Otin pari päivää sitten pienen kollipennun. Joku oli ottanut sen pois emon luota ja tuonut tänne, muuten pentu olisi kuulema lopetettu, eikä tämä henkilö jolle se oli tuotu voinut pitää sitä. Mitään ongelmaa ei ole vielä ollut, mutta haluaisinkin ennaltaehkäistä mahdollisesti tulevia. Suurin vahinko on jo varmaan tapahtunut, eli en usko että pentua olisi saanut vielä erottaa emostaan. Mitään käsitystä sen iästä ei ole, mutta pieni se vielä on! Syö kiinteää ruokaa, ja ruokahalua riittää, ja osaa käydä hiekkalaatikolla, siis sen verran vanha kuitenkin. Todella pirteä ja leikkisä kaveri. Haluaisinkin tietää, onko jotain mitä voisin tehdä, että tämä pienokainen pääsisi mahdollisimman hyvin elämän alkuun eikä mitään ongelmia jotka olisi voitu estää, tulisi eteen? Olisin todella kiitollinen tiedoista ja kokemuksistanne!
Nuori pentu
me
5327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hmm.....pennun kanssa kaikenlainen puuhailu on erityisen tärkeää... sille pitää seurustella ja sen kanssa pitää leikkiä erityisen paljon... paras olisi kuitenkin jos perheessä olisi aikuinen kissa, josta pentu voisi ottaa mallia kuten pentu yleensä ottaa emostaan...
Sanoisin myös että se toisen kissan seura on tärkeää. Voisit ehkä ottaa jonkun kissan hoitoon tai viedä pentusi jollekin kissalliselle hoitoon vielä joksikin aikaa? Veikkaan (huom, voin olla aivan väärässäkin kun en ole pentua edes nähnyt!!)että kissasi on suurin piirtein 6-8 viikon ikäinen, silloin ne osaavat jo syödä kiinteää ruokaa ja käydä laatikolla, ja näyttävät päällisin puolin jo pärjäävän. Se on vaan tuo toisen kissan opetuksien saaminen joka jää puuttumaan, mikä onkin kissalle hyvin tärkeää kuten ilmeisesti hyvin tiedät :)
Koita järjestää pennulle seuraa vielä ainakin kuukaudeksi - kuudeksi viikoksi. Sanoisin sen olevan sen arvoista. Siitä tulee pennulle stressaavaa ja varmaan sinullekin, mutta se luo pikkuiselle vankemman tulevaisuuden kissana.
Huomasin nimittäin että 12 -viikkoisena luovutettu pentumme matkii aikuisia kissoja vielä 7 kuukauden ikäisenä... Joten veikkaan tämän auttavan kissaasi!
Mieheni ensimmäinen kissa oli vastaavanlainen "pelastuskissa" ja här myöhemmin arveli sen olleen juuri 6-8 viikkonen hänelle tullessaan. Siitä ei koskaan tullut "oikeaa" kissaa, se ei esim. osannut pestä itseään mitenkään kummosemmin...
Kissalta puuttuu varmaankin siis sosiaaliset taidot, miten käyttäytyä toisten kissojen ja ihmisten kanssa, eli esim. käsien puremista/raapimista voi esiintyä, on kuitenkin muistettava heti alussa kieltää käsillä leikkiminen ja sanoa jyrkästi Ei! jos ei auta voi kokeilla suihkauttaa pentua vesipullolla. Kissan kanssa täytyy olla paljon, jotta se oppii olemaan ihmisten kanssa, mutta toinen vanhempi kissa auttaisi varmasti myös tähän. Kissa voi alkaa imeä vaatteita, käyttäen sitä nisän korvikkeena ja siitä voi tulla hyvin ihmisläheinen, taikka hyvin itsenäinen. Itselläni on ollut kaksi liian aikaisin luovutettua pentua ja toisesta tuli hyvin ihmisistä riippuvainen, eli poissaollessamme kissa oli hyvin masentunut, toisesta on taas tullut hyvin itsenäinen, pelokas ja apaattinen, joka ei välitä juuri muista kissoista, mutta olen huomannut, että toinen kissa on hyvä ratkaisu opettamaan tälle vähän kissojen tapoja.
Meille tuli kaksi kissanpentua. Meille sanottiin niiden olevan luovutusiässä, mutta myöhemmin selvisi, että ne ovatkin aika paljon nuorempia.
Mitään ongelmia ei ole ollut. Kissat ovat alusta alkaen käyneet itse potalla (toinen kyllä kerran nukahti sinne :) ), syöneet kiinteää ruokaa.
Vielä ei ole ilmaantunut ongelmia. Kissat ovat nyt 3-vuotiaita.
Joskus he tulevat syliin "lutkuttamaan" ja "polkemaan". (Kissa siis tassuilla polkee ja samalla imee niin kuin imisi omaa emoaan). Mutta olen kuullut, että tätä voi tehdä myös oikeassa iässä luovutettu kissa.
Mitään ongelmia ei ole ollut ja ihania ovat nuo kissamme, eivätkä ne ole kertaakaan raapineet tai purreet ketään meidän perheestämme tai ketään muuta, joka on meillä käynyt.
Mekin löysimme puuliiteristä arviolta neliviikkoisen pennus, täysin siniset silmät ja hapuileva käynti. Kulki meidän perässä kuin ohjus ulkona. Eläinlääkäri varmisti iän 4-5 viikon välillä.
Mitään ongelmia ei meille tullut tämän nykyään 3 vuotiaan kollin kanssa. Alusta asti meni hiekkalaatikolle meidän näytettyä sen paikka ja muutenkin oli puuhakas ja leikkisä. Ruokana annoimme aluksi maissivelliä ja pentujen kuivamuonaa varovasti sekoitettuna äidinmaidonvastikkeeseen. Pikkuhiljaa huomasimme ruokahalun kasvavan ja vatsan sulattavan muitakin muonia.
se vielä että kaikki pennuthan ovat leikkisiä ja purevat ja raapivat mutta niiden kanssa pitää touhuta. ja antaa nukkua kun ne nukkuu. ei meidän kissallemme ole myöskään mitään sosiaalisia vaikeuksia tullut muihin kissoihin nähden tai ihmisiin. ei ylimääräisiä pisuja muuallekaan. muista vain leikkauttaa kun tulee "mouruamisvaihe" säästyt paljolta harmilta.
Onnea pikkuisen kanssa.
tuosta imememisestä: meidän vanhin kissamme (16 v)nyt vainaa lutkutti vielä vanhana vaarina. se osoittaa tyytyväisyyttä ja luottamusta.