Kun ikääntynyt ihminen joutuu ns. pitkäaikaishoitoon niin perittävä korvaus on 80 % tuloista.
Jos vanhuksella on huomattava omaisuus, kiinteistöä, säästöjä, sijoituksia niin voiko kunta vaatia näitä hoitokustannuksen kattamiseksi.
Miten tämä omaisuus voidaan realisoida kun vanhus itse ei ymmärrä ns "oikeustoimen merkitystä".
Jos vanhuksella on huomattava omaisuus, kiinteistöä, säästöjä, sijoituksia niin voiko kunta vaatia näitä hoitokustannuksen kattamiseksi.
Miten tämä omaisuus voidaan realisoida kun vanhus itse ei ymmärrä ns "oikeustoimen merkitystä".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helsingin kaupunki otti haltuunsa tätini yksiön hoitokuluja varten. Hänellä oli vain pieni eläke eikä muuta omaisuutta, joten hoitokuluja ei pystytty muuten maksamaan.
Vähän epäreilulta tämä tuntui, kun viereisessä sängyssä asusti nainen, jolla ei ollut mitään omaisuutta ja vain kansaneläke: hänen hoitokulunsa kaupunki maksoi kokonaan. Mutta näinhän se tietysti menee, siltä otetaan, jolla jotain on.
Kannattaakin pitää isoja velkoja, eikä omistaa mitään. Silloin ei kunnat pääse ottamaan kun ei ole mistä ottaa.
Tarkistapa asia, onko tehty oikein. Onko tädilläsi edunvalvojaa jne. Pitkäaikaispotilaan hoitomaksu määräytyy tulojen mukaan ei omaisuuden. Kenenkään omaisuutta ei noin vain voi kunnatkaan viedä.
Koska asia askarrurri minua tosi paljon tiedustelin tätä asiaa myös veronmaksajan keskuliitolta. Paikallinen juristi totesi ettei voi. Ainoastaan tulosita voi pidättä, tämäkin on peräti 80 % tuloista. Joten jos vanhuksella on esimerkikksi kohtuullisen asunto ja pelkkä leskeneläke niin asunnon ylläpito on mahdotonta ylimenokauden jälkeen (joka yllättävää kylläkin oli vain 3 kk).
Joten pitkäaikaishoitoon joutuminen on omaislle monella eri tavalla hankalaa ja taloudellisesti raskasta. No tietenkin asunnon voi myydä jos vanhus tähän suostuu. Mutta kukapa kodistaan haluaa luopua.
Täti kuoli jo pari vuotta sitten ja asiaa kyllä selviteltiin silloin. Mutta kyllä siinä niin kävi, että meiltä meni perintö eli kaupunki otti yksiön hoitomaksuihin.
Olisi tietysti ajoissa pitänyt toimia, mutta tädin dementia eteni pikavauhtia, joten mitään testamenttiakaan hän ei enää voinut sairaalassa tehdä. Ikävä tapaus.
Kai hänellä oli eläke, mistä piti hoitomaksu laskettavan, 80 % tuloista. Sinähän olit tätisi perillinen, joten kai tutkitte asian tarkkaan, ettei vain ollut laiton teko. Oliko kyseessä kaupugille maksamattomat velat?
Usein monasti käy siten, että perilliset eivät viitsi maksaa suuria hoitomaksuja jättävät ne vain maksmatta ja kuvittelevat kyllähän toi tosta kuolee ja kuollelta ei voi periä mitään. Mutta maksamttomat laskut menevät enemmin tai myöhemmin ulosottoon. Tämähä perii saataviaan eri keinoilla esim myymällä asunnon tai esittämällä vaatimukset pesälle. Oliskohan ulosottoviranomainen ottanut tätisi asunnon haltuunsa, ei kaupunki (ihan eri asioita).
Tämä 80 % on hieman ihmeellinen asia. Perusteluna on sanottu, että tulotasoon nähden turvataan hoito. Se jolla on parempi eläke maksaa enemmän. Mutta tähän maksaakin tuplasti enemmän: Ensinnäkin tulovero on ollut suurempi kuin vähemmän ansaitsevalla ja tätä kautta jo etukäteen on tukenut sairaaloita suuremmalla summalla toiseksi joutuu vielä maksamaan enemmän samasta hoidosta. Onko tämä oikein.
Ei ollut mitään velkoja, tädillä vain kansaneläke. Hänellä ei ollut lapsia, joten olisiko syy ollut sitten se. Muistaisin, että perustelu oli se, että hän ei tarvitse asuntoa, koska on pysyvästi pitkäaikaissairaanhoidossa ja hoitomaksut katetaan asunnon hinnalla.