Lainaus:
HS 15.10.1963 1960 - luku 47
Helsingin Sanomat
Tiistaina lokakuun 15 pnä 1963
ASSMANNIN AVIOLIITTOTARINASSA
SEKAVIA JA SADISTISIA PIIRTEITÄ
"Se törkeätä lievempi pahoinpitely", johon Hans Assmann vaimoaan kohtaan syyllistyi 4.3.1961 klo 1 aikaan yöllä Pasilassa Savonkadulla, erään kivimurskaamon kohdalla, osoittaa tekijässään melkoisen sadistisia piirteitä. Hänhän potki maassa makaavaan vaimoaan tämän ollessa jo tajuton ja vielä senkin jälkeen, kun hän oli nostanut uhrinsa ylös, hän oli jatkanut lyömällä tätä herkeämättä nyrkillä kasvoihin. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että hän poliisikuulustelussa oli kertonut olleensa niin voimakkaan suuttumuksen vallassa, ettei muista tapahtumaa.
Assmann oli 3.3.1961 illalla ollut yhdessä 22.12.1925 syntyneen vaimonsa, silloin baariapulaisena olleen Vieno Mirja Assmannin os. Tapio kanssa eräässä saksalaisessa laivassa, joka oli Sörnäisten satamassa. He olivat olleet aluksen kapteenin vieraina. Myöhemmin oli kumpikin lähtenyt omille teilleen, mutta sitten Assmann, joka oli liikkeellä pienellä pakettiautollaan, jonka rekisterinumero oli BR-447, tavannut vaimonsa Porthaninkadulla erään ravintolan edustalla. Kiukuksissaan oli Assmann jo tällöin lyönyt vaimoaan nyrkillä kasvoihin. He olivat lähteneet yhdessä ajamaan autolla, jolloin Assmann, kuten Vieno Assmann on poliisikuulustelussaan kertonut, oli ohjannut autoa toisella kädellään ja toisella koko ajan lyönyt vieressä istuvaa vaimoaan.
Uhrin määritelmän mukaan "jossakin pimeässä paikassa", tarkemmin sanoen siis Pasilassa Savonkadulla, oli Assmann pysäyttänyt autonsa ja kehoittanut vaimoaan nousemaan siitä ulos. Itsekin hän oli poistunut autosta ja tullut vaimonsa luo auton toiselle puolelle. Sitten hän oli lyönyt Vieno Assmannia niin voimakkaasti nyrkillä kasvoihin, että tämä oli kaatunut kadulle.
Tapahtuman oli nähnyt eräs yövartija, joka ei ollut uskaltanut mennä estämään alkanutta pahoinpitelyä. Hän on kuulustelussa kertonut nähneensä, miten Assmann jatkuvasti ja suorastaan vauhtia ottaen potki maassa makaavaa vaimoaan. Tämä oli pyydellyt, ettei mies enää potkisi, mutta lopuksi yövartija oli enää kuullut vain vähitellen vaikenevia avunhuutoja. Yövartija oli sitten havainnut naisen vaikuttavan jo tajuttomalta, ja jossakin vaiheessa hän oli huutanut Assmannille, ettei tämä jatkaisi pahoinpitelyään.
Assman oli yövartijan kertomuksen mukaan lopuksi nostanut velton naisen ylös, lyönyt tätä edelleen nyrkeillään kahta puolta kasvoihin ja sitten tarttuen uhria jaloista työntänyt tämän autoon, jonne hän meni perässä. Sieltä oli yövartija jatkuvasti kuullut lyönnin läjähdyksiä, ja vihdoin viimein Assmann oli jälleen tullut autosta ulos, mennyt ohjaajan paikalle ja ajanut pois.
Paikalle oli jäänyt runsaasti verta ja riippuvamallinen, vaalealla helmellä varustettu korvakoru, jossa oli ollut kiinni naisen hiuksia. Tätä korua oli yövartija muuten 5.3.1961 nähnyt klo 19 aikaan jonkun miehen saapuvan samanlaisella autolla ajaen etsimään. Mies oli taskulampulla valaissut tapahtumapaikkaa.
UHKASI PUDOTTAA
VAIMONSA IKKUNASTA
Rouva Assmann on omassa poliisikuulustelussaan kertonut muistavansa sen, että hän oli lyöntien jälkeen maahan kaaduttuaan yrittänyt päässyt auton alle karkuun. Samoin hän muisti autossa palanneensa tajuihinsa, mutta miehensä yhä jatkaneen pahoinpitelyään. Puolustautuakseen oli Vieno Assmann ottanut kengän jalastaan ja lyönyt sillä miestään pari kertaa päähän. Avioparin saavuttua kotiin oli Assmann ajanut vaimoaan takaa ympäri asuntoa ja uhannut heittää hänet alas toisen kerroksen ikku-nasta.
Molemmat aviopuolisot ovat poliisikuulusteluissa kertoneet, että heidän avioliittonsa, joka oli solmittu vuonna 1953, oli aluksi sujunut hyvin, mutta sitten mies oli alkanut pahoinpidellä häntä mustasukkaisuudenpuuskissaan vähintään kerran kuussa ja uhanneen tappaa hänet, mikäli vaimo ryhtyisi hankkimaan avioeroa. Assmannilla oli itsellään ollut suhde toisen naisen kanssa. Assmann puolestaan kertoo, että vaimo oli ryhtynyt juopottelemaan ja ollut hänelle uskoton.
Kuulustelussaan Assmann oli edelleen kertonut, että hän oli Pasilaan ajaessaan ja auton siellä pysähdyttäessään halunnut vain keskustella vaimonsa kanssa. Hän myönsi syyllistyneensä tämän pahoinpitelyyn lyömällä ja potkimalla häntä.
PAHOINPITELIJÄN LUONNETTA KUVAA ERITTÄIN MIELENKIINTOISESTI HÄNEN LAUSUMANSA, JOKA PÖYTÄKIRJAAN ON MERKITTY NÄIN: "KUULUSTELTAVA OLI OLLUT NIIN VOIMAKKAAN SUUTTUMUKSEN VALLASSA, ETTÄ HÄN EI KUNNOLLA MUISTA TAPAHTUMAA." RAASTUVANOIKEUDEN PÖYTÄKIRJASSA ON MYÖS MAININTA JONKA MUKAAN "ASSMANN KIISTI KOSKAAN OLLEENSA HOIDETTAVANA HERMOSAIRAUDEN VUOKSI."
Pahoinpitelyn seurauksena rouva Assmann sai lääkärintodistuksen mukaan aivotärähdyksen, poskiluun murtuman ja vasem-man sarveiskalvon vioittuman. Sitäpaitsi hänellä oli kolausvammoja, ja verenpurkaumia kasvoissa. Tämä kaikki on oikeuden pöytäkirjassa määritelty "vaikeaa vähäisemmiksi ruumiinvammoiksi." Uhri joutui tämän kaiken vuoksi olemaan kaksi viikkoa vuoteessa työhön kykenemättömänä. Sairaalaan ei hänen miehensä häntä päästänyt.
Tätä pahoinpitelyä käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeuden 9. osaston I jaostossa ensimmäisen kerran 24.5.1961. Assmannia syytettiin "törkeätä lievemmästä pahoinpitelystä", mutta juttu lykättiin ja oli uudelleen esillä 20.6.1961. Tällöin Assmann tuomittiin rikoslain 21. luvun 11 §:n 1. momentin perusteella "erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä , vaikeaa vähäisemmän ruumiinvamman aiheuttaneesta pahoinpitelystä yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen". Mitään vaatimuksia ei rouva Assmann ollut miestään peläten uskaltanut esittää.
Asianajajansa, erään varatuomarin välityksellä ilmoitti Assmann tähän päätökseen tyytymättömyytensä 26.6.1961. Hovioikeus kuitenkin vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen 30.7.1962.
Kuritushuonetuomion saanut Hans Assmann, jota kuulusteltiin jutun johdosta 11.3.1961, ilmoitti kuulustelussa olevansa työn-johtajana "Hartsiteollisuus-hammaspyörät ja työkalut"- nimisessä tehtaassa. Hän on syntynyt 9.12.1923 Länsi-Saksassa, Hagen-Haspe nimisellä paikkakunnalla. Hän on saanut Suomen kansalaisoikeudet vuonna 1958 ja ollut kirjoissa Helsingin saksalaisessa seurakunnassa. Hän on käynyt keskikoulun ja ammattikoulun. Hänen isänsä, jonka hän kertoi olevan kuollut, oli liikemies Peter Heinrich Adolf Assmann ja äidin nimi oli Anna o.s. Rhodenburg. Kuten lehdessämme on aikaisemmin kerrottu, oli Assmann jatkosodassa joutunut sotavangiksi Neuvostoliittoon ja ollut Siperiassa vankileirillä.
Hänestä ei 28.3.1961 ollut rikosrekisterissä mitään merkintöjä. Assmann näyttää ruotsalaisten lehtien mukaan kertoneen, että hän oli ennen saamansa tuomion täytäntöönpanoa joutunut kiirehtimään Länsi-Saksaan siitä syystä, että hänen isänsä oli sairaana. Tämä ei siis pidä paikkaansa, koska hän poliisikuulustelussa oli kertonut isänsä jo olevan kuollut. Edelleen hän on Dagens Nyheterin kertoman mukaan sanonut, ettei hänellä muka ollut aikaa valittaa saamastaan tuomiosta eikä hän ollut ajoissa saanut puolustusasianajajaansa yhteyttä. Tämäkään ei siis ole yhtäpitävä totuuden kanssa.
EPÄSELVYYKSIÄ
AIKAMÄÄRISSÄ
Assmann on aikaisemmin väittänyt, että hän saapui Ruotsiin vasta 1962, mutta poliisin saamien tietojen mukaan hän oli tullut jo 1960 Ruotsiin ja oleskellut Tukholmassa jonkin aikaa. Ruotsissa on esitetty lausuntoja, joiden mukaan häntä tultaisiin kuulustelemaan kolmesta Ruotsissa tapahtuneesta, vielä selvittämättä olevasta murhasta.
Uthamrassa sijaitsevaan kesämökkiin oli Assmann muuttanut tämän vuoden heinäkuussa. Sitä paitsi olivat aviopuolisot asuneet noin viisi kuukautta Täbyn kauppalassa. Koko ajan oli Assmann työskennellyt tarkkaajana eräässä tehtaassa Sundbybergissä. Missä hän on aikaisemmin ollut työssä, ei ole toistaiseksi tiedossa. Ruotsin poliisi tulee tarkistamaan kaikki hänen maassa oloonsa liittyvät seikat.
Lähde:
http://koti.mbnet.fi/bjm1960/
(Klikkaa 'Lehtileikkeitä', 1960-luku, nro 47.)
HS 15.10.1963 1960 - luku 47
Helsingin Sanomat
Tiistaina lokakuun 15 pnä 1963
ASSMANNIN AVIOLIITTOTARINASSA
SEKAVIA JA SADISTISIA PIIRTEITÄ
"Se törkeätä lievempi pahoinpitely", johon Hans Assmann vaimoaan kohtaan syyllistyi 4.3.1961 klo 1 aikaan yöllä Pasilassa Savonkadulla, erään kivimurskaamon kohdalla, osoittaa tekijässään melkoisen sadistisia piirteitä. Hänhän potki maassa makaavaan vaimoaan tämän ollessa jo tajuton ja vielä senkin jälkeen, kun hän oli nostanut uhrinsa ylös, hän oli jatkanut lyömällä tätä herkeämättä nyrkillä kasvoihin. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että hän poliisikuulustelussa oli kertonut olleensa niin voimakkaan suuttumuksen vallassa, ettei muista tapahtumaa.
Assmann oli 3.3.1961 illalla ollut yhdessä 22.12.1925 syntyneen vaimonsa, silloin baariapulaisena olleen Vieno Mirja Assmannin os. Tapio kanssa eräässä saksalaisessa laivassa, joka oli Sörnäisten satamassa. He olivat olleet aluksen kapteenin vieraina. Myöhemmin oli kumpikin lähtenyt omille teilleen, mutta sitten Assmann, joka oli liikkeellä pienellä pakettiautollaan, jonka rekisterinumero oli BR-447, tavannut vaimonsa Porthaninkadulla erään ravintolan edustalla. Kiukuksissaan oli Assmann jo tällöin lyönyt vaimoaan nyrkillä kasvoihin. He olivat lähteneet yhdessä ajamaan autolla, jolloin Assmann, kuten Vieno Assmann on poliisikuulustelussaan kertonut, oli ohjannut autoa toisella kädellään ja toisella koko ajan lyönyt vieressä istuvaa vaimoaan.
Uhrin määritelmän mukaan "jossakin pimeässä paikassa", tarkemmin sanoen siis Pasilassa Savonkadulla, oli Assmann pysäyttänyt autonsa ja kehoittanut vaimoaan nousemaan siitä ulos. Itsekin hän oli poistunut autosta ja tullut vaimonsa luo auton toiselle puolelle. Sitten hän oli lyönyt Vieno Assmannia niin voimakkaasti nyrkillä kasvoihin, että tämä oli kaatunut kadulle.
Tapahtuman oli nähnyt eräs yövartija, joka ei ollut uskaltanut mennä estämään alkanutta pahoinpitelyä. Hän on kuulustelussa kertonut nähneensä, miten Assmann jatkuvasti ja suorastaan vauhtia ottaen potki maassa makaavaa vaimoaan. Tämä oli pyydellyt, ettei mies enää potkisi, mutta lopuksi yövartija oli enää kuullut vain vähitellen vaikenevia avunhuutoja. Yövartija oli sitten havainnut naisen vaikuttavan jo tajuttomalta, ja jossakin vaiheessa hän oli huutanut Assmannille, ettei tämä jatkaisi pahoinpitelyään.
Assman oli yövartijan kertomuksen mukaan lopuksi nostanut velton naisen ylös, lyönyt tätä edelleen nyrkeillään kahta puolta kasvoihin ja sitten tarttuen uhria jaloista työntänyt tämän autoon, jonne hän meni perässä. Sieltä oli yövartija jatkuvasti kuullut lyönnin läjähdyksiä, ja vihdoin viimein Assmann oli jälleen tullut autosta ulos, mennyt ohjaajan paikalle ja ajanut pois.
Paikalle oli jäänyt runsaasti verta ja riippuvamallinen, vaalealla helmellä varustettu korvakoru, jossa oli ollut kiinni naisen hiuksia. Tätä korua oli yövartija muuten 5.3.1961 nähnyt klo 19 aikaan jonkun miehen saapuvan samanlaisella autolla ajaen etsimään. Mies oli taskulampulla valaissut tapahtumapaikkaa.
UHKASI PUDOTTAA
VAIMONSA IKKUNASTA
Rouva Assmann on omassa poliisikuulustelussaan kertonut muistavansa sen, että hän oli lyöntien jälkeen maahan kaaduttuaan yrittänyt päässyt auton alle karkuun. Samoin hän muisti autossa palanneensa tajuihinsa, mutta miehensä yhä jatkaneen pahoinpitelyään. Puolustautuakseen oli Vieno Assmann ottanut kengän jalastaan ja lyönyt sillä miestään pari kertaa päähän. Avioparin saavuttua kotiin oli Assmann ajanut vaimoaan takaa ympäri asuntoa ja uhannut heittää hänet alas toisen kerroksen ikku-nasta.
Molemmat aviopuolisot ovat poliisikuulusteluissa kertoneet, että heidän avioliittonsa, joka oli solmittu vuonna 1953, oli aluksi sujunut hyvin, mutta sitten mies oli alkanut pahoinpidellä häntä mustasukkaisuudenpuuskissaan vähintään kerran kuussa ja uhanneen tappaa hänet, mikäli vaimo ryhtyisi hankkimaan avioeroa. Assmannilla oli itsellään ollut suhde toisen naisen kanssa. Assmann puolestaan kertoo, että vaimo oli ryhtynyt juopottelemaan ja ollut hänelle uskoton.
Kuulustelussaan Assmann oli edelleen kertonut, että hän oli Pasilaan ajaessaan ja auton siellä pysähdyttäessään halunnut vain keskustella vaimonsa kanssa. Hän myönsi syyllistyneensä tämän pahoinpitelyyn lyömällä ja potkimalla häntä.
PAHOINPITELIJÄN LUONNETTA KUVAA ERITTÄIN MIELENKIINTOISESTI HÄNEN LAUSUMANSA, JOKA PÖYTÄKIRJAAN ON MERKITTY NÄIN: "KUULUSTELTAVA OLI OLLUT NIIN VOIMAKKAAN SUUTTUMUKSEN VALLASSA, ETTÄ HÄN EI KUNNOLLA MUISTA TAPAHTUMAA." RAASTUVANOIKEUDEN PÖYTÄKIRJASSA ON MYÖS MAININTA JONKA MUKAAN "ASSMANN KIISTI KOSKAAN OLLEENSA HOIDETTAVANA HERMOSAIRAUDEN VUOKSI."
Pahoinpitelyn seurauksena rouva Assmann sai lääkärintodistuksen mukaan aivotärähdyksen, poskiluun murtuman ja vasem-man sarveiskalvon vioittuman. Sitäpaitsi hänellä oli kolausvammoja, ja verenpurkaumia kasvoissa. Tämä kaikki on oikeuden pöytäkirjassa määritelty "vaikeaa vähäisemmiksi ruumiinvammoiksi." Uhri joutui tämän kaiken vuoksi olemaan kaksi viikkoa vuoteessa työhön kykenemättömänä. Sairaalaan ei hänen miehensä häntä päästänyt.
Tätä pahoinpitelyä käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeuden 9. osaston I jaostossa ensimmäisen kerran 24.5.1961. Assmannia syytettiin "törkeätä lievemmästä pahoinpitelystä", mutta juttu lykättiin ja oli uudelleen esillä 20.6.1961. Tällöin Assmann tuomittiin rikoslain 21. luvun 11 §:n 1. momentin perusteella "erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä , vaikeaa vähäisemmän ruumiinvamman aiheuttaneesta pahoinpitelystä yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen". Mitään vaatimuksia ei rouva Assmann ollut miestään peläten uskaltanut esittää.
Asianajajansa, erään varatuomarin välityksellä ilmoitti Assmann tähän päätökseen tyytymättömyytensä 26.6.1961. Hovioikeus kuitenkin vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen 30.7.1962.
Kuritushuonetuomion saanut Hans Assmann, jota kuulusteltiin jutun johdosta 11.3.1961, ilmoitti kuulustelussa olevansa työn-johtajana "Hartsiteollisuus-hammaspyörät ja työkalut"- nimisessä tehtaassa. Hän on syntynyt 9.12.1923 Länsi-Saksassa, Hagen-Haspe nimisellä paikkakunnalla. Hän on saanut Suomen kansalaisoikeudet vuonna 1958 ja ollut kirjoissa Helsingin saksalaisessa seurakunnassa. Hän on käynyt keskikoulun ja ammattikoulun. Hänen isänsä, jonka hän kertoi olevan kuollut, oli liikemies Peter Heinrich Adolf Assmann ja äidin nimi oli Anna o.s. Rhodenburg. Kuten lehdessämme on aikaisemmin kerrottu, oli Assmann jatkosodassa joutunut sotavangiksi Neuvostoliittoon ja ollut Siperiassa vankileirillä.
Hänestä ei 28.3.1961 ollut rikosrekisterissä mitään merkintöjä. Assmann näyttää ruotsalaisten lehtien mukaan kertoneen, että hän oli ennen saamansa tuomion täytäntöönpanoa joutunut kiirehtimään Länsi-Saksaan siitä syystä, että hänen isänsä oli sairaana. Tämä ei siis pidä paikkaansa, koska hän poliisikuulustelussa oli kertonut isänsä jo olevan kuollut. Edelleen hän on Dagens Nyheterin kertoman mukaan sanonut, ettei hänellä muka ollut aikaa valittaa saamastaan tuomiosta eikä hän ollut ajoissa saanut puolustusasianajajaansa yhteyttä. Tämäkään ei siis ole yhtäpitävä totuuden kanssa.
EPÄSELVYYKSIÄ
AIKAMÄÄRISSÄ
Assmann on aikaisemmin väittänyt, että hän saapui Ruotsiin vasta 1962, mutta poliisin saamien tietojen mukaan hän oli tullut jo 1960 Ruotsiin ja oleskellut Tukholmassa jonkin aikaa. Ruotsissa on esitetty lausuntoja, joiden mukaan häntä tultaisiin kuulustelemaan kolmesta Ruotsissa tapahtuneesta, vielä selvittämättä olevasta murhasta.
Uthamrassa sijaitsevaan kesämökkiin oli Assmann muuttanut tämän vuoden heinäkuussa. Sitä paitsi olivat aviopuolisot asuneet noin viisi kuukautta Täbyn kauppalassa. Koko ajan oli Assmann työskennellyt tarkkaajana eräässä tehtaassa Sundbybergissä. Missä hän on aikaisemmin ollut työssä, ei ole toistaiseksi tiedossa. Ruotsin poliisi tulee tarkistamaan kaikki hänen maassa oloonsa liittyvät seikat.
Lähde:
http://koti.mbnet.fi/bjm1960/
(Klikkaa 'Lehtileikkeitä', 1960-luku, nro 47.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.