Ei tämä ole omani...löysin vain niin ihastuttavan runon että!!
Jeskandeer! Ko mnuu sydämen hakka.
Juur jämt kaikep päivä ja yö.
Jos mnää pitele edest taikk takka
Ni mnää tunne guih harttast se lyö.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus näättäk ko vaeva.
Ei ne lääkrikkä lääkkeit taid keksi
Semssen dauttihi, ei maare vaa.
Eng mnää tiäd enä, mitä mnää teksi.
Ko ni durkasest kärssi mnää saa.
Ko mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva,
ko se rakkaus rundle ja vaeva.
Tällai joudu mnää vaivane hautta.
Tämä taut o ni vaaralist lai
Eik mnuu kukka ny enä voi autta,
Mut Gesgtalo dyrneväs Maij.
Hänen dähdes mnuu kaakerta kaeva,
Hänen dähdes mnuu rakkaus vaeva.
Maij o suur, punaposkine riuskas,
Sanalls sanott se ihmne o nätt.
Mutt ko friiull mnää meni, hän diuskas:
"Älä iisuttel"!-siihe mnun jätt.
Ong sitt ihme ett kaakerta kaeva?
Ong sitt ihme ett rakkaus vaeva?
Mutt se puhemiäs sääkrä ja vanno
Ett ne vaimihmses semssi o ai,
Ja että nii heijä dapas o sanno
Vaikk het tahto, että miäs heijä nai
Mut mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
Semne justeering lohdutt se verra
ett mnää pidängin duumastan gii,
ja mnää freista sitt viäläkkin gerra
Jeskandeer, mutt mnuu pelgutta nii.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
-Hj. Nortamo- (1860-1931)
Jeskandeer! Ko mnuu sydämen hakka.
Juur jämt kaikep päivä ja yö.
Jos mnää pitele edest taikk takka
Ni mnää tunne guih harttast se lyö.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus näättäk ko vaeva.
Ei ne lääkrikkä lääkkeit taid keksi
Semssen dauttihi, ei maare vaa.
Eng mnää tiäd enä, mitä mnää teksi.
Ko ni durkasest kärssi mnää saa.
Ko mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva,
ko se rakkaus rundle ja vaeva.
Tällai joudu mnää vaivane hautta.
Tämä taut o ni vaaralist lai
Eik mnuu kukka ny enä voi autta,
Mut Gesgtalo dyrneväs Maij.
Hänen dähdes mnuu kaakerta kaeva,
Hänen dähdes mnuu rakkaus vaeva.
Maij o suur, punaposkine riuskas,
Sanalls sanott se ihmne o nätt.
Mutt ko friiull mnää meni, hän diuskas:
"Älä iisuttel"!-siihe mnun jätt.
Ong sitt ihme ett kaakerta kaeva?
Ong sitt ihme ett rakkaus vaeva?
Mutt se puhemiäs sääkrä ja vanno
Ett ne vaimihmses semssi o ai,
Ja että nii heijä dapas o sanno
Vaikk het tahto, että miäs heijä nai
Mut mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
Semne justeering lohdutt se verra
ett mnää pidängin duumastan gii,
ja mnää freista sitt viäläkkin gerra
Jeskandeer, mutt mnuu pelgutta nii.
Ja mnuu kaakerta, kiärtä ja kaeva.
Se o rakkaus, näättäk, ko vaeva.
-Hj. Nortamo- (1860-1931)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä runo tosiaan, mutta se vaatii hiemon korjauksia, jotta se olisi "aito" (tarkistin asian kirjasta).
mm. nämä ovat Rauman kielessä näin:
yö = yä
lyö = lyä