Maa on kuurassa. Maija työntää nukkea vaunuissa, hän pysähtyy. Katselee katolle meneviä tikkaita. Ne kiinnostavat tyttöä. Ähisten ja puhisten hän alkaa kiivetä tikkaita. Pian tyttönen on katon reunalla ja istuu katsomaan alas. Naapurin rouva tulee pihaan.
- Setälän täti,Setälän täti!!! Mää oon Täällä,kato tänne!
- Herrantähden...Kaisa...Kaisaa!Tuu äkkiä ulos, likkas on katolla.
- Mitä? Mitä sä huudat? Ei voi olla totta,Kaisa kuiskaa.
- Äitii,täällä on hienoo näkee kauas.
- Kulta älä liiku. Äiti tulee hakeen sun alas.
- Kaisa, Maija kiipee ylemmäs, älä säikytä ettei putoa...
- Maija älä mene, odota,odota...
- Hihii, tää on hauskaa.
Maija on katonharjalla. Katto kiiltää pikkupakkasessa. Tyttö juoksee savupiippua kohti.
Setäläskä seisoo henkeään haukoen saamatta sanaakaan suustaan.Äiti pääsee tikkaiden päähän.
- Kultapieni, älä juokse. Tuu äidin luo,tuu. Oo kiltti.Tuu nätisti kulta.
- En mää halua, tääl on kivaa.
- Näytä äidille kuinka pääset alas.Näytä nyt. EI älä juokse. Tu takaperin,askel askeleelta,pidä kii rapusta.
- Näinkö?
- Niin, niin.Noin juuri, hyvä. Käänny varovasti, hyvä. Nyt ota kaulasta kii. Mennään varovasti alas.
- Pääsitte ehjänä alas,huokaa Setäläskä.
- Maija! Et enää kiipeä katolle muista se.Äidin sydän hyppäs ihan kurkkuun, kun niin säikähdin.
- Onks se vie kurkussa?
- Voi ,sun kans. Saat mehua ja me juodaan tädin kans kahvit.
- Setälän täti,Setälän täti!!! Mää oon Täällä,kato tänne!
- Herrantähden...Kaisa...Kaisaa!Tuu äkkiä ulos, likkas on katolla.
- Mitä? Mitä sä huudat? Ei voi olla totta,Kaisa kuiskaa.
- Äitii,täällä on hienoo näkee kauas.
- Kulta älä liiku. Äiti tulee hakeen sun alas.
- Kaisa, Maija kiipee ylemmäs, älä säikytä ettei putoa...
- Maija älä mene, odota,odota...
- Hihii, tää on hauskaa.
Maija on katonharjalla. Katto kiiltää pikkupakkasessa. Tyttö juoksee savupiippua kohti.
Setäläskä seisoo henkeään haukoen saamatta sanaakaan suustaan.Äiti pääsee tikkaiden päähän.
- Kultapieni, älä juokse. Tuu äidin luo,tuu. Oo kiltti.Tuu nätisti kulta.
- En mää halua, tääl on kivaa.
- Näytä äidille kuinka pääset alas.Näytä nyt. EI älä juokse. Tu takaperin,askel askeleelta,pidä kii rapusta.
- Näinkö?
- Niin, niin.Noin juuri, hyvä. Käänny varovasti, hyvä. Nyt ota kaulasta kii. Mennään varovasti alas.
- Pääsitte ehjänä alas,huokaa Setäläskä.
- Maija! Et enää kiipeä katolle muista se.Äidin sydän hyppäs ihan kurkkuun, kun niin säikähdin.
- Onks se vie kurkussa?
- Voi ,sun kans. Saat mehua ja me juodaan tädin kans kahvit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva lyhyt kertomus elävästä elämästä. Tuli tunne, että on voinut ihan hyvin tapahtuakin.
Sujuvasti viet pikku tarinaasi eteenpäin.
Minulle ainakin avautui mieleen kaikki kolme henkilöä ja talo, jonka katolle Maija kiipesi.
Onnistuit ilman pitkiä lurituksia tekemään pirteän kertomuksen. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa. Lukija värittää omassa päässään sitten sen osan, mitä kirjoittaja jätti kertomatta. Toimi ja tykkäsin.
Heh, tuli ihan mieleen se kun pentuna ite kirmailin aina mummolan katolla.. mummo ja mutsi oli aina ihan paniikissa!! kiva pikku stoori :)
Ihan perusjuttu on jättää pisteen ja pilkun jälkeen tilaa. Myös huutomerkkinä riittää yksi kerrallaan. Virheet häiritsevät lukemista liikaa. Näin lyhyt pätkä ja paljon virheitä.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä virheetön 3
T. ®Sherlokki © 2005
vitun sherlokki, eikö sulla vittu oo elämää? Mä kuule voin auttaa sua hankkimaan semmosen, vinkkinä: maxissa o 5 euroo kipale.
Uutta elämää? Tuskin, on ainut kauppaketju joka ei ole siirtynyt uudelle vuosituhannelle.
Mummo kauppa, en asioi.
T. ®Sherlokki © 2005