Pari mielenkiintoista juttua muistuu mieleen, molemmat liittyy suvussa pitkään olleeseen liki 80v vanhaan taloon jossa nykyäänkin asun kahdestaan tyttöystävän kanssa.
1. Lapsena ~12v olin 2 vuotta vanhemman siskoni kanssa tutkimassa ja penkomassa vintllä hylättynä ollutta huonetta jossa oli aikanaan asunut pappani (silloin jo kuollut) sisar muutaman vuoden. Siellä oli mielenkiintoisia isotädiltä jääneitä antiikkiesineitä. Siinä kesken kaiken alkoi nurkassa seisova vanha vuosia sitten pysähtynyt kaappikello lyömään kauniin kumealla äänellä. Pelästyimme hirveästi ja juoksimme alas, siellä sitten hiukan vaivautuneina naurskelimme pelästyksellemme ja päättelimme että siinä liikkuessamme olisi kello hiukan heilahtanut (vaikka kumpikaan ei ollut siihen koskenut) ja sen takia alkanut lyömään.
2. Samaisessa huoneessa asuin pari vuotta tuossa ~18 v ikäisenä ja heräsin kerran keskellä yötä siihen että sänkyni vieressä seisoi tumma ihmishahmo. Pelkäsin hirveästi ja yritin vakuutella että se on vain unta mutta kyllä minä ihan hereillä olin. Muutaman sekunnin kuluttua hahmo alkoi "haalistua" ja minuutin kuluttua ei näkynyt enää mitään. Vaikka pelästyin niin ei siitä mitään pelkoja jäänyt vaan nukuin jo seuraavana yönä taas ihan pelotta ja rauhallisesti.
:)
Mutta skeptikko olen silti, kyllä noille ihan rationaalinen selitys täytyy olla. :)
1. Lapsena ~12v olin 2 vuotta vanhemman siskoni kanssa tutkimassa ja penkomassa vintllä hylättynä ollutta huonetta jossa oli aikanaan asunut pappani (silloin jo kuollut) sisar muutaman vuoden. Siellä oli mielenkiintoisia isotädiltä jääneitä antiikkiesineitä. Siinä kesken kaiken alkoi nurkassa seisova vanha vuosia sitten pysähtynyt kaappikello lyömään kauniin kumealla äänellä. Pelästyimme hirveästi ja juoksimme alas, siellä sitten hiukan vaivautuneina naurskelimme pelästyksellemme ja päättelimme että siinä liikkuessamme olisi kello hiukan heilahtanut (vaikka kumpikaan ei ollut siihen koskenut) ja sen takia alkanut lyömään.
2. Samaisessa huoneessa asuin pari vuotta tuossa ~18 v ikäisenä ja heräsin kerran keskellä yötä siihen että sänkyni vieressä seisoi tumma ihmishahmo. Pelkäsin hirveästi ja yritin vakuutella että se on vain unta mutta kyllä minä ihan hereillä olin. Muutaman sekunnin kuluttua hahmo alkoi "haalistua" ja minuutin kuluttua ei näkynyt enää mitään. Vaikka pelästyin niin ei siitä mitään pelkoja jäänyt vaan nukuin jo seuraavana yönä taas ihan pelotta ja rauhallisesti.
:)
Mutta skeptikko olen silti, kyllä noille ihan rationaalinen selitys täytyy olla. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
noo kyllähän muutikin skeptikot on ollut samassa tilanteessa kanssasi:D mutta pysyneet kannassaan.. joten kukin uskoo mitä tahtoo:)
Niinhän se on että uskominen ja epäusko ja epäileminen ja kieltäminen ovat oman uskomusmaailman ilmentymiä ja tuo oma maailmankuva on aikuisella ihmisellä niin kivettynyt että ei perusasenne muutu vaikka omin silmin jotain näkisi tai vaikka jokin uskomus kuinka loogisesti todistettaisiin perättömäksi.
En ollenkaan vähättele muiden uskoa/epäuskoa, olen itse kasvanut skeptiseen ja rationalistiseen maailman hahmottamiseen mutta kyllä minä hyvin ymmärrän että minunkin elämänkatsomukseni lähtökohtina on eräänlaisia "perusaksioomia" jotka hyväksyn itsestään selvinä tosiasioina vaikka tiedän etten niitä ymmärrä enkä pysty niitä mihinkään suuntaan todistamaan. :)
Kaappikellon tapauksessa kävi kuten olet jo arvellutkin.Toinen tapaus johtuu näkemästäsi unesta,jossa kuvajainen jää silmän verkkokalvolle ja heiastuu joskus voimakkainakin ns.näkyinä,siis normaali juttuja,voit olla edelleenkin skptinen.Suurin osa ihmisen näkemistä ns.kummajaisista saa luonnollisen selityksen,ihmisen mielikuvitus/pelko vain tekee joskus tepposiaan.
Juuri noin minä olen itsekin asiat itselleni selittänyt mutta en ole ihan varma miten voisin TODISTAA että kyse on juuri tuosta eikä jostakin muusta. Kuten tuossa vastauksessa aavenaiselle sanoin, minun maailmankuvani on materialistinen ja skeptinen eikä se muuksi muutu vaikka itse kummitus tulisi siitä kanssani väittelemään mutta en väitä että pystyisin todistamaan että minun ajattelutapani on ainoa oikea.
Nimimerkkini "Skeptikko" on oikeastaan huono valinta koska en halua olla missään tekemisissä "virallisina skeptikkoina" esiintyvien nihilistien kanssa. Pidän itseäni pikemminkin skeptisenä vapaa-ajattelijana yliluonnollisten asioiden suhteen. :)
Mutta silti on asioita, joita on vaikeampi todistaa tapahtuneeksi eikä pelkäksi mielikuvituksen tuotteeksi.
Minäkin olen ollut skeptinen jossain määrin näissä aavejutuissa. Aina on se mahdollisuus, että ihminen kuvittelee. Varsinkin silloin, kun sinulla ei ole muuta näyttöä kuin omat silmät.
Toisaalta taas esim. lapsi omaa herkkyyttä toisella tavalla nähdä henkimaailmaa kuin aikuinen. Lapsen herkkyyden tiellä ei ole rajoitteita kuten aikuismaailmassa.
Siinä voisi olla selitys tuolle lapsena kokemalle jutulle.
Minä uskon kuitenkin henkimaailman olemassoloon ja sieltä tuleviin viesteihin.
Minun äiti tiesi kuolemansa etukäteen. Sai unessa tiedon kuolemastaan.
On asioita, joita emme ymmärrä ja näe päivätiedolla. Vasta silloin, kun olemme vastaanottavaisimmassa tilassa ilman häiriöitä, pystymme olemaan yhteydessä henkimaailmaan.
Kärjistät liikaa ja rakennat rintamalinjoja. Älykkääseen ajatteluun ei kuulu koskaan rakentaa niitä, kuten: "olen skeptinen ja materialistinen".
Haluan vain niin sanotusti "tunnustaa väriä". Jos en kummituksiin usko niin sitten en usko, pitäisikö minun mielestäsi valehdella?
No, uskotko itse kummituksiin?