minulla on vanha kissa ollut muutaman vuoden ja pari kuukautta sitten otin sille kaveriksi kissanpennun. tämä vanha kissa ei tästä yhtään ilahtunut, vaan on useasti käynyt pennun kimppuun jopa pennun nukkuessa. pentu nykyään pelkää vanhusta niin paljon, että laskee allensa kun vanha käy kimppuun. mitään pahempaa ei ole vielä tapahtunut, mutta verta on kuitenkin vuodatettu. olenkin nyt alkanut jopa inhoamaan tätä vanhaa kissaa, kun se käyttäytyy niin tyhmästi ja tullut siihen tulokseen, että on pakko luopua toisesta kissasta. vaaka kallistuu enemmän vanhuksen puolelle eli se saisi lähteä. onko tämä mielestänne moraalisesti yms ihan väärin? pennusta en haluaisi luopua, mutta jos luopuisin niin minusta tuntuu että inhoaisin tätä vanhaa kissaa sen vuoksi. ihannetapaus olisi tietysti, että voisin pitää molemmant, mutta se ei näytä olevan mahdollista. :( pian voi sattua jo pahastikin ja kai se pennun psyykekin kohtaa kärsii jatkuvasta varuillaan olosta ja pelkäämisestä.
kumpi ratkaisu oikein...? :(
suru
163176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sen kummemmin asian moraalista puolta kommentoimatta, tuli mieleen vain, että pennulle kyllä varmasti on helpompi löytää uusi koti kuin vanhukselle...
Miltä tuo itsestäsi kuulostaa, otetaan uusi pentu, ja jos vanha ei sopeudu, pistät sen menemään? Ottaisitko muutaman vuoden päästä taas uuden pennun, ja jos tämä tämän hetkinen pentu ei tykkäisi siitä vanhempana, pistäisit taas vanhemman kissan menemään?
Se, että pistät nyt jo pentua ajatuksissasi edelle, kertonee minkä verran vanha kissa sinulle edes on merkinnyt. Tuskin tarvitsee tämän enempää sanoa, jotta tiedät mitä mieltä olen. Kuulostaa siltä, että sinulla lienee muitakin syitä kun olet nyt "alkanut inhota" vanhaa kissaa. Miten voit sanoa että kissasi käyttäytyy "tyhmästi"!? Sehän on KISSA. Ei se ajattele osaa järjellä ajatella.
Hei!
Me otimme viime viikon lopulla 7 viikon ikäisen kollinpennun kahden 6 vuotiaan kaveriksi. Meille on alusta asti ollut selvää, että jos sopeutumista tule, pennulle etsitään uusi koti. Vanhat tulivat meille vuosi sitten eläinkodista, josta tämän pienenkin nyt haimme.
Ensimmäiset pari päivää oli meilläkin täysi sota käynnissä. Sekä vanha neiti että kolli sylkivät aina pennun nähdessään ja linnoittautuivat meidän makuuhuoneeseen eivätkä päästäneet edes minua ja miestäni lähelleen. Tassullakin ovat pari kertaa hivauttaneet pientä, koska hän ei ole jättänyt heitä ruokakupille rauhaan.
Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. Vanhat päästävät pennun jo lähemmäksi itseään ja ovat jopa käyneet pari kertaa itsekin haistelemassa pentua. (Onneksi!) Tosin eivät meidän vanhat tiikerit aina jaksa ymmärtää, että vauva haluaisi vain leikkiä... ;-) Jos meno on liian kovaa, pihistään hieman, mutta pentu tajuaa onneksi silloin peräytyä.
Ja mikä parasta, vanhat ovat tällä hetkellä taas samoja hellyydenkipeitä tiikereitä, kuin ennen pennun tuloakin!
Toivon, että tilanne sinun luonasi rauhoittuu ja että tarpeen vaatiessa osaat tehdä oikean ratkaisun, jota et myöhemmin kadu.
Anne
Annappa niille vähän aikaa ja eiköhän ne kohta toisiaan ole pesemässä ja nukkuvat samassa kerässä.
Huom! Anna niiden tapella, ne ei toisiaan satuta se on varma vaikka menevät huoneesta toiseen vauhdilla huutaen.
Hei!
Otimme reilut neljä vuotta sitten kissanpennun, entisiä oli siinä vaiheessa neljä (iät silloin n. 4-5v.) Suhtautuminen uuteen tulokkaaseen vaihteli, yksi ei juurikaan noteerannut mitenkään, kahdella oli jonkin aikaa outoa käytöstä, pahiten suhtautuneella meni n. kuukausi hyväksyä asia jokseenkin. Loppujen lopuksi, kissa jonka hyväksyminen vei pisimpään tulee nykyään parhaiten "vanhoista" toimeen silloisen pennun kanssa (ei toisetkaan huonosti) ja nämä kaksi leikkivät nykyään eniten kahdestaan ja riehuvat, iät ovat nyt reilut 4 v. ja n. 8 v. Uskon, että vanhempi kissa hyväksyy pennun ainakin jollain tavoin myöhemmin kun tottuu.
Hei huomasitkos että olen kirjoitellut tänne tällaisella nimimerkillä jo jonkin aikaa ja tässäkin keskustelussa. Meidät erottaa vain väli lyönti nimimerkissä.. :)
Siinähän se jo tulikin :)
Olen laiska enkä jaksa kirjautua aina sisään jne kun pyörin muillakin palstoilla eikä viitsi joka paikassa kirjoittaa nimimerkillä 4kissaa :) Eikä tuo niin vaarallista ole tällä palstalla jos joku vahingossa pistää saman nimim.
vanhempi kissa leikattu? Harvoin kisut verta vuodattavat. Nehän välttää tappelua viimiseen asti. En osaa sanoa mitään tuohon, että kumpiko sinun pitäisi pitää. Sinun oma ratkaisusi.
Mulla oli sama tilanne, tosin meille tuli jo aikuinen löytökissa. Eivät tottuneet millään toisiinsa. Oli tosi vakavia tappeluita. Toiselta repes korvanlehti, tuli haavoja anturoihin ja kurkkuun, elikkä toiselta oli mennä henki. Päädyin sellaiseen ratkaisuun että luovuin vanhasta(15v) kissastani, annoin Kassun mun äidille. Kassusta on mun äidille tosi paljon seuraa ja se oli tosi hyvä päätös.
Päätäs asiasta on tietenkin yksinomaa sinun itse tehtävä. Minulla on ollut Kassua tosi kova ikävä mutta nään Kassun vaik joka päivä jos tahdon. Itseasiassa joskus hiukan omatunto kolkuttaa kun luovuin omasta rakkaasta ja otin tilalle löytökissan josta on tullut minulle myös erittäin rakas. Sitä en vain ymmärrä että miten voit VIHATA omaa rakasta kissaasi? En mä vihannut löytökissaa vaikka se meinas "tappaa" mun Kassun.
Oletko koittanut ns. kaikkesi kissojen yhteen sopeutumisen eteen? Jos et ole, lue vanhoja viestejä kissojen yhteen sopeuttamisesta¨, esim.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002265637#22000000002265637
Joskus se, että erotat kissat joksikin aikaa elämään eri huoneissa laukaisee tilanteen ja kissojen on helpompi hyväksyä toisensa.
Ja tärkeää on, että hyväilet ja hellit ja huomioit kumpaakin kissaa yhtä paljon. Ei ole kumma jos vanha kissa käyttäytyy huonosti tulokasta kohtaan jos se vaistoaa sinussa väliinpitämättömyyttä.
Kannattaa leikata kissojen kynnet ja lisaksi hankkia Feliway-haihdutin (apteekista tai elainlaakarilta).
oma mielipiteeni on että tietysti pidät vanhan rakkaan kissasi! miten voit inhota sitä? jos se koko elämänsä on ollut sinulle se ainoa kissa niin kyllä reaktion ymmärtää: ehkäpä se on mustasukkainen uudesta tulokkaasta. totuttaminen tosin voi viedä aikaa paljon. entäs jos pidät pennun ja kun se kasvaa ja päätät ottaa sille kaverin, eivätkä ne sopeudu, annatko silloinkin "vanhan" kissasi pois? kissat eivät ole mitään esineitä, joita voi kierrättää kun uutta otetaan tilalle!
Kissat ovat fiksuja eläimiä. Jos olet alkanut inhota vanhaa kissaasi uuden tultua, luuletko sen tuntuvan siitä kivalta? Se vaistoaa kyllä tunteesi sitä kohtaan, enkä tippaakaan ihmettele, ettei se sen vuoksi pidäkään uudesta kissasta. Raukka näkee kuinka pientä paijataan ja rakastetaan, ja sitä itseään vain inhotaan. Ei varmaan kovin helliä tunteita tämä siinä herätä, vai kuinka..? Mustasukkaisuutta siis epäilen, mutta eihän siitä koskaan voi olla varma.
Sitten minua ihmetyttää tämä, että sanot luopuvasi varmaan vanhasta kissasta, jos ei sopeudu pentuun. Eivätkö yhteiset vuotenne merkitse mitään?! Oletko jo ehtinyt kiintyä pentuun syvemmin, kuin tähän vanhaan kissaan?! Ja vielä: MITEN OLISIT MUKA EHTINYT? Vaikuttaa sille, kuin suloinen pieni ja pörröinen pentu olisi lumonnut sinut, mutta kyllä sekin siitä aikuiseksi kasvaa. Mielestäni ratkaisu on itsestään selvä. Vanha kissa sinun kuuluisi pitää, jos sitä todella olet rakastanut. Tosin se ei oikein vaikuta sille, kun sanot alkaneesi inhota kissaa.. aikamoista rakkautta. Etkä tosiaan voi syyttää kissaa typerästä käyttäytymisestä. Pentu on tunkeutunut sen reviirille, ja anastanut huomion siltä. Ja se on vain kissa, eivätkä kissat tällaista järjellä ajattele!
Toivon että saat ne sopeutumaan, etkä joudu antamaan kumpaakaan pois! Muista vain rapsutella molempia tasapuolisesti!;) Äläkä inhoa vanhaa kissaasi, vaan rakasta sitä niinkuin aina ennenkin, ja mieluusti vielä vähän enemmänkin:)
Uutta kissaa ottaessa kannattaa aina miettiä niiden ikäeroja kunnolla etukäteen ettei tule havereita.
Olen itse juuri hankkinut kolmannen kissan ja esittely tapahtui shokkihoitona suoraan päin naamaa 36 neliön yksiössä.
Vanhat kissani ovat 16v ja 10v leikatut pojat.
Tarjolla olevista ehdokkaista mietin vuoron perään 3kk ikäistä tyttöpentua, vuoden vanhaa tyttöä ja poikaa sekä 6v vanhaa poikaa.
Päädyin 6-vuotiaaseen poikaan ja se oli hyvä ratkaisu. Kissat ovat erilaisia niin voimiltaan, kuin luonteelta ja iältään, mutta eivät liikaa. Tähän hierarkiaan on ollut yllättävän helppo sopeutua.
Puolitoista viikkoa on nyt kulunut ja pojat tutustuneet toisiinsa alkuhankaluuksien jälkeen hämmästyttävän mallikkaasti. Tein kaikille osapuolille ja varsinkin tälle isottelevalle uudelle tulokkaalle jo heti alkuun selväksi että se olen minä joka täällä määrään ja että tappeluja ja rähinöintiä en kerta kaikkiaan alkuunkaan suvaitse. Olen valvonut kissoja silmä tarkkana ja mennyt erottamaan ne kukkakepillä ja kovin sanoin, jos ovat alkaneet rähinöimään. Ja se on tehonnut.
Pientä sähinää ja murinaa on vieläkin ja joskus vanhemman kissan oikea suora heilahtaa nuorelle tulokkaalle, jos sen reviiriä huolimattomasti loukataan. Nuorin luuli pitkään olevansa täällä se pomo, mutta se loppui lyhyeen. Vielä se hyppää keskimmäisen selkään ja yrittää koiramaisesti alistaa sitä, mutta lopettaa heti kun huomautan asiasta.
Nyt kaikki kissat ovat kuitenkin suht tyytyväisiä ja jokaisella on turvallinen olo ja oma asemansa, vaikka asunto on pieni. Vanhat kissat saavat sen huomion ja hellyyden mitä ennenkin, kumpikin omalla tavallaan ja uusi tulokas oman huomionsa, leikkinsä, hyväksyntänsä ja tilansa, joten hyvin menee!
Asiaa ja sopeuttamista on tietenkin auttanut se, että olen koko ajan ollut kotona ja jaksanut pysyä 100% johdonmukaisena. Kolli-lauman keskellä on oltava sangen jämerä ja täysi diktaattori, sillä mikään muu ei auta.
Tämän viestiketjun aloittaja ei kertonut kissojensa ikää. Mitkä ne mahtavat olla?
Suosittelen kuitenkin kissojen väliaikaista erottamista jos 2 kuukautta on jo kerran kulunut eikä muutosta parempaan ole tapahtunut. Turha traumauttaa kumpaakaan enempää ja varsinkaan pentua, sillä se on jo varmaan kärsinyt tarpeeksi.
Anna pentu hoitoon jonnekin, etsi sille väliaikainen sijaiskoti vaikka www.lemmikkipalstat.net/apula "annetaan koti"-palstalta ja palaa asiaan kunnes se on noin vuoden vanha. Ota sitten sopeuttaminen kokonaan uusiksi jos tahdot vielä pitää molemmat ja tee se sitten puolueettomammin. Korjaa oma asenteesi ensin.
Uskoisin että kun kokoeroa saadaan pienemmäksi niin tilanne tasapainottuu ja sopeutuminen tapahtuu paljon helpommin.