Nuo samat huulet,
jotka kiinnittivät minuun
kauniita sanoja,
repivät ne alas
kuin vanhan tapetin.
Kädet, jotka kerran
arkana minua ihailivat,
työnsivät pois - epäkelvon.
Jo tullessasi
jäti ulko-oven raolleen,
että on helppo paeta.
Mutta onneksi!
Minulla on vanha viisas sielu.
Se taipu tuulessa,
mutta ei taitu.
Värjyen horjuu, putoaa
mutta omille jaloilleen.
Tietäen, että kerran.
Pesä - elämän risuista -
ruma, mutta rakkaudella rakennettu,
on oleva kahden sulkarikon pesä.
jotka kiinnittivät minuun
kauniita sanoja,
repivät ne alas
kuin vanhan tapetin.
Kädet, jotka kerran
arkana minua ihailivat,
työnsivät pois - epäkelvon.
Jo tullessasi
jäti ulko-oven raolleen,
että on helppo paeta.
Mutta onneksi!
Minulla on vanha viisas sielu.
Se taipu tuulessa,
mutta ei taitu.
Värjyen horjuu, putoaa
mutta omille jaloilleen.
Tietäen, että kerran.
Pesä - elämän risuista -
ruma, mutta rakkaudella rakennettu,
on oleva kahden sulkarikon pesä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
todella hyvä runo.
vanhat tapetit nehän juuri revitäänkin seiniltä pois kun alamme rakentamaan uutta muistot muistot pois ja pahat asiat mitä tapetit ovat kuulleet.
mikä epäkelpo? höps löps et tälläisia runoja kirjoittelisi jos epäkelpo olisit.
ja tuulessa taivut siinäkin viisautesi.
hyvää tuulista päivää sinulle
Mieleni ilosta hymisee, kun sinun sanojasi luen Rakas Ystävä. Kaikkea hyvää sinulle tähän päivään.