten vastainen? Tämä on nimittäin erittäin olennainen osa ACIM:n opetusta. Oma lihamme siitä ei tietenkään pidä.
ACIM:n mukaan kaikki ulkonainen mitä näemme, jopa lähimmäisemme sanomiset ja käyttäytymiset ovat vain ja ainoastaan sen heijastumaa mitä meillä itsellä on sisällämme.
Voimme vaikuttaa toisten käyttäytymiseen muuttamalla omaa sisintämme. Kun lähimmäisessä om jotain epämiellyttävää niin tunnustamme että tämä ominaisuus on meissä itsessämme ja annamme sen rukouksessa Pyhän Hengen hoidettavaksi.
Kysyn nyt tavallisilta kristityiltä onko tämä menettely mielestänne väärä, harhaopillinen, vahingollinen ja Jeesuksen opetusten vastainen? Tämä on nimittäin erittäin olennainen osa ACIM:n opetusta. Oma lihamme siitä ei tietenkään pidä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
==>>Voimme vaikuttaa toisten käyttäytymiseen muuttamalla omaa sisintämme.
Moikkis Acimlainen. Tässä tulee ihan taviksen mielipide anteeksiannosta. Siis, se on ihan mielettömän tärkeä prosessi ihmisen elämässä. Niin kauan kuin sidot itsesi kaikkeen sinua loukanneeseen, niin kauan vedät puoleesi kaikkea vastaavaa... Niin se vaan on, sori vaan kaikille... Kun voit vihdoinkin vapauttaa itsesi kaikesta katkeruudesta ja vihasta- se on vapaus- sinullle itsellesi.
Ajatellaan usein, että on siitä ja siitä syystä oikeuskin olla vihainen/katkera, mutta harvemmin ajatellaan, mitä siitä oikeasti seuraa. Siitä seuraa juuri se katkeruus ja viha. Ja missä sen paikka onkaan? Omassa itsessämme. Sen lukitsemme tai sitä jopa kasvatamme. Ja mitä siitä seuraa? Kannamme sitä mukanamme. Se on taakkamme. Emme ole enää vapaita. Vaan katkeria ja vihaisia.
Anteeksianto ymmärretään ehkä väärin... Kun sanon antavani anteeksi jollekin, ajattelen hänen saavan mielenrauhan (kenties saakin) mutta niin tulisi myös itseni saavan.
eikös Jeesuskin käskenyt antaa anteeksi seitsemän kertaa seitsemän, eli määrättömän määrän... Siinä mielessä, esim nykyiset vankilasysteemit olisi aivan vääriä toimintatapoja rikkomuksia kohdattaessa. Ja kuinka sivistyneitä me olemme olevinammekaan!
..mahdollisuus vastata kysymykseen ACIM:n harhaoppisuudesta sen SISÄLLÖN perusteella.
ACIM voidaan kätevästi luokitella harhaoppiseksi jos siitä esim. kerrotaan että moniin muihin uskontoihin kuuluvat tuntevat sen omakseen. Tästä on sitten helppo, aivan liiankin helppo vetää johtopäätös että ACIM on harhaoppia.
Mutta kun kysymystä (ACIM harhaisuutta kristinuskon kannalta) tarkastellaan sisällön suhteen niin kansa vaikenee kuin muuri. Joskus minusta tosin tuntuu että muotoilen kysymykseni oudosti. Ehkä niihin on juuri sen takia vaikea vastata. Eihän kukaan kristitty tietenkään ajattele että anteeksiantaminen olisi kielletty, noin pinnallisesti ajateltuna. Mutta entä käytännössä sitten, kuinka moni kristitty yhtyy ACIM:n näkemykseen anteeksiantamisesta?
Eikö anteeksiantamisen edellytys ole kärsitty vääryys?
Miten on kolikon toisen puolen suhteen?
Vääryys sitoo tekijän lakiin.
Oikein tekijä on laista riippumaton.
Kuka meistä tekee oikein?
...Tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei vääryydestä suoriteta rangaistusta.
>>
Eikö anteeksiantamisen edellytys ole kärsitty vääryys?
>>
Siinä mielessä kyllä ettei ilman kärsimystä ole vääryyttä, joka kaipaisi anteeksiantoa. Siksi ACIM kertookin ettei taivaassa ole tarvetta anteeksiannolle, koska vääryyskin on tuntematon siellä.