Miksi ei saa ajatella?
Mitä pahaa on ajattelussa?
Yleensä kun en ajattele kaikki menee pieleen.
Mitä pahaa on ajattelussa?
Yleensä kun en ajattele kaikki menee pieleen.
Selittäkää
E.K2
141068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oleellinen kysymys ei ole: "kuinka lopettaa ajattelu",
vaan "miksi lopettaa ajattelu?".
Jos jälkimmäiseen ei ole mitään mielekästä vastausta, niin edellinen on kysymyksenä typerä.
Eli kertokaa, että miksi?
Ajattelu on liian yleinen ilmaus, pitäisi kohdentaa ilmaukseen--> "haihattelu",
"psykoottinen skeptismi" tai toisella äärilaidalla "psyykatun mielikuvituksen ylivallan rajoittaminen" siis pyrkimys on näiden (tässä vain osa mainittu) ääri-ilmiöiden pois/sivuun takavasemmalle laittamiseen ja siitä vapautuneen "tilan" täyttämiseen tietoisuudella--> "Flowlla" joka ei ole edellä mainittujen täyttämä, mutta silti kaiken tiedostava/ymmärtävä.
Siis lopulta "ytimeen" mentäessä on tilanne se että on ajateltu asiat niin "halki ja poikki" että ymmärrys vie lopulta tilaan jossa yksittäiset ajatukset katoavat tietoisuuden tieltä.
Minulle kyse on vapautumisesta siitä hölmöstä höpöttäjästä, joka päässäni asuu. Tietänet tyypin; se jankaa siellä omiaan, söpöttää jotain menneitä asioita ja arvostelee näkemäänsä ja yrittää ennakoida tulevaa - kaikki turhaa. Se vie huomiota pois nykyhetkestä ja haittaa todellisuuden välitöntä havaitsemista. Se on poukkoileva mikkihiiriaivo. Se myös haittaa nukahtamista.
_Ajattelu_ sinänsä onkin eri asia, tietenkin pitääkin ajatella, silloin kun se on tarpeen. Itsestäni vain tiedän, että valtaosa siitä selostuksesta mikä päässä liikkuu on tyhjänpäiväistä, hajottavaa jauhantaa, josta on helpotus päästä eroon.
Et sillee.
Ja Paulan hyvään teksiin vielä lisäys:
Miksi aloittajalla menee pieleen, jos hän ei ajattele?
Siksi, että hän ei ole läsnä, hän toimii ilman kirkasta elämistä nykyhetkessä.
Lue Eckhart Tollen kirja Läsnäolon taito.
En muista mikä se oli. Mutta se oli eri kirja. Pitääpä lukea.
(Vai oliko se Tolle se itse oppinut meditoija, Joka nuoruudessaan luki paljon eri mestareita ja lähti intiaan ja oli siellä yksinään monta vuotta(tai jotain))
> ...että ymmärrys vie lopulta tilaan jossa
> yksittäiset ajatukset katoavat tietoisuuden
> tieltä.
Kysymys oli siis "miksi", ei "mitä ja miten"?
Koska niin on parempi. Siis egoilumme--> pinta/arki-elämämme(tähän liittyy yhtenä-osana "jonninjoutava funtsailu") on "haitta" oleellisen/tärkeän löytymiselle, siksi on pyrittävä "rakkaansa kanssa" (Itsen/Todellisen Syvimmän Olemuksen)mahdollisimman paljon tekemisiin ja jotta tämä onnistuisi on "jonninjoutava" jätettävä vähemmälle.
Tarkoitatko sitä, että mielen pintakerros (käsitteellinen mieli) on jotenkin vähemmän kosketuksissa todellisuuteen kuin mielen syvemmät kerrokset, ja että tämän takia haittaava pintamieli pitää rauhoittaa, jotta todellisuus paistaisi esiin mielen syvyydestä?
>>Tarkoitatko sitä, että mielen pintakerros (käsitteellinen mieli) on jotenkin vähemmän kosketuksissa todellisuuteen kuin mielen syvemmät kerroksettähän antaa luonnollisen mahdollisuuden arki-minän ja sen rutiineiden väheneminen ja luonnollinen hiipuminen->jää siis aikaa "keinustuolissa" käsitellä elämää ja oivaltaa mistä on kysymys.
Tämä sama prosessi voidaan käydä 'avitettuna' läpi tekemällä "keinotekoisesti olosuhteet" ja tilanteet jossa tuo prosessi(arki-minän hetkellinen alasajo) voi käynnistyä vaikka elämä ei ole vielä luonnollisesti kehkeytynyt sopivaksi rauhoittumiselle ja mietiskelylle.
Ja tämä on parempikin siinä suhteessa että vanhenemisen ja iän myötä "koneistomme" alkaa "yskiä" ja se haittaa kaikkea, siksi on hyvä jo varhain tajuta ja oivaltaa hiljentymisen ja rutiini-ajattelun sivuun pistäminen tärkeimmän tieltä yhtenä tapana oppia ja oivaltaa elämää.
> ...on hyvä jo varhain tajuta ja oivaltaa
> hiljentymisen ja rutiini-ajattelun sivuun
> pistäminen tärkeimmän tieltä yhtenä tapana
> oppia ja oivaltaa elämää.
Jep. Noin on minunkin mielestäni.
Mutta mikäs se semmoinen "alitajunta" on, mihin viittasit? Buddhalainen psykologia ei sellaista tunne, ja täten buddhalaiset meditaatio-ohjeetkaan eivät moiseen teoriaan voi pohjautua.
>>Mutta mikäs se semmoinen "alitajunta" on, mihin viittasit?
ei dharma kiellä ajattelua. sehän on itsensä kieltämistä. samoin tunteiden osalta.
kysymys on suhtautumista ajatuksiin, ettei takerru ajatuksiin tai tunteisiin itsenäisinä, todella olemassaolevina asioina.
ajatuksia, tunteita ja mieltä itseään voi tutkiskella; mistä ajatus nousi, missä se oli sen ajan kun se tuntui olevan olemassa ja minne se lopulta katosi? kuka ajatteli tämän ajatuksen, mistä hän tuli, entä missä ajattelija oli ja minne hän katosi? ja missä mieli on ? tällä tavoin suunnataan katse sisään ja etsitään jotakin kohdetta; sen muotoa, hajua, makua, väriä tai muuta sellaista mistä saisi kiinni.
ajatuksia ja tunteita nousee aina. ne ovat kaikki mielen ilmentymiä, kuten aallot ovat osa merta, alussa, keskellä ja lopussa. emme vain näe merta aalloilta, mielen meri on liian lähellä jotta huomaisimme sen.
vaikeita vaikeita asioita. .
Buddha valaistuessaan oivalsi, että tämä hänen saavuttamansa tila on jotakin, jota käsitteellinen mieli ei voi ymmärtää. siksi hän jakoi kokemuksensa käsitteelliselle mielelle sopivaan muotoon, samsaraan ja nirvanaan. täydellinen Buddhatila ylittää nämä molemmat käsitteet.
todellakin, luulemme että on olemassa jotakin vielä mitä emme tiedä, vaikka tosiasiassa kuvittelemme tietävämme asioita, joita ei todellisuudessa ole olemassa! nämä kuvitelmamme ovat käsitteitä, joista käsitteetön, ehdollistumaton mieli on vapaa.
Kunnes oli pakko lopettaa ei-ajateminen, kun halusin ajatella päässäni seuraavan jutun.
Miten kauvon minun pitää olla ajattelematta ennen kuin mitään erikoista tapahtuu. Ja tapahtuuko mitään erikoista jos jo valmiiksi osaan olla ajattelematta. Ehkäpä muut ihmiset pyörivät ajatuksissaan niin, että ovat kokoajan tuskissaan ja heidän elämä on yhtä helvettiä. Kaikki mitä he tekevät on vain teatteria jolla he peittävät sisäisen tuskansa ja minä luulen että kaikki ihmiset ovat henkisesti yhtä onnellisa kuin minä vaikka elänkin ihan korkeimmassa valaistumis paratiisissa. Kun oli saanut asiani ajateltua lopetin taas ajattelun.
Saa ajatella, ja ajatellaan. Ajattelu on osa tätä ihmiseloa ja sellaisena taitavasti käytettynä korvaamaton väline polullakin. Mm. ajattelukyvyn ansiosta ihminen on edullisessa asemassa (muihin) eläimiin dharman kannalta.
Ajatuksiaan ei kuitenkaan pidä harhautua ottamaan liian todesta. Normaalistihan samaistumme ja takerrumme mielemme liikkeisiin voimakkaasti emmekä siksi kykene näkemään mielen todellista luontoa. Valaistuminen ei ole ajatustyötä eikä älyllistä toimintaa ;-). Meditaatiossa pyritään ensin rauhoittamaan mieli, jotta fiksaatiosta ajatuksiin ja tunteisiin samaistumisesta päästäisiin ja nähtäisiin mitä ne todella ovat.