Päädyin viime yönä mielenkiintoiselle sivustolle, jossa on lehtileikkeitä menneiltä vuosikymmeniltä. Sivut löytyvät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/bjm1960/ ja klikkaamalla kohtaa 'Lehtileikkeitä', 1960-luku ja nrot 47, 54 ja 55 päätyy lukemaan muutamaa valaisevaa lehtijuttua muiden juttujen ohessa.
Ensimmäisessä Helsingin Sanomien jutussa (nro 47) kerrotaan Assmannin suorittamasta pahoinpitelystä ja hänen kertomistaan paikkansapitämättömistä asioista.
Ilta-Sanomien juttu (nro 54) kertoo taas kioskinpitäjän murhien tunnustamisesta ja itsemurhasta sen jälkeen, jota samaa asiaa käsittelee myös Helsingin Sanomat jutussaan (nro 55).
Luettuani kirjan Bodomin arvoitus sekä kirjan Luottamus tai kuolema aloittaen sitä ennen poliisin kuulusteluvideosta, syyttäjän ja puolustuksen kirjelmistä lukien muitakin kirjoituksia niin netistä kuin muualta en voi olla tekemättä omiakin havaintoja.
Kirjoissa on viitattu, että kioskinpitäjä voisi olla mies, jota Hans kutsui Antiksi. Koska Hansinkin henkilöllisyys on tekaistu, hän saattoi kutsua kioskinpitäjää Antiksi suojellakseen tämän oikeaa henkilöllisyyttä.
Helsingin Sanomien jutussa (nro 47) Hans paljastuu sadistiseksi luonteeksi, jonka puheesta totuutta ei voi vahvistaa. Hans pahoinpitelee vaimoaan vähintään kerran kuussa ja puhuu viranomaisillekin asioita, jotka eivät pidä ajallisesti paikkaansa. Hän kertoo kiirehtivänsä esimerkiksi sairaan isänsä luokse, vaikka toisaalla on kertonut tämän olevan jo kuollut, jne.
Ilta-Sanomien juttu (nro 54) ja Helsingin Sanomien juttu (nro 55) keskittyvät kioskinpitäjän murhatunnustukseen ja sen jälkeiseen itsemurhaan. Puhutaan esimerkiksi alibista, jonka vaimo antoi miehelleen, vaikka nukkui itse kahden lapsensa kanssa kammarissa ja mies sängyssä keittiössä, josta pääsi suoraan ulos.
Hesarin jutussa (nro 55) on myös mielenkiintoinen kohta:
"Maanviljelijä kertoo, että murhat tunnustaneella miehellä tuntui aina olevan kaikki asiat vinossa ja että hän oli jatkuvasti katkera yhteiskunnalle muille ihmisille.
'Vaimon antamalle alibille en anna paljoakaan arvoa. Mies käyttäytyi perhettään kohtaan niin väkivaltaisesti, että vaimo ei varmasti ole uskaltanut kertoa, mikäli hän tiesi jotain asiasta.'"
Tuosta edellisestä lainauksestahan saattaisi päätellä, että kioskinpitäjällä todellakin voisi olla jotain tekemistä kommunistisen vakoojan kanssa yhteiskunnallisen tyytymättömyytensä takia. Ehkä hän todellakin oli Assmannin autonkuljettaja Antti ja työtoveri. Väkivaltaisuus ja kaikki muutkin esille tulleet seikat tuntuvat kietovan heidät yhteen.
Mielenkiintoista on, että kioskinpitäjällä oli kaksi kirvestä sängyn vieressä nukkuessaan (Ilta-Sanomat nro 54), eli hänen on täytynyt pelätä todella paljon siis jotain, vaikka lehdessä nähdäänkin se vain väkivaltaisuuden ilmentymänä. Mieleeni tulee esimerkiksi Oho-lehden kirjoitus nrosta 35/2005, jossa Ulla Koronen Asikkalasta kertoo kohtaamisestaan Nils Gustafssonin kanssa syksyllä 1961. Siinä Nils Gustafsson paljastaa Ullalle pitävänsä auton takaosassa kirvestä murhaajan pelon vuoksi.
Ketä siis kioskinpitäjä pelkäsi? Kenties Hans Assmannia ja hänen taustajoukkojaan, joihin oli sotkeutunut.
Televisiossa pari päivää sitten esiintyi mies, joka kertoi uskoontulonsa jälkeen tunnustaneensa poliisille tekemänsä rikokset. Hän sanoi kuitenkin tunnustaneensa vain omasta puolestaan, ei siis mukana olleiden kavereittensa puolesta, jotka jätti näin ollen paljastamatta.
Saattoi todellakin olla, että kioskinpitäjäkin paljasti osuutensa murhiin vain omasta puolestaan. Sitä ei poliisi kuitenkaan ottanut todesta eikä edelleenkään ole tutkinut hänen DNA:taan.
Kun juttua ei tutkita perin pohjin, eikä kaikkien aikanaan epäiltyjen DNA:ta tutkita, uskottavuus kärsii ja jutun selvittely jää pelkäksi spekulaatioksi.
Ensimmäisessä Helsingin Sanomien jutussa (nro 47) kerrotaan Assmannin suorittamasta pahoinpitelystä ja hänen kertomistaan paikkansapitämättömistä asioista.
Ilta-Sanomien juttu (nro 54) kertoo taas kioskinpitäjän murhien tunnustamisesta ja itsemurhasta sen jälkeen, jota samaa asiaa käsittelee myös Helsingin Sanomat jutussaan (nro 55).
Luettuani kirjan Bodomin arvoitus sekä kirjan Luottamus tai kuolema aloittaen sitä ennen poliisin kuulusteluvideosta, syyttäjän ja puolustuksen kirjelmistä lukien muitakin kirjoituksia niin netistä kuin muualta en voi olla tekemättä omiakin havaintoja.
Kirjoissa on viitattu, että kioskinpitäjä voisi olla mies, jota Hans kutsui Antiksi. Koska Hansinkin henkilöllisyys on tekaistu, hän saattoi kutsua kioskinpitäjää Antiksi suojellakseen tämän oikeaa henkilöllisyyttä.
Helsingin Sanomien jutussa (nro 47) Hans paljastuu sadistiseksi luonteeksi, jonka puheesta totuutta ei voi vahvistaa. Hans pahoinpitelee vaimoaan vähintään kerran kuussa ja puhuu viranomaisillekin asioita, jotka eivät pidä ajallisesti paikkaansa. Hän kertoo kiirehtivänsä esimerkiksi sairaan isänsä luokse, vaikka toisaalla on kertonut tämän olevan jo kuollut, jne.
Ilta-Sanomien juttu (nro 54) ja Helsingin Sanomien juttu (nro 55) keskittyvät kioskinpitäjän murhatunnustukseen ja sen jälkeiseen itsemurhaan. Puhutaan esimerkiksi alibista, jonka vaimo antoi miehelleen, vaikka nukkui itse kahden lapsensa kanssa kammarissa ja mies sängyssä keittiössä, josta pääsi suoraan ulos.
Hesarin jutussa (nro 55) on myös mielenkiintoinen kohta:
"Maanviljelijä kertoo, että murhat tunnustaneella miehellä tuntui aina olevan kaikki asiat vinossa ja että hän oli jatkuvasti katkera yhteiskunnalle muille ihmisille.
'Vaimon antamalle alibille en anna paljoakaan arvoa. Mies käyttäytyi perhettään kohtaan niin väkivaltaisesti, että vaimo ei varmasti ole uskaltanut kertoa, mikäli hän tiesi jotain asiasta.'"
Tuosta edellisestä lainauksestahan saattaisi päätellä, että kioskinpitäjällä todellakin voisi olla jotain tekemistä kommunistisen vakoojan kanssa yhteiskunnallisen tyytymättömyytensä takia. Ehkä hän todellakin oli Assmannin autonkuljettaja Antti ja työtoveri. Väkivaltaisuus ja kaikki muutkin esille tulleet seikat tuntuvat kietovan heidät yhteen.
Mielenkiintoista on, että kioskinpitäjällä oli kaksi kirvestä sängyn vieressä nukkuessaan (Ilta-Sanomat nro 54), eli hänen on täytynyt pelätä todella paljon siis jotain, vaikka lehdessä nähdäänkin se vain väkivaltaisuuden ilmentymänä. Mieleeni tulee esimerkiksi Oho-lehden kirjoitus nrosta 35/2005, jossa Ulla Koronen Asikkalasta kertoo kohtaamisestaan Nils Gustafssonin kanssa syksyllä 1961. Siinä Nils Gustafsson paljastaa Ullalle pitävänsä auton takaosassa kirvestä murhaajan pelon vuoksi.
Ketä siis kioskinpitäjä pelkäsi? Kenties Hans Assmannia ja hänen taustajoukkojaan, joihin oli sotkeutunut.
Televisiossa pari päivää sitten esiintyi mies, joka kertoi uskoontulonsa jälkeen tunnustaneensa poliisille tekemänsä rikokset. Hän sanoi kuitenkin tunnustaneensa vain omasta puolestaan, ei siis mukana olleiden kavereittensa puolesta, jotka jätti näin ollen paljastamatta.
Saattoi todellakin olla, että kioskinpitäjäkin paljasti osuutensa murhiin vain omasta puolestaan. Sitä ei poliisi kuitenkaan ottanut todesta eikä edelleenkään ole tutkinut hänen DNA:taan.
Kun juttua ei tutkita perin pohjin, eikä kaikkien aikanaan epäiltyjen DNA:ta tutkita, uskottavuus kärsii ja jutun selvittely jää pelkäksi spekulaatioksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin myös kuningas Palon kirjootuksia.
myös aikalaiskomisario Paloaron kirjoituksia ja ajatuksia, Uuden Suomen toimittajien kirjoituksia ja ajatuksia ja kaikkien niiden muidenkin ajatuksia, jotka haistoivat palaneen käryä nenässään
On mahdollista, että Assman ja Antti (kioskinpitäjä) tekivät yhdessä murhat Bodomilla. Molemmat ovat tunnustaneet ja murha-aseita oli kahdenlaisia. Motiivi voi liittyä heidän hämärähomminsa. Telttailijoista ei pidetty Kytäjälläkään.
saattanut kätkeä nuorten tavaroita.Hänen liikkumiseensä alueella ei varmaan olisi kiinnitetty niin paljon huomiota kuin jonkun muun.
Nimimerkki tunnustaneet on vain puolittain oikeassa ehdottaessaan, että Assman ja kioskinpitäjä olivat yhteistoimin liikkeellä.
Todellisuus on vieläkin uskomattomampi. Nimittäin kioskinpitäjä, Assman ja Gustafsson toteuttivat murhat yhdessä ja yksissä tuumin. NG hoiteli puukkohommat Assmanin ja kioskinpitäjän - kaikki kolme salaisia pervokavereita - katsellessa vierestä. Assman tumputti samalla rättiin, josta KRP löysi tuntematonta DNA:ta. Kioskinpitäjä puolestaan vei poikien kengät pusikkoon matkallaan kotiin. Tämä teoria sopii kaikkiin tosiasioihin kuin nakutettu.
Nils ei hoidellut puukkohommia tai muitakaan hommia, hääri sitten hänen ympärillään ketä tahansa
kivillä täyttämää pihakaivoa tutkittu.Ei ainakaan missään ole sitä todennnettu.Se kaivohan on täytetty kohta Bodomin surmien jälkeen.Mitähän sieltä pohjalta löytyisikään,se arvoitus siihen asti,kunnes se kaivo katsotaan,mutta kuka sen sitten tekeekään.Toivottavasti NG:n puolustus vaatii kaivon tyhjennystä.
en ole kuullutkaan, mutta se ainakin on varmaa, että poliisin tutkintahommat vuotaa kuin seula
Dna olisi syytä tutkia.Sieltä voisi vastaus löytyä.
poliisit vaivaudu tutkimaan, kun eivät halua saada totuutta selville. Poliisille sepitetytkin alibit on kuin joku pyhä mantra, josta pitävät kiinni.
Ja ketkä Assmannille alibin taas antoivatkaan? Rakastajattaren sisar ja tämän mies, kolmoismurhaaja, joka 50-luvulla tappoi vaimonsa ja kaksi lastaan.
Rakastajattarella oli samassa kerrostalossa myös oma asunto, mutta kas, murhayönä petturipari "oli" juuri sopivasti tuon pariskunnan luona yötä ja vielä kammarinkin ovi auki.
Salli mun nauraa!