Kisojen palkinnoista

Olen samaa mieltä palkintojen huonoudesta lapsille, aikuisten palkintoista en välitä, sillä eivät "elämäntapasuunnistajatkaan" välitä. He käyvät kisoissa kisojen vuoksi. Kuten mekin. Ja pakosta on sitten lapset laitettu rastireitille 5-vuotiaasta alkaen, eli heti kun ovat siimaria ymmärtäneet seurata. Ja kun 5-7 vuotias, joka ei välttämättä siitä kartasta vielä mitään tiedä, kiertää raskaankin reitin (2-2,5 km), on viimeisten joukossa ja saa palkinnokseen sen kynän! Ei todellakaan innosta.

Mitä vanhemmaksi lapseni ovat tulleet, sitä vaikeampi heitä on ollut kisoihin enää saada. Nytkin kun on jo ikää ja vähän menestystäkin, eivät kansalliset kisat kiinnosta, elleivät tiedä että siellä on kunnon palkinnot.

Muut lajit; hiihto ja kestävyysjuoksu ovat vieneet mukanaan. En nyt väitä että pelkästään palkintojen takia, mutta ovat osasyyllisenä. Kun pienenä olisi pitänyt valita juoksun ja suunnistuksen kesken, valittiin se juoksu, koska sieltä sai varmasti mitalin tai pokaalin.

Meidänkin seurassamme on sama ongelma, mutta onko heikko palkintojen laatu kuitenkaan ainoa syy?
Monet eivät lähde edes ensimmäiseen kilpailuun, joten palkintopöytä jää heiltä näkemättä.
Ehkä monet lapsista ja vanhemmistä mieltävät suunnistuksen "reippaana liikuntana", kansalaistaitona, eikä niinkään kilpaurheiluna.
Ovatko kilpailutapahtumat sellaisia, että ne kannustavat lapsia mukaan? Suorituksen ja palkintojen jaon välillä saattaa vierähtää liian kauan.
Suunnistusperheet ovat tietenkin asia erikseen. Ongelmana on saada uusia perheitä lajin pariin.
Suunnistuskoulutkin ovat usein sellaista ryhmätoimintaa. Yksin metsään meneminen on suuri askel. Rastiralli on siinä mielessä hyvä uudistus.

Lapsille se on totta.
Tärkeää on järjestäjiltä että jokainen huomioidaan ja tuodaan esiin. Taas rahalla ei saada sitä asiaa korjattua koska se on niinkuin tiedämme "pohjaton kontti"
järjestäjien tietenkin tulee huomioida kaikki. Kyllä kuitenkin on niin että lähtemisen ja kisoissa käynnin motiivit tulee tehdä aivan muuaalle kuin palkinnoille.

Lasten motivointiin moni "haikailee" apuja mistä vain koska vanhemmat sen näkee sen lapsen paivän tilanteen ja jatkamisenkin. Minusta siitä ei ehkä tarvitsisi olla huolissaan sillä se oikea "kipinä" tulee jos on tullakseen ja ei niiltä vaihtoehto mielen kiinnoilta voi välttyä.

Laji kun laji niin liikunta on tärkein joka palkitsee "pokaalilla"

ja varmaan jo toukokussa pääsee kisoihinkin, huhtikuussakin jo ehkä.

Sitten taas lapset lähtevät innoissaan muutamiin, mutta... kun ekat palkinnot lätkäistään kouraan on pettymys valtava: mainoskyniä, postikortteja, pankkien avaimenperiä ym ilmaiskrääsää. Alkaa olla jo rahastuksen makua muutamilla seuroilla.

Hommatkaa edes alle 12-vuotiaille kunnon palkinnot, vaikka sitten ne pytyt, ne innostavat lasta ja voivat saada hänet jäämään lajin pariin sitten myöhemmin "maksavana asiakkaana".

Eihän ne palkinnot saa pääasia olla, mutta omani valitsevat nykyään jonkun maantiejuoksun, missä kaikki palkitaan vaikka laatalla, kuin sen suunnistuksen, missä voi palkinojenjaossa odottaa jotain ilmaiskrääsää.