Elikkä tässä on yhen tarinan alkua... ois kiva tietää mitä te olette :) ajatelkaa tuo aika vahaksi... sellaiseksi, että naisilla on niitä ihania isoja ja leveitä mekkoja ym... :) yrittäkää jaksaa lukea tuo pätkä loppuun...
-Eliza ja Beth, älkää kuhniko siellä! Te olette jo kolme vuotiaita ja olette kyllä nopeampia, muut odottavat teitä jo, orpokodin johtaja huusi tytöille. Työt olivat täysin erinäköiset, Eliza oli vaalea hiuksinen kaunotar, kun taas Sarah on tumma hiuksinen, eikä niinkään kaunis. Pikkuiset tytöt ryntäsivät lukemaan ruokarukousta muiden lasten kanssa. Eliza ja Beth eivät ottaneet koskaan leikkeihinsä ketään muuta lasta, ja se risoi hoitajien hermoja. Eliza oli hieman ylimielinen ja ilkeä kun Beth oli kiltti ja viaton kuin enkeli. Aivan kuin he olisivat olleet piru ja enkeli.
-Liza! Tuu ottamaan tää vastaan! Beth huusi puusta ja kurotti antamaan sisarelleen omenaa. Eliza oli käskenyt Bethin kiipeämään puuhun hakemaan hänelle omenaa. Beth oli totta kai totellut. Ensimmäinen omena oli tippunut maahan ja Eliza neiti ei suostunut syömään maahan pudonnutta omenaa. Beth kurotti itseään alemmas ja mätkähti maahan. Eliza otti sisarensa kädestä omenan ja alkoi syömään sitä. Beth otti maahan pudonneen omenan ja söi tyytyväisenä sitä. Bethiä sattui, muttei hän halunnut näyttää sitä Elizalle.
-Bee! Tuu ottaa mut kiinni, Eliza sanoi ja viskasi omenan maahan. Beth nousi pystyyn ja lähti ottamaan sisartaan kiinni.
-Beth ja Eliza, nyt on nukkumaan meno aika, mitä te täällä ulkona teette? Hoitaja kysyi. Beth ja Eliza katsoivat toisiaan ja hihittivät.
-Me leikittiin, ja Bee kiipes puuhun, Eliza sanoi.
-Ja Liz juoksi hurjan kovaa! Beth kertoi. Sitten hoitaja nappasi naperot syliin ja kantoi nukkumaan.
-Bee, mä en saa unta, Eliza sanoi ja herätti sisarensa.
-En mäkään, tuu Liz tänne, Beth pyysi. Tytöt halasivat toisiaan ja nukahtivat vierekkäin.
-Liz, etkö sinä taaskaan pysynyt omassa vuoteessasi? Hoitaja kysyi aamulla.
-Ku ei saatu unta, Eliza sanoi.
-Mistä tiedät ettei Beth jo nukkunut? Hoitaja sanoi.
-Ku tiesin vaa, Eliza sanoi.
-Kyl mä olin hereillä, Beth sanoi.
Tytöt olivat nyt kahdeksan vuotiaita.
-Liz! Tuutko leipomaan mun kanssa piirakkaa vieraille? Beth kysyi.
-Joo! Mut Bee tehään omena piirakkaa! Eliza sanoi. Omena oli tyttöjen suurta herkkua. Ja yöllisä omenan syönti hetkiä oli viikossa monta. Hoitajat pelkäsivät ettei kukaan koskaan adoptoisi tyttöjä. He eivät suostuneet eroamaan toisistaan ja kaksikko yhdessä oli mahdoton.
-Mm... hyvää piirakkaa, kuka mahtaa leiponut tämän? Rouva Wonderlake kehui kaksosten leipomaa piirasta.
-Eliza ja Beth leipoivat sen aamulla teille, hoitaja sanoi.
-Ketkä teistä ovat Eliza ja Beth? Rouva Wonderlake kysyi. Beth ja Elizi nostivat kätensä pystyyn.
-Minä haluaisin ottaa mukaani sen Elizan, Rouva Wonderlake sanoi hoitajalle myöhemmin päivällä.
-mutta, se tyttö ei suostu eroamaan sisarestaan Bethistä, hoitaja sanoi.
-Ei voi mitään, haluan hänet, nainen sanoi ja asia oltiin loppuun käsitelty.
-Rakkaat lapsemme, tänään on aika taas jonkun teistä jättää meidät ja päästä kotiin, hoitaja aloitti.
-uuden kodin antaa Rouva ja Herra Wonderlake, lontoon keskustasta. Ja kodin saa neiti Eliza, hoitaja sanoi.
-EI! En lähde ilman Beetä! Eliza sanoi heti ja tarrasi kiinni Bethiin.
-Liz! Sä saat kodin! Totta kai sun täytyy mennä, Beth sanoi.
-mutten voi elää ilman sua Bee! Mä en voi enkä halua! Sä unohtaisit mut! Eliza sanoi.
-Liz, höpönassu, mä en koskaan unohda sua. Ja lupaan kirjottaa päiväkirjaa ja antaa sen sulle. Mä rakastan sua, vaikka et asuisi täällä. Ja mä muistan sua mun ilta rukouksissa, ja aamu rukouksissa! Ja mä ajattelen vain sua! Beth sanoi ja halasi sisartaan kyyneleet silmissään.
Eliza nousi Wonderlakein autoon ja koko orpokoti vilkutti hyvästejä. Eliza huomasi kuinka Bethin silmät vuotivat.
Elizan lähdön jälkeen Beth jäi istumaan orpokodin rappusille. Hoitaja tuli tytön luokse istumaan.
-Varmaan rankkaa, mutta Beth, kyllä joku mukava pari tulee hakemaan sinutkin kotiin, hoitaja sanoi vaikka tiesi ettei niin tulisi käymään. Vain kerran vuodessa joku halusi isomman lapsen. Ja isoja lapsia oli paljon.
-Älä kulta masennu, hoitaja sanoi.
-en, mutta mietin vain kuinka ihanaa Lizille tulee olemaan. En voi kyynelille mitään, Beth sanoi...
-Eliza ja Beth, älkää kuhniko siellä! Te olette jo kolme vuotiaita ja olette kyllä nopeampia, muut odottavat teitä jo, orpokodin johtaja huusi tytöille. Työt olivat täysin erinäköiset, Eliza oli vaalea hiuksinen kaunotar, kun taas Sarah on tumma hiuksinen, eikä niinkään kaunis. Pikkuiset tytöt ryntäsivät lukemaan ruokarukousta muiden lasten kanssa. Eliza ja Beth eivät ottaneet koskaan leikkeihinsä ketään muuta lasta, ja se risoi hoitajien hermoja. Eliza oli hieman ylimielinen ja ilkeä kun Beth oli kiltti ja viaton kuin enkeli. Aivan kuin he olisivat olleet piru ja enkeli.
-Liza! Tuu ottamaan tää vastaan! Beth huusi puusta ja kurotti antamaan sisarelleen omenaa. Eliza oli käskenyt Bethin kiipeämään puuhun hakemaan hänelle omenaa. Beth oli totta kai totellut. Ensimmäinen omena oli tippunut maahan ja Eliza neiti ei suostunut syömään maahan pudonnutta omenaa. Beth kurotti itseään alemmas ja mätkähti maahan. Eliza otti sisarensa kädestä omenan ja alkoi syömään sitä. Beth otti maahan pudonneen omenan ja söi tyytyväisenä sitä. Bethiä sattui, muttei hän halunnut näyttää sitä Elizalle.
-Bee! Tuu ottaa mut kiinni, Eliza sanoi ja viskasi omenan maahan. Beth nousi pystyyn ja lähti ottamaan sisartaan kiinni.
-Beth ja Eliza, nyt on nukkumaan meno aika, mitä te täällä ulkona teette? Hoitaja kysyi. Beth ja Eliza katsoivat toisiaan ja hihittivät.
-Me leikittiin, ja Bee kiipes puuhun, Eliza sanoi.
-Ja Liz juoksi hurjan kovaa! Beth kertoi. Sitten hoitaja nappasi naperot syliin ja kantoi nukkumaan.
-Bee, mä en saa unta, Eliza sanoi ja herätti sisarensa.
-En mäkään, tuu Liz tänne, Beth pyysi. Tytöt halasivat toisiaan ja nukahtivat vierekkäin.
-Liz, etkö sinä taaskaan pysynyt omassa vuoteessasi? Hoitaja kysyi aamulla.
-Ku ei saatu unta, Eliza sanoi.
-Mistä tiedät ettei Beth jo nukkunut? Hoitaja sanoi.
-Ku tiesin vaa, Eliza sanoi.
-Kyl mä olin hereillä, Beth sanoi.
Tytöt olivat nyt kahdeksan vuotiaita.
-Liz! Tuutko leipomaan mun kanssa piirakkaa vieraille? Beth kysyi.
-Joo! Mut Bee tehään omena piirakkaa! Eliza sanoi. Omena oli tyttöjen suurta herkkua. Ja yöllisä omenan syönti hetkiä oli viikossa monta. Hoitajat pelkäsivät ettei kukaan koskaan adoptoisi tyttöjä. He eivät suostuneet eroamaan toisistaan ja kaksikko yhdessä oli mahdoton.
-Mm... hyvää piirakkaa, kuka mahtaa leiponut tämän? Rouva Wonderlake kehui kaksosten leipomaa piirasta.
-Eliza ja Beth leipoivat sen aamulla teille, hoitaja sanoi.
-Ketkä teistä ovat Eliza ja Beth? Rouva Wonderlake kysyi. Beth ja Elizi nostivat kätensä pystyyn.
-Minä haluaisin ottaa mukaani sen Elizan, Rouva Wonderlake sanoi hoitajalle myöhemmin päivällä.
-mutta, se tyttö ei suostu eroamaan sisarestaan Bethistä, hoitaja sanoi.
-Ei voi mitään, haluan hänet, nainen sanoi ja asia oltiin loppuun käsitelty.
-Rakkaat lapsemme, tänään on aika taas jonkun teistä jättää meidät ja päästä kotiin, hoitaja aloitti.
-uuden kodin antaa Rouva ja Herra Wonderlake, lontoon keskustasta. Ja kodin saa neiti Eliza, hoitaja sanoi.
-EI! En lähde ilman Beetä! Eliza sanoi heti ja tarrasi kiinni Bethiin.
-Liz! Sä saat kodin! Totta kai sun täytyy mennä, Beth sanoi.
-mutten voi elää ilman sua Bee! Mä en voi enkä halua! Sä unohtaisit mut! Eliza sanoi.
-Liz, höpönassu, mä en koskaan unohda sua. Ja lupaan kirjottaa päiväkirjaa ja antaa sen sulle. Mä rakastan sua, vaikka et asuisi täällä. Ja mä muistan sua mun ilta rukouksissa, ja aamu rukouksissa! Ja mä ajattelen vain sua! Beth sanoi ja halasi sisartaan kyyneleet silmissään.
Eliza nousi Wonderlakein autoon ja koko orpokoti vilkutti hyvästejä. Eliza huomasi kuinka Bethin silmät vuotivat.
Elizan lähdön jälkeen Beth jäi istumaan orpokodin rappusille. Hoitaja tuli tytön luokse istumaan.
-Varmaan rankkaa, mutta Beth, kyllä joku mukava pari tulee hakemaan sinutkin kotiin, hoitaja sanoi vaikka tiesi ettei niin tulisi käymään. Vain kerran vuodessa joku halusi isomman lapsen. Ja isoja lapsia oli paljon.
-Älä kulta masennu, hoitaja sanoi.
-en, mutta mietin vain kuinka ihanaa Lizille tulee olemaan. En voi kyynelille mitään, Beth sanoi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
pliiz antakaa kritiikkiä ja kommentteja! mä tartten arvosteluja tälle jotta tiedän kehtaanko jatkaa!
Hieman kalskahtaa nokkaan, kun 3 -vuotiaat kiipeää hakemaan puusta omenoita, myös puhekieli on siinä liian vanhaa. Piirakanleivonta myös 8 -vuotiailta on ehkä arveluttavaa. Vähän liikaa nimen toistoa ja tavanomainen juttu.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä puusta pudonnut 4
T. ®Sherlokki © 2005